15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen.
Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat.
...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— S I R U —
Ystävänpäivä.
Istun koulun käytävän sohvalla ja pyörittelen käsissäni kartonkisydäntä, joka oli jonkun oppilaskunnan jäsenen neronleimaus. Kaulan ympäri menevä, villalangalla virkattu naru, johon on kiinnitetty iso sydämenmuotoiseksi leikattu vaaleanpunainen kartonginpala, jonka keskellä lukee isolla SIRU. Sitten vain halailemaan koulukavereita, myös niitä moikkauksen tasolla olevia sekä ihan tuikituntemattomia, jotka halin jälkeen kirjoittavat nimensä sydämeen ja eniten nimiä haalinut voittaa parinkympin lahjakortin koulumme kahvioon.
Halipäivä in my ass.
Marian sydämestä alkaa jo tila loppua, kun taas minun sydämessäni olisi vielä tilaa vaikka kuinka, mutten halua sinne ketä tahansa. Eipä se kauheasti tosielämästä heitä - Marialle kelpaa oikeastaan kuka tahansa ja minulle ei kelpaa kukaan.
"Mä en kestä, mun on pakko saada halata Aapoo", Maria huokaa turhautuneena ja sukii polkkapituisia, vaaleita hiuksiaan pöyhkeämmiksi suurta rakkauttaan varten. Tai niin suuren kuin nyt yhden viikon aikana voi saada aikaiseksi. "Siis ihan pakkopakko. Se oli kaikista tärkein ja se on tyyliin ainoo kuka puuttuu. Alkaa aika käydä vähiin."
Kello näyttää varttia vaille kahta. Kahdelta alkaa viikon viimeinen tunti ja olen aivan täysin valmis viikonloppuun.
Tai ainakin luulen olevani, mutta sitä ennen minun täytyy selvitä kahdenkeskisestä illanvietosta Mariuksen luona. Hänen pienessä yksiössään. Koko jutun ajatteleminen aiheuttaa massiivisia vatsanväänteitä, joten olen yrittänyt kääntää ajatuksiani kaikkeen muuhun - kuten nyt esimerkiksi kavereideni rakkauselämään. Maria on varmaan ihan ihmeissään, miksi yhtäkkiä olen niin kiinnostunut hänen suuresta rakkaudestaan Aapoon, ja olenkin saanut kuulla yksityiskohtaiset selitykset jokaista täydellistä hiuskiehkuraa myöten.
"Sulla on ollu viis tuntia aikaa halata sitä", muistutan Mariaa, joka alkaa heti kurtistella minulle äkäisesti kulmiaan. "Halaat sitä ennen matikan tuntia vaikka väkisin."
"Ei se oo niin yksinkertasta. Mun mielestä miehen kuuluu tehä alote."
"Ei sen aina tarvi olla niin", Ruusa yhtyy keskusteluun ja sulkee viimein puhelimensa. Hän on koko päivän hymyillyt puhelimensa näytölle kuin urpo, kun hänen täydellinen Johanneksensa on ulkomailla ja lähettää ällösöpöjä ikävöiviä rakkausviestejä. Ihan oikeasti ällösöpöjä - näin vilauksen heidän Whatsapp-keskustelusta, joka oli täynnä pelkkiä sykkiviä jättisydämiä ja sydänsilmäemojeita. Ei se taida olla edes ällösöpöä, pelkästään ällöä. "Mekään ei Johanneksen kans oltais tässä pisteessä, jos en ois ite menny ensin juttelee sille. Miehet on lopulta aika yksinkertasia."
"No mä haluunki sellasen miehen, joka tuo mulle tähdet taivaalta, enkä mitään yksinkertasta junttia", Maria sanoo saaden Ruusan silmät laajenemaan.
