Surprising love//IN FINNISH

3.

Words 839
****
"Oisko sulla heittää tupakka?" Connor kysyy ja katsoo minua. Näytänkö hänestä sellaiselta ihmiseltä joka polttaa? Miksi helvetissä hän kysyy minulta. Vaikka minulla olisi, en todellakaan antaisi hänelle. Haluan pois tästä ahdistavasta tilanteesta ja vastaan lyhyesti ja ärtyneesti "Ei."

Olen lähtemässä liikuntasaliin, mutta Connor tarttuu kädestäni kiinni. "En olisi uskonut, etä sinulla olisikaan." Hän tuhahtaa ja katsoo minua silmiin. Miksi hän sitten kysyi minulta?

"No miksi sitten kysyit?" Kysyn häneltä saman kysymyksen minkä kysyin äsken itseltäni. Hän kääntää katseensa toisaalle ja näyttää miettivän vastaustaan. "Eikö saisi? Kannattaa kysyä kaikilta." Connor sanoo ja katsoo taas minua.

"Ja minähän näytän juuri semmoiselta jolla olisi." Sanon ja riuhtaisen itseni irti Connorin otteesta ja lähden kävelemään liikuntatunnille. Saavun pukkareihin ja vaihdan vaatteet nopeasti. Olen jo myöhässä. Juoksen saliin ja huomaan opettajan juuri puhaltavan pilliin. Hölkkään Evelynin luokse ja etsin katseellani myös Lukea. "Tiedätkö missä Luke on?"

Evelyn vilkaisee minua nopeasti ja sen jälkeen rupeaa itsekin tähyilemään. "Tuollahan hän on." Evelyn huutaa ja käännyn 180 astetta. Luke tulee poikien pukkarista.

Luke huomaa meidät ja kävelee ripein askelin meidän luokse. "Jaetaanko meidät vai pelataanko me samassa ryhmässä?" Luke kysyy samalla suudellen minua nopeasti. Se jäi meidän viimeiseksi.

"Varmaankin yhdessä." Evelyn sanoo ja katsoo ympärilleen. "Täällä on vaan yksi ope." Sen sanottua opettaja puhaltaa uudestaan pilliin ja silloin kaikki oppilaat kertyivät hänen ympärilleen.

"Tänään me olemme poikkeuksellisesti kaikki samassa ryhmässä ja pelaamme tänään koripalloa. Luke ja Aidan te olette kapteeneita...." Opettaja sanoo ja rupeaa sen jälkeen jakamaan meitä.

Evelyn pääsi Luken puolelle ja minä toiselle. En tunne täältä ketään, siksipä päätän lähteä ensimmäisenä vaihtoon. Evelyn huomaa minut ja tulee toiselta puolelta itse. Peli alkaa ja minä ja Evelyn katselemme peliä hetken hiljaisuudessa. "Saanko mä kysyy sulta jotain?" Evelyn kysyy varovaisesti.

"Kysy pois." Sanon ja Evelyn aukaisee suunsa aloittaakseen, mutta joku tyttö minun joukkueestani tulee raskaasti hengittäen ja sanoo "meet sä nyt tonne kentälle? Mä voisin tulla vähän huilii." Huokaisen syvään ja mitään sanomatta lähden kentälle.

Kahdenkymmenen minuutin päästä minä ja Evelyn olemme taas samassa vaihdossa ja minä avaan suuni. "Sanotko sen asia nyt vai?" Tiedustelen.

"No en itse asiassa tiedä onko liikuntatunti hyvä aika. Se ajatus vaan tuli päähäni..." Evelyn sanoo vaikeasti.

"No sano vaan." Rohkaisen häntä.

"Siis mitä sun ja Luken välillä on? Tai mitä teillä ei oo?" Evelyn kysyy. Hän on siis aavistellut jotain. Voisin varmaan kertoa hänelle tästä.

"No siis..." aloitan, mutta laitan suuni takaisin kiinni. Mietin oikeita sanoja. "Aion jättää Luken. Tajusin että minulla on häntä kohtaan vaan kaverellisia tunteita."

