hiljennetty

17

Jasper Stén

Ihan kuin Joel olisi vältellyt minua taas. Tai sitten välttelin itse häntä epähuomiossani. En ollut nähnyt Joelia useampaan päivään, ja se huolestutti minua.

Kotonakin oli melko kireät tunnelmat. Valo oli lähes tavoittamattomissa ja viettikin suurimman osan ajastaan töissä. Hän tuli myöhään illalla kotiin ja lähti aikaisin aamulla takaisin töihin. En ymmärtänyt, miksi hän teki niin, kun isäni ja Viktor eivät asuneet meidän kanssamme samassa taloudessa eivätkä he ylipäätään käyneet kovin usein meillä. Oliko tosiaan niin, että setäni vältteli minua?

Päätin eräänä iltana pysyä niin pitkään ylhäällä, että pääsisin puhumaan Valon kanssa. Minua ahdisti tämä tietämättömyys, jossa elin, kun setäni ei suostunut kommunikoimaan kanssani. Niinpä päätin, että tämä loppuisi nyt tänään tähän.

Odotin ulko-ovea vastapäätä sijaitsevilla yläkertaan vievillä rappusilla, että setäni astuisi sisälle taloon. Kuulin, kun auto ajoi etupihallemme, ja näin ulko-ovessa olevan sumennetun ikkunan läpi nopeasti välähtävät auton valot. Ei mennyt kuin muutama hetki ennen, kun avaimet kävivät oven lukossa ja Valo astui sisälle taloon.

"Oon oottanut sua", sanoin ja hän lähes hyppäsi ilmaan säikähdyksestä. "HYI HELVETTI JASPER!! Et sä voi säikytellä mua tuolla tavoin!" Valo kiljahti todella maskuliinisesti ja mulkaisi minua, kun rupesin nauramaan,"oon ihan tosissani, tuo ei ollu hauskaa." "Joojoo, mutta olihan se vähän hauskaa, ku äijä hyppäs metrin ilmaan", nauroin, "mutta oikeesti, meiän pitää puhua."

Valo huokaisi. Hän tiesi kyllä, miksi halusin puhua hänen kanssaan. "Ehkä mä oon sulle selityksen velkaa ja kun sä kuitenki oot melkei aikuinen, nii ehkä sun pitäis saaha tietää koko tarina", hän sanoi melkein kuiskaten, "mutta anna mun ensin tulla kunnolla sisälle." Silloin vasta tajusin, että sedälläni oli edelleen kengät jalassaan ja farkkutakki päällään. "Haha joo, sori. Ootan sua olkkarissa", huikkasin ennen kuin lähdin tallustelemaan kohti olohuonetta.

Istahdin toiselle sohvista ja odotin, että Valo kokosi itsensä kertoakseen koko totuuden – tai ainakin hänen oman osansa koko totuudesta. Mietin, miten me olimme päätyneet tähän tilanteeseen ja mistä se oli saanut alkunsa.

Valo asteli olohuoneeseen ja hän näytti hermostuneemmalta kuin vielä hetki sitten. "Jasper, mä en tiedä, mistä mä aloittaisin..", Valo sanoi hiljaa pitäen tauon, "mutta ehkä mä aloitan ihan alusta." Valo ei millään malttanut istuutua toiselle sohvalle, vaan hän käveli hermostuksissaan edestakaisin olohuoneessa. Hänestä todellakin näki, että tämä asia ei ollut mikään