Surprising love//IN FINNISH

15.

Words 1139
****
Connor pysähtyy ja kääntyy katsomaan minua. Hänen kasvoilleen leviää virne ja en voi mitään sille, että punastun. "Okei." Connor sanoo ja menee takaisin olohuoneeseen. Tämä on noloa, mutta tosin nolompaa olisi ollut, jos Connor olisi kieltäytynyt. Minä jään hetkeksi seisomaan eteiseen ja odotan, että puna häviää kasvoiltani.

"Katsotaanko joku leffa?" Kysyn, kun pääsen istumaan sohvalle.

"Joo." Connor vastaa ja etsin netflixistä kauhuleffat.

"Katotaanko me kauhuu?" Connor kysyy ja käännyn katsomaan häntä. "Ei meidän oo pakko, jos sua pelottaa." Sanon piruillen. Connor näyttää minulle keskaria ja minä siirryn takaisin seuraamaan leffoja.

Valitsimme jonkun Netflixin kaunan ja odotan Connorin tuovan popparit. Hän lähti tekemään niitä, koska minä yleensä poltan ne. En ikinä osaa laittaa oikeaa aikaa.

Pian Connor saapuu poppari kulhon kanssa takaisin ja istahtaa paljon lähemmäs minua. Meidän käsivarret hipovat toisiaan, mutta yritän olla välittämättä siitä. Laitan leffan pyörimään ja keskityn siihen.

Kun leffaa oli mennyt semmoisen puolisen tuntia siinä alkoi tapahtua. Yhtäkkiä mustahiuksinen akka ilmestyy näytölle ja Connor hätkähtää kunnolla, joka samalla säikyttää minut melkein kuoliaaksi. Käännyn katsomaan häntä "Oliko sinun pakko? Tiedätkö paljon itsekin säikähdin?" Kysyn sydän edelleen takoen rinnassa.

"Toi akka on oikeesti karmiva." Connor sanoo huokaisen ja voin kuvitella miten hänen sydämensä myös jyskyttää.

****

Leffan loputtua sammutan telkkarin, mutta en jaksa nousta vielä. Käännän katseeni vieressä istuvan Connoriin, joka tuijottaa minua takaisin. Käsivartemme yhä koskevat toisiaan ja tunnen kuinka henkeni takertuu kurkkuun. En pysty enää hillitsemään itseäni vaan suutelen Connoria. Connor vastaa suudelmaan ja vetää minut hajareisin hänen syliinsä. Hänen kätensä vaeltavat alaselälläni ja minun käteni hänen hiuksissaan.

Hetki on kumminkin poissa.

Ovikello soi pari kertaa ja otan huuleni vastahakoisesti pois. "Vittu" kiroamme yhteen ääneen ja nouse pois Connorin sylistä. "Menen huoneeseeni äkkiä." Sanon ja lähden ovelle. Odotan, että Connor on huoneessani ja avaan oven. Evelyn syöksyy innokkaana sisään. Olen juuri avaamassa suutani, mutta hän on nopeampi.

"Arvaa mitä?" Hän kysyy innoissaan.

"No en kuule tiedä, mutta mitä teet täällä tähän aikaan?" Kysyn ja katson samalla kello puhelimestani. Kello on jo yli yksitoista.

"Ethan kutsui minut sinne yöksi. Hänen porukkansa on jossain muualla, joten olemme kahdestaan." Evelyn kilju riemuissaan ja joudun hyssyttelmemään häntä. En halua, että naapurit saavasta minusta aivan paskan kuvan.

"Miksi sinun piti tulla täältä asti kiertämään? Oisit voinut soittaa tai laittaa viestiä." Sanon naurahtaen.

"No tämä on tärkeä juttu. Sitäpaitsi en minä ihan hirveästi kiertänyt." Evelyn sanoo ja katson häntä 'älä valehtele'- ilmeellä. "Okei, ehkä vähän saan ylimääräisiä metrejä."

"En edes ymmärrä miten uskallat liikkua tuolla metsässä yksin." Sanon ja tulee kylmät väreet pelkästä ajattelusta.

"No ei se nyt niin pelottavaa ole. Sama kun päiväällä, mutta vaan pimeää."

"Ihan miten vaan." Sanon ja olemme hetken hiljaa Evelynin katsellessa ympärilleen. "No jos sinulla ei ollut muuta, nii hyvää yötä."

"Täällä voisi oikeasti pitää bileet." Evelyn sanoo, kun avaamassa ulko-ovea. Minä pudistan hänelle huvittuneena päätäni ja Evelynin katse osuu naulakkoon. Katson sinne itsekin ja huomaan Connorin takin roikkuvan. Voi helvetti. Ole kiltti ja elä huomaa sitä. "No öitä." Evelyn sanoo ja sulkee oven mennessään. Huokaisten nojaan ulko-ovea vasten ja huoneeni ovi aukeaa. Connor astuu käytävällä ja katsoo minua. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Tai siis olemmehan me ennenkin suudelleet.