19.

3.6K 138 11
                                    

Words 1054
****
Aamulla herään, kun tunnen liikettä pääni alla. Avaan silmäni varovasti ja huomaan edelleen nojaavani Jacksoniin. Hän näyttää edelleen nukkuvan, enkä viitsi herättää häntä.

Kömmin sohvalta ylös ja nappaan käteeni tyhjän kulhon. Kävelen keittiön ja katson seinällä olevaa kelloa. 10.27.

Laitan kulhon tiskikoneeseen ja etsin taskustani puhelintani. En kuitenkaan löydä sitä ja kävelen takaisin olohuoneeseen. Etsin sohvan välistä ja sieltä se löytyykin. Iseiltä on tullut pari viestiä ja vastaan nopeasti niihin. Connorkin on yrittänyt soittaa, joten päätän nyt soittaa takaisin.

Kävelen yläkertaan entiseen huoneeseeni. Joka on nykyään sisustettu vierashuoneeksi. Puhelin tuuttaa pari kertaa ja sitten Connor vastaa.

"Moi. Nukuitko sä?" Connor kysyy.

"Joo. Heräsin just äsken." Sanon haukotellen ja pyöritän kipeää niskaani.

"Hmmm..onko ollu kivaa Jacksonin kanssa?" Connor kysyy ja voin kuvitella, että hänen naamallaan lepää pirullinen virne.

"Todella. Mitäs sä oot tehny?"

"Vittu." Kuulen Connorin huutavan ja kurtistan kulmiani. "Sori, puhelin tippu." Connor mutisee toisessa päässä.

"Menikö rikki?" Kysyn ja nyt on minun vuoro virnuilla.

"No ei menny." Connor sanoo. "Joten turhaan virnuilet siellä."

"En mä virnuillu." Väitän ja etsin samalla laukustani itselleni vaatteita.

"Etpä joo." Connor sanoo ja puhelimeen tulee vähäksi aikaa hiljaisuus. "Voitko sä nähä?"

Mietin hetken ja vastaan "joo."

****

Sovimme Connorin kanssa näkevämme samassa kahvilassa missä eilen kävimme Jacksonin kanssa. Enkä usko, että tänne tuttuja tulee ja vaikka tulisi olemme täällä kavereina. Jackson kuulema oli nukahtanut siihen viereeni vasta aamuyöllä ja meni omaan huoneeseeni nukkumaan, kun herätin hänet. Onneksi hän ei yrittänyt tulla mukaan.

Puhelimeni kilahtaa viestin merkiksi ja katson viestin "Kohta siellä."

Lasken puhelimeni pöydälle ja katselen kahvilaa. Täällä ei hirveämmin ole ketään. Joku peruskoululaisporukka toisella puolella kahvilaa huutaa todella kovaäänisesti ja tiskillä istuu joku vanha mies lukemassa lehteä.

Kello kilahtaa ja käännyn nopeasti oven suuntaan. Tulija ei ole Connor, vaan Hannah. Hän kävelee tiskille ja tilaa jotain. Hän pälyilee ympärilleen ja näkee minut. Hannahin kasvoille nousee hymy ja hän harppoo minun luokse. "Voinko istua?" Hän kysyy ja osoittaa vastapäätä olevaa paikkaa.

"Joo." Vastaan ja Hannah istahtaa siihen.

"No mites sinulla menee? Siis koulussa näin yleisesti? Matikassa sinulla ainakin menee aika vahvasti." Hannah sanoo ja nostaa olkalaukkunsa hihnaa.

"Ihan jees. Ei mitään ihmeempiä." Vastaan ja vilkuilen ovea.

"Hmmm... entäs kotipuolessa?" Hän kysyy ja katsoo minua hymyillen.

Kurtistan kulmiani ja mietin pitäisikö minun vastata tuohon mitään. "Ihan jees sielläkin." Vastaan hetken päästä epävarmasti.

Tarjoilija tulee pöytää kohti ja ojentaa Hannahille ilmeiseti jonkun kahvin. "Kiitos." Hän kiittää ja nousee ylös. "No nähdään sitten maanataina oppitunnilla." Hannah sanoo aurinkoisesti ja lähtee kävelemään ulko-ovelle. Samalla oven avauksella Connor tulee kahvilaan ja bongaa minut nopeasti.

Surprising love//IN FINNISHWhere stories live. Discover now