Surprising love//IN FINNISH

7.

Words 1030
****
"Te olette siis eronneet?" Isäni kysyy ja kaataa samalla kahvia kuppiini.

"Jep. Se ei vaan toiminut." Sanon. En todellakaan aio kertoa, että Luke on lyönyt minua kahteen otteeseen tai sitä miten hän on ahdistaa minua. Onneksi osaan taitavasti peittää tämän.

"Luke oli mukava poika." Isä sanoo ja naurahdan sisäisesti. Tietäisitpä vaan. "Tosin olethan sinä vielä liian nuori seurustelemaan."

"Enkä ole!" Sanon.

"Ai onko sinulla joku uusi vai? Tuo hänet näytille. Emme isäsi kanssa halua, että seurustelet jonkun hulttion kanssa. Hänellä ei saa olla huonoa vaikutusta sinuun." Isä sanoo vakavissan ja kaataa maitoa kahviinsa.

"Ei ole ketään ja osaan valita poikaystäväni ihan itse." Sanon vähän kiukkuisesti. Tiedän, että isät ajattelevat vaan parastani, mutta haluan päättää poikaystäväni ihan itse.

"Jospa nyt jätettäisiin tämä aihe ja juteltaisiin vaikka huonekaluista. Käydään siellä ostoksilla ylihuomenna koulun jälkeen."

"Sopii." Vastaan innokkaasti ja äskeinen kiukkuisuus oli jo poissa.

****

Maanantai aamuna odotan pihalla Evelyniä. En saanut viime yönä kunnolla unta. Rupesin miettimään Lukea. Hänellä oli varmasti eilen jotain asiaa, mutta ei saanut sanottua mitään, kun rupesi huutamaan siitä hupparista. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän tulee puhumaan minulle siitä vielä. En haluaisi keskustella hänen kanssaan enää mistään, mutta minkäs teet. Kaiken lisäksi tätä miettimällä uhrasin yö uneni.

"Mitä sinä noin paljon mietit?" Evelyn kysyy huvittuneena ja kävelee viereeni.

"En mitään ihmeellistä. Koulua vaan." Valehtelen ja lähdemme kävelemään sisälle.

"Tulethan sinä nyt mukaani bileisiin ne ovat perjantaina. Ethan pitää ne." Evelyn sanoo ja huokaisee Ethan nimen kohdalla.

"Joo. Ei minulla mitään muutakaan ole, mutta onkos sinun ja Ethanin välillä tapahtunut mitään?" Kysyn ja saavumme luokan eteen.

"Hmmm... hengaamme tänään koulun jälkeen, mutta nyt ei puhuta siitä. Miten sinulla on mennyt viikonloppu omassa kodissa? Onko ollut yksinäistä?" Evelyn tiedustelee. Tietäisipä vaan. Yksinäistä todellakin.

"Oli ihan kivaa. Ei mitenkään yksinäistä. Menemme isien kanssa huomenna ostamaan huonekaluja." Sanon ja opettaja tulee päästämään meidät sisälle luokkaan. Menemme Evelynin kanssa luokan perälle ja hetken päästä Luke tulee luokkaan ja katseemme kohtaavat. Hän näyttää siltä kun voisi murhata katseellaan. En todellakaan halua jutella hänen kanssaan tänään tai ylipäätänsä ollenkaan.

"Tuo mulkku ansaitsi saada turpaan. Ihme naistenhakkaaja." Evelyn sihisee hampaiden välistä ja hymyilen hänen suojelevaisuudelle.

"Puhut asiaa, mutta ei me alennettua sille tasolle." Sanon Evelynille ja mulkaisen Luken selkää.

****

Saavumme ruokalaan ja etsimme meille paikkaa. Evelyn tökköisee minua käsivarteen ja osoittaa pöytää nurkassa. Pöydässä Ethan istuu yksinään ja vilkuttaa meille. Tai siis Evelynille. "Onko ihan pakko?" Kysyn.

"Haluan, että tutustut häneen. Eihän ole samanlainen, kun Connor." Evelyn sanoo ja lähtee kävelemään pöytää kohti, minä perässä. Istahdamme pöytään Ethania vastapäätä ja hän tervehtii meitä.

"Okei Ethan, tehdään yksi asia selväksi. Jos jollain tavalla satutat Evelyniä niin tulen yöllä leikkaamaan kulkusesi irti ja syötän ne mummosi kissalle. Okei?" Sanon vakavissani ja sanomani saa Ethanin naurahtamaan. "Selvä."

Loppujen lopuksi Ethan on oikein mukava tyyppi. Täysin vastakohta Connorille. Hän on sosiaalinen, iloinen, huumorintajuinen eikä puheenaiheet varmasti lopu tällä herralla. Kymmenen minuuttia myöhemmin huomaan Connorin saapuvan ruokailuun jonkun tytön kanssa. "Vittu" sanon itsekseni hiljaa, mutta en ilmeisesti niin hiljaa kun olin ajatellut. Nimittäin Evelyn kuuli minut. "Mitä?"

"Muistin juuri, että minun pitää käydä vielä kirjastossa. Pärjäätkö sinä yksin?" Kysyn ja nousen jo seisomaan.

