15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen.
Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat.
...
Tässäpä olis nyt vihdoin ja viimein luku, mitä te ootte oottanu jo varmaan vuoden päivät ku kuuta nousevaa 😂 Tätä lukua oli ihana kirjottaa, vaikka Saaran ajatuksien purkaminen on välillä tosi raskasta, ku otan sen jotenkin niin henkilökohtasesti. Saarassa on kaikista mun hahmoista eniten mua itseäni ja sen takia välillä ahdistaa kirjottaa näitä sen mt-juttuja. Oli kuitenkin ihana palata takas näihin tunnelmiin ja varsinkin pannukakkutaloon, se oli mun lempiasia Oulussa, ku vielä asuin siellä! Ah, saispa nyt pannaria Nutellalla ja keksinmuruilla....
En höpise enempää, toivottavasti tää luku on teidänkin mielestä ihana <3 Ainakin tästä tuli hiton pitkä, yli 8000 sanaa, hupsista!
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
— S I R U —
Sattuu mahaan, kun jännittää niin paljon.
Saara istuu junassa minua vastapäätä ja katselee ikkunasta vaihtuvia maisemia, usvaista peltoa ja sen takaa vilkkuvaa auringonpaistetta pieni hymynkare huulillaan. Saara on oikeasti niin kaunis, varsinkin kun oranssi aamuaurinko säteilee hänen kasvoilleen, tehden vastaväriasettelulla hänen kirkkaansinisistä silmistä vieläkin sinisemmät ja kauniimmat.
Itse olen ihan hikinen ja pahoinvoivan näköinen.
Alkumatkan Saara nukkui ja sain rauhassa vajota musiikkimaailmoihin, sen jälkeen olen pitänyt napit korvissa, vaikka sieltä ei mitään ole hetkeen kuulunutkaan. En vain osaa puhua Saaralle nyt, en tiedä mitä sanoisin.
Sen keskustelun olen kyllä käynyt mielessäni läpi miljoona kertaa. Sen keskustelun ja miljoona eri variaatiota siitä miten se tulee etenemään ja päättymään, enkä ole enää yhtään toiveikas.
Pelottaa vaan kaikki.
Eniten pelottaa Saaran ensireaktio, hänellä on kuitenkin harvinaisen vahva mielipide Mariuksesta. Pelottaa vaikuttaako se omaan käytökseeni, että saanko ilmaistua itseäni tarpeeksi hyvin vai menenkö lukkoon vai onnistunko pysymään rauhallisena. Pelottaa myös aikooko Saara kertoa Mintulle ja tietenkin se, saanko jonkun helvetinmoisen saarnan meidän ikäerosta.
Toivottavasti en, sillä olen varautunut kuulemaan sen iskältä ja äidiltä. Tai Samuelilta.
Pelkoani hillitsee ainoastaan se fakta etten ole tässä uppoavassa laivassa yksin, kun Saarallakin on omat salaisuutensa. Hitto, että olen kyllä utelias ulla, kun pistän itseni ja parisuhteeni sudensyötiksi, jotta saisin kuulla lisää yksityiskohtia Saaran salaisesta elämästä. Palan halusta tietää millainen se mulkerolatino on ja miksi Saara ihastui sellaiseen törppöön. Toisaalta ihastuinhan minäkin törppöön, Niemiharjun pahamaineisimpaan sellaiseen.