"Mitä?? Miten pitkään olet miettinyt tälläistä?" Evelyn kysyy hämillään. En todellakaan tiedä onko nyt oikea aika ruveta avautumaan, mutta tiedän ettei Evelyn anna tämän enää olla. "No...kun olimme seurustelleet vähän aikaa tajusin, että en ollut rakastumassa Lukeen niinkuin yleensä pitäisi. Vähäiset tunteeni vaan hävisivät. Olen miettinyt tässä nyt kohta kuukauden mitä teen." Sanon Evelynille.

"Mitä? Siis oletko sinä ajatellut niin jo kuukauden?" Evelyn kysyy kauhuissaan. "Sinun olisi pitänyt kertoa Lukelle jo ajat sitten! Tai edes parhaalle kaverillesi!" Evelyn huutaa.

"Kertoa mitä?" Kuulen hengästyneenä Luken äänen vierestäni. Evelyn vilkaisee minua ja Lukea painuen samalla kentälle. Luke istahtaa hengästyneenä viereeni ja katsoo minua kysyvästi. "Niin mitä sinun olisi pitänyt kertoa?"

"Voidaanko me puhua vaikka tämän tunnin jälkeen?" Kysyn häneltä.

"Mitä tämä asia koskee? Onko se jotain vakavaa? Julia kerro minulle." Luke vaatii. Tosiaan Luke ei ole siitä kärsivällisimmästä päästä.

"Okei. Mennään tonne pukkariin." Sanon ja tartun Lukea käteen. Johdatan meidät tyttöjen pukuhuoneeseen ja tarkistan ettei siellä ole ketään. Huokaisen kovaan ääneen ja käännyn katsomaan Lukea, joka katsoo minua odottavasti. "Asia on nyt näin Luke..." sanon ja vedän henkeä sanoakseni seuraavan asian "meidän pitää erota." Katson Lukea koko ajan ja hänen ilmeensä kysyvästä ja hämmentyneestä muuttuu surulliseksi ja vihaiseksi.

"Mitä helvettiä? Onko sinulla joku toinen? Oletko pettänyt minua?" Luke kysyy raivoissaan. Pitääkö hänen mielestään tykätä jostain toisesta, että voi erota. Voi luoja.

"En! Minä en vaan yksinkertaisesti tunne enää mitään. Olin alussa ihastunut, mutta se tunne kai vaan hiipui hiljattain pois. Olen pahoillani Luke." Sanon hänelle pahoittelevasti.

Sitten tapahtuu jotain mitä en olisi koskaan uskonut tapahtuvan. Luke lyö minua. Hän löi minua kämmenellään poskeen. "Mitä helvettiä?" Huudan hänelle samalla pidellen poskeani. En olisi ikinä uskonut Lukesta mitään tälläistä. Miten hän voi lyödä minua? Ja mistä syystä? "Oletko sinä ihan sairas?" Huudan hänelle vielä. Luke raivostui tuosta vaan enemmän ja työntää minut lokeroita vasten voimalla. Inahdan kivusta, mutta Luke ei näytä siitä välittävän. Hän tulee minuun kiinni ja silittää kädellään kohtaa mihin juuri äsken minua löi.

"Mene pois! Haluan pois, Luke!" Huudan hänelle, eikä kyyneleet todellakaan ole kaukana. Luke ei tee elettäkään siirtyäkseen vaan jatkaa poskeni silittämistä. Yritän työntää häntä irti, tuloksetta. Ensimmäinen kyynel tipahtaa silmäkulmastani poskelle. "Sinä olet minun." Luke sanoo ja pyyhkii kyyneleen poskeltani.

"Luke nyt irti minusta." Kiljun ja kyyneleitä tulee lisää. Yritän pienillä nyrkeilläni hakata hänen rintakehäänsä, mutta hän ei hetkahdakkaan. Miten Lukesta tuli yhtäkkiä tällainen? Hänen mielialansa vaihtui nollasta sataan parissa sekunnissa. Tämä on todella pelottavaa. Tuntikin loppuisi vasta 20min päästä. Pian tunne kuitenkin Luken irtoavan minusta, ei tosin vapaaehtoisesti.

"Mitä helvettiä?" Luke ärähtää ja kääntyy katsomaan kuka hänet repi irti minusta. Nostan katseenii ja huomaan tuijottavani  Connorin raivoisia silmiä.