28.

3.2K 131 16
                                    

Words 1019
****
Minä idiootti, jostain syystä vastasin Jacksonin suudelmaan ja siitähän hän vasta innostui. Hän työnsi minut vessan seinään ja siitä mieleeni tulee, kuinka Connor aina työntää minut seinään.

Rimpuilen itseni nopeasti pois ja katson järkyttyneenä lattiaa. Mitä helvettiä minä olen tehnyt? Nostan katseeni Jacksoniin, joka näyttää vähän hämmentyneeltä, mutta myös huvittuneelta.

Sanakaan sanomatta lähden vessasta pois ja suunnistan kohti ruokalaa. Huomaan Jacksonin lähtevän myös vessasta ja tulevan luokseni juoksujalkaa. Onneksi käytävällä on kumminkin aika paljon ihmisiä, joten selviän ehjin nahoin ruokailuun.

Istahdan tarjottimen kanssa Evelyniä vastapäätä ja Connorin viereen. "Mikäs sinulla kesti?" Evelyn kysyi.

"Opettajalla oli vielä jotain asiaa tunnin jälkeen." Valehtelen ja tunnen Evelynin katseen itsessäni.

"Minun pitää käydä lainaamassa yksi kirja kirjastosta, nii tulisitko mukaan Julia?" Evelyn kysyy ja minä nostaan päätäni, jotta näen hänen katseensa.

"Minä voin lähteä." Ethan sanoo, mutta Evelyn pudistaa päätään.

"Minulla on Julialle yksi tyttöjen juttu."

"Ei minulla ollutkaan nälkä." Sanon ja juon vesilasiin loppuun.. "Ainakaan enää." Mutisen vielä itselleni ja nousen pöydästä. Annan nopean pusun Connorille ja seuraan Evelyniä ruokalasta pois.

Käytävällä hän yhtäkkiä vetää minut perässään vessaan. Ei kai hänkin aio suudella minua. On se kyllä hienoa, että minulla on vielä huumori tallella.

"Mitä sinä olet tehnyt?" Evelyn kysyy, kun hän on saanut oven lukkoon. Välttelen hänen katsettaan. Miksi minä edes yritän. En ole ikinä pystynyt valehtelemaan Evelynille.

"Tulisitko käymään vaikka koulun jälkeen?" Kysyn, koska en todellakaan halua ruveta selittelemään mitään täällä vessassa. "Sinä olet nykyään niin paljon Ethanin kanssa ja minä Connorin. Meillä ei ole ollut aikaa puhua kunnolla."

"Tiedän. Siihen asiaan pitää saada muutos. Tämä on varmaan jotain hirveää. Ruokalaan tullessasi näytit siltä, että rupeat hetkellä minä hyvänsä itkemään." Evelyn sanoo ja aukaisee samalla oven lukosta. Lähdemme omia luokkiamme kohti ja yritän vaan vältellä Jacksonia ja hänen kavereitaan.

****

"Oliko Connor tulossa luoksesi?" Evelyn kysyy meidän kävellessä kapeaa metsäpolkua pitkin luokseni.

"Joo. Laitoin hänelle viestiä, että sinä tulet koulun jälkeen." Sanon ja kävelen mahdollisimman nopeasti. Haluan päästä kertomaan Evelynille. Hän osaa aina neuvoa minua. Tilanteessa kun tilanteessa.

Pian onneksi saavumme meille ja minä heittäydyn sohvalle. "No kerropas." Evelyn sanoo ja istahtaa viereeni.

"No otappa mukava asento." Kehotan häntä ja aloitan siitä miten me oltiin eilen Connorin kanssa syömässä isieni luona. Miten sain tietää, että opettajani on minun biologinen äitini. Sen jälkeen kerroin miten menin juuri ennen ruokailua puhumaan hänelle ja sitten viimeisenä sen vessa jutun.

"Huhhuh. Olipas tuossa paljon informaatiota. Onko vielä jotain, vai?"

"Itseasiassa... ne Jacksonin kaverit, jotka kiusaavat joitakin. Olen huutanut heille ja yksi William on yrittänyt saada puhelinnumeroani." Sanon huokaisten.

"Otetaanpas yksi asia kerrallaan. Mitä aiot tehdä Hannahin tai siis äitisi suhteen? Aiotko puhua vielä hänelle?" Evelyn kysyy ja en tosiaan kertonut hänelle mitä kaikkea minä ja hän puhuimme.

Surprising love//IN FINNISHWhere stories live. Discover now