"Joo, pärjään. En ole mikään 5-vuotias. Nähdään seuraavalla tunnilla." Evelyn sanoo ja lähden ripein askelin pois ruokalasta. Ruokalan ovella huomaan juuri Connorin ja sen tytön istuvan pöytään. Connor katsoo minua kulmat kurtussa, mitäänsanomattomalla-ilmeellä niinkuin yleensä.

Kävelen lokerolleni ja otan sieltä jo seuraavan tunnin kirjat. Kävelen luokan eteen ja laitan kuulokkeet päähäni.

"Onko hyvät musat?" Evelyn kysyy ja istahtaa viereeni.

"Jep." Sanon ja otan kuulokkeet pois, tunkien ne taskuun.

"Saitko hoidettua kirjastossa sen jutun?" Evelyn kysyy ja katsahtaa minuun. "Täh?" Kysyn kummissani ja muistan sitten mitä sanoin, kun lähdin ruokalasta pois.

"Et tainnut mennä kirjastoon vai mitä?" Evelyn enemmin toteaa, kun kysyy. "En niin" sanon.

"Miksi sitten sanoit niin? Etkö tykännyt Ethanista?" Evelyn kysyy vähän jopa pettyneenä.

"Hänhän oli ihan jees. Olit oikeassa, mutta halusin vaan omaa rauhaa." Valehtelen ja se näyttää menevän läpi. Evelyn huokaisee, kun huomaa opettajan avaavan ovea. Kävelemme tapamme mukaan luokan perälle ja huomaan uuden opettajan. "Hei minä olen Hannah Bowie, mutta sanokaa vaan Hannah." Hän sanoo ja asettuu pöydän taakse. Hän on ehkä vähän päälle kolmenkymmenen ja hänellä on pitkät tummanruskeat hiukset. Hän hymyilee ja pidämme nimikierroksen. Oman nimen sanottuani hän katsoo minua hetken mietteliäänä, mutta nyökkää sitten.

****

Tiistai-iltana olemme vihdoin ja viimein saaneet huonekalut paikalleen tai joku aika sitten. Isät lähtivät puolituntia sitten ja rentoudun nyt uudella beigellä divanisohvallani. Jalat ovat valkoisen sohvapöydän päällä ja katselen telkkaria.

Tänään ruokalassa istuimme Evelynin kanssa Ethanin, Connorin ja Jasminen kanssa. Tytön nimeksi selvisi Jasmine ja hän tuntuu olevan piikki lihassa. En todellakaan kestäisi häntä kaverina. Hyvä, että kestin edes sitä kymmentä minuuttia minkä vietin pöydässä. Pöydässä minulla oli muutenkin tosi kiusaantunut olo. Ethan ja Evelyn juttelivat keskenään ja me loput kolme olimme hiljaisia, kun haudassa. Tosin kyllä Jasmine jotain välillä sanoi Connorille, mutta häntä ei näyttänyt vittuakaan kiinnostavan. Jos oikein nyt tulkitsin Jasmine on kusessa Connoriin ja häntä ei vaan kiinnosta. Tilanne nauratti minua, mutta en uskaltanut edes hymyillä. Huomenna haluan istua Evelynin kanssa kahdestaan. En todellakaan kestä enää sitä kiusallisuutta. Ajatuksiltani kuulen ovikellon soivan. Käppäilen ovelle ja vetäisen sen auki.

"Moi." Evelyn sanoo ja tunkeutuu sisään. "Onko täällä jo huonekalut?"

"Jep. Saatiin alle tunti sitten paikalleen." Sanon ja vedän oven kiinni.

"Voisinko mitenkään jäädä yöksi?" Evelyn kysyy koiranpentu-ilmeellä.

"Juups. Kivempaa kun on seuraa." Totean ja Evelyn vetää ulkovaatteet päältä.

"Oikeastaan...." Evelyn aloittaa ja katson häntä kauhistuneena "mitä sinä olet tehnyt?" Kysyn epäuskoisena.

"Kutsuin ehkä vähän niinkuin Ethanin tänne." Evelyn toteaa ja kieputtaa sormellaan hiussuortuvaa sormensa ympärille.

"Mitä helvettiä Evelyn? Tämä ei ole mikään kutupesä, minne voit tulla nuoleskelmaan Ethanin kanssa." Sanon hänelle.

"Tämän kerran Julia. Ole niin kiltti. Emme voi mennä meille tai niille, koska molemmilla on porukat kotona."

"Tehän tapasitte vasta. Ettekö voisi vaan hengailla kaupungilla tai jotain?" Kysyn.

"No haluaisimme olla illan ja yön kahdestaan. Ja sitäpaitsi." Evelyn sanoo ja vilkaisee olohuoneeseen. "Tuo sohva on levitettävä ja voimme nukkua siinä."

"Olkoon, mutta vain tämän kerran." Myönnyn ja samalla ovikello soi.

"Ja vielä sellainen juttu. Voisitko olla illan huoneessasi?" Evelyn kysyy anellen.

"No niinpä tietysti." Sanon huokaisten ja avaan oven jälleen. Ethan tulee sisään ja olen vetämässä ovea kiinni, mutta jalka kerkeää väliin. Nostan katseen ja kohtaan Connorin tummat silmät.