Surprising love//IN FINNISH

18.

Words 1047
****
"Me tullaan sitten sunnuntaina. Olkaa kunnolla." Isäni sanoo ja sulkee oven mennessään pihalle. Minä huokaisen syvään ja kävelen olohuoneeseen, missä Jackson istuu katsomassa telkkaria.

"No mitä haluat tehdä?" Kysyn istuen toiselle puolelle sohvaa.

"Tiedäthän, vaikka olet täällä meidän ei tarvitse tehdä mitään yhdessä." Jackson sanoo ja vilkaisee minua nopeasti, mutta siirtää katseensa sitten takaisin telkkariin.

"No joo, mutta voidaan me jotain tehdä. Katotaanko vaikka joku leffa?" Kysyn ja saan Jacksonilta vastaukseksi muminaa. Jään tuijottamaan hänen sivuprofiiliaan. Hän näyttää katsovan niin kiinnostuneena....muodin huipulle? Ihan tosissaanko?

En ole koskaaan puhunut hänelle oikein mitään. Tai siis sillä tavalla keskustellut. Haluaisin kuollakseni kysyä häneltä, että miksi hän oli nuorivankilassa. Tai jotain hänen menneisyydestä. Haluan tutustua häneen.

"No?" Jackson kysyy ja säpsähdän. Hän ilmeisesti huomasi tuijotukseni. Hän laittaa telkkaria hiljemmälle ja kääntyy katsomaan odottavasti.

"Niin...tuota, saanko kysyä jotain?"

"No kysy pois."

"Mitä sinä teit? Miksi olit nuorisovankilassa?" Kysyn varovasti, koska en tiedä suuttuuko Jackson.

"Pari pahoinpitelyy ja sit murtautumisia. Faija hommas mut pois sieltä sillä eholla, että lähen rauhottuu joittenkin kavereidensa luokse. Ja onhan tää parempi vaihtoehto, ku nuorisovankila."

"Miksi? Siis miksi teit niin?"

"No jaa. Olin sellasessa porukassa. Murtauduttiin isoihin ja hienoihin taloihin. Pöllittiin arvokkaat jutut ja myytiin. En mä oikeasti sellanen oo tai ollu. Ryhmäpaine tai jotain sellasta paskaa. Mä tykkäsin joskus jopa koulusta. Tai mä tykkään nykyään vaan historiasta."

"Historia on munki lempiaine." Sanon keskeyttäen Jacksonin.

"No onhan meillä jotain yhteistä. Toivon, että me voitas ees yrittää olla ystäviä."

"No tottakai. En mä anna kenenkään menneisyyden estää tutustumasta ihmiseen. En mä tuomitse." Sanon ja hymyilen Jacksonille. "Ootko sä muuten saanu kavereita? Tai siis sähän istut meidän kanssa."

"No joo. Oon mä joidenki kanssa jutellu ym, mutta en mä kenenkään kaa kaveraa. Haittaako teitä jos istun kanssa ruokalassa?"

"Ei! En mä sillä sitä sanonu." Sanon ja väliimme laskeutuu hiljaisuus. Taustalla kuuluu himmeästi telkkari ja minä lyön kädet reisiini. "Haluatko lähteä vaikka jonnekin kahvilaan? Tai syömään? Tai jotain."

"Joo. Mennäänkö nyt heti?" Jackson kysyy ja nousee sohvalta seisomaan. Hän sammuttaa telkkarin ja kääntyy katsomaan minua.

"Joo mennään vaan." Sanon ja nousen itsekin ylös. Kävelemme eteiseen ja vedämme takit niskaamme.

Kävelemme kaikessa hiljaisuudessa lähistöllä olevaan kahvilaan ja istahdamme loosiin. "Minulla ei ole oikeastaan edes nälkä, joten otan vaan pirtelön tai jotain." Sanon ja käännyn katsomaan Jacksonia.

"Mäki taidan ottaa vaan pirtelön. Minkä maun sä otat? Mä käyn tilaamassa."

"Mansikka." Sanon ja Jackson nousee ylös ja lähtee tekemään tilaustamme. Pian hän saapuu takaisin pöytään. "Ne tulee kohta." Jackson tokaisee ja minä nyökyttelen päätäni.

Kahvilan ovi avautuu ja kellosta kuuluu kilahdus. Nostan katseeni ja näen Luken tulevan kahvilaan jonkun tytön kanssa. Tyttö on ihan sievä. Hänellä on blondit aika pitkät hiukset ja jos näen oikeen, niin vihreät silmät. Minusta on kiva, että Luke käy treffeillä muiden kanssa, tosin en tiedä onko se tytön mielestä niin kiva. Jos hän suututtaa Luken, voi saada nyrkistä.