14.

4K 166 34
                                    

Words 1122
****
"Tässä on kanslia. Minun pitää nyt juosta." Sanon Jacksonille ja lähden juoksemaan luokkaani kohti. Kiitos Jacksonin hidastelun kerkiän juuri ja juuri tunnille. Toivon, että hän lähtee kansliasta tunnille, eikä lintsaamaan. Toivon sitä ihan sen takia, että minä kerran lintsasi yläasteella, eikä isät olleet hirveän iloisia. Siis sain siitä hirveän saaranan ja vielä kotiarestia. Sen jälkeen en ole tehnyt mitään vastaava. Uskon myös, että isät kohtelee Jacksonia ihan samalla tavalla, kun minua.

Alku tunnit kuluvat yllättävän hitaasti ja odotan vaan pääseväni syömään. Pian kello soi ja lähden ruokalaan. Evelyn istuu yksin pöydässä ja kävelen hänen luokseen. "Moi." Sanon laskien tarjottimen Evelyniä vastapäätä.

"Moi." Evelyn vastaa ja siirtää katseensa minusta, taakseni. Käännyn ja näen kolmikon kävelevän meidän luo. En taida päästä noista eroon. He istuutuvat pöytään ja Connor luo välittömästi katsekontaktin kanssani. Minä jään tuijottamaan häntä hetkeksi, mutta pakotan katseeni irti hänestä. Katseeni pysyy tarjottimensa pari sekunttia ja käännyn katsomaan taas Connoria. Hän virnuilee yksinään ja katsoo huultaan purren minuun. Voi luoja hän näyttää hyvältä.

"Mitä sinä virnuilet?" Connoria vastapäätä istuva Jasmine kysyy Connorilta ja Connorin virne katosi,kun tuhka tuuleen.

"En mitään." Connor murahtaa ja Ethan ja Evelyn seuraa kaksikon keskustelua. Minä näen Jacksonin katselevan ympärilleen ja huidon häntä meidän pöytään. Jackson istahtaa onneksi minun ja Jasminen väliin. Connorin ilme synkkenee entisestään ja hän mulkaisee Jacksonia. Voisiko hän tosiaan olla mustasukkainen? Vai eikö hän muuten vaan tykkää Jacksonista.

"No onko sinulle ketään miestä taas kiikarissa, Julia?" Jasmine kysyy vittuilevasti ja mulkaisen häntä. Connor tekee samalla tavalla, mutta Jasmine virnuilee vaan leveästi. "Kenties Jackson. Olihan se Jackson?" Jasmine varmistaa ja Jackson nyökkää.

"Turpa kiinni." Sihahdan hänelle. Hän ei kiusallaan kerro Ethanille ja Evelynille meidän suudelmasta. Hän haluaa piruilla minulle mahdollisimman paljon.

"Oletkos sinä Jackson varattu?" Jasmine kysyy mahdollisimman ystävällisesti Jacksonilta ja katsoo minua 'mitä helvettiä '- ilmeellä.

"En ole." Jackson sanoo ja kääntyy katsomaan Jasminea.

"No et sinä varmaan, sitten Juliaa kiinnosta. Sitä kiinnostaa vaan varatut miehet." Jasmine sanoo ja juo vettä lasistaan.

"Pidä nyt se turpasi kiinni." Sihisen hänelle hampaideni välistä ja pudistan lasia kädessäni.

"Tai mitä?" Jasmine kysyy ivallisesti naurahtaen. Minulla menee hermo ja viskaan lasissa olevat vedet hänen päälleen. Jasminen ilme on näkemisen arvoinen. Nousen ylös tarjottimen kanssa ja lähden, ennekuin Jasmine kerkeää kostaa tai tehdä mitään.

Kävelen lokerolleni ja otan sieltä matikankirjan. Pamautan lokeroni kiinni ja käännyn ympäri. Olen kuolla säikähdyksestä, kun huomaan Connorin seisovan edessäni. Hän naurahtaa huvittuneesti säikähtämiselleni ja työntää minut lokeroita vasten. "Jasmine oli aika vihanen."

"No joo epäilemättä." Vastaan ja tunnen sydämeni sykkeen kiihtyvän, kun katson Connoria silmiin. Käytävällä on jonkun verran ihmisiä, mutta tuntuu, kun olisimme vaan me kaksi. "Kertoiko hän mitään?" Kysyn.

"Ei. Hän lähti heti sinun jälkeesi kiukusta kihisten." Connor sanoo, eikä käännä katsettaan hetkeksikään.

"Okei." Vastaan ja jatkamme tuijotusta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Connor vilkaisee sivuille ja tulee lähemmäs minua. Aikooko hän suudella minua koulun käytävällä? Hän vie huulensa korvani juureen ja kuiskaa "Tulen käymään kahdeksalta." Niskakarvani nousevat pystyyn ja saan kylmiä väreitä, pitkin kehoani. Connor vetäytyy ja lähtee jatkamaan matkaansa. Minä jään hämmentyneenä seisomaan paikalleni.

Surprising love//IN FINNISHWhere stories live. Discover now