Surprising love//IN FINNISH

24.

Words 1070
****
"Tulitko sinä?" Kuulen isäni huutavan, jostain päin taloa samalla kun heitän kenkäni ja takkini pois.

"Joo." Huudan vastaukseksi ja lähden kävelemään keittiötä päin. Siellä isä on hellan ääressä tekemässä ruokaa. "Missä isä ja Jackson?" Kysyn samalla istuen jakkaralle.

"Jackson on olohuoneessa ja isäsi on työhuoneessaan. Kohta on ruoka." Isä sanoo ja sekoittaa ruokaa. Minua alkaa jännittää vaan entistä enemmän.

"Minä menen olohuoneeseen." Sanon ja nousen ylös. Kävelen olohuoneeseen ja istahdan sohvalle Jacksonin viereen.

Jackson kääntyy katsomaan minua ja tunnen hänen katseensa itsessäni hetken, kunnes hän avaa suunsa "Anteeksi Julia. En olisi saanut puhua niin."

"Ei se mitään. Koko juttu on jo unohdettu." Vakuutan ja käännyn itsekin katsomaan Jacksonia.

"Mutta.... minun mielestä sinun ei pitäisi olla Connorin kanssa."

Minä huokaisen. "Ja miksi? Osaan kyllä valita seurani."

"Hän käyttää huumeita. Kai sinä tiedät sen?" Jackson kysyy.

"Tiedän. Eikä hän käytä enää. Ainakaan paljoa."

"En voi uskoa. Sinä et voi olla sellaisen henkilön kanssa yhdessä." Jackson sanoo vihaisena. Ja nyt minäkin alan suuttua.

"Elä puutu elämääni." Tiuskaisen ja lähden olohuoneesta. Kävelen yläkertaan ja suuntaan isäni työhuoneeseen. Koputan ovea ja astun sisään. "Ruoka on kohta." Sanon ja isä heittää lukulasit päästään.

"Joo. Minä taidan tulla itseasiassa nyt alas." Isä sanoo ja sulkee läppärinsä ja laittaa jonkun kansion kiinni. Hän nousee tuolistaan ja minä alan myös tekemään lähtöä.

Kävelemme isän kanssa peräkkäin alakertaan ja näen isän laittavan jo ruokia pöytään. Jackson näyttää myös tuleen pois olohuoneesta.

"Nyt syömään." Isä sanoo ja kaikki istuvat pöytään.

"Minulla olisi teille tärkeää asiaa." Sanon ja käännyn katsomaan isejä, jotka katsovat minua kiinnostuneena. Jacksonkin katsoo minua.

"Mi-minä..." aloitan, mutta pala tarttuu kurkkuun. "Minä seurustelen." Saan sanottua ja pöytään laskeutuu hiljaisuus. Tuijotan isejäni ja odotan heidän sanovan jotain.

"Sanokaa nyt jotain." Kivahdan, kun kukaan ei sano yhtään mitään.

"Kuka hän on?" Isäni viimein kysyy.

"Yksi Connor. Hän on oikeasti tosi mukava, ihana ja välittävä." Sanon ja hymy nousee kasvoilleni, kun ajattelen häntä.

"Minähän sanoin Carl, että on huono idea hankkia sitä asuntoa vielä."

"Tämä ei johdu siitä helvetin asunnosta!" Huudan. "Olisin tutustunut Connoriin, joka tapauksessa." Sanon, vaikka en tiedä onko se totta.

"Kielenkäyttö." Isäni sanoo korottaen ääntäni.

"Te ette voi kieltää minua. Minä rakastan häntä." Huudan.

"Oletko sinä rakastunut häneen Julia?" Isäni kysyy ja minä tyydyn nyökkäämään. "No pitäisi kai meidän sitten nähdä poika, joka sekoittaa tyttäremme pään noin." Isä sanoo ja kasvoilleni nousee hymy.

"Oikeasti?"

"Joojoo. Tulette joku ilta tänne syömään?" Isäni kysyy ja pieni hymy nousee hänen kasvoilleen.

"Tullaan."

"Haluan kuitenkin kysyä yhtä asiaa. Onko hän ollut luonasi? Tai siis yötä?" Isäni kysyy epävarmasti ja katsoo kasvojani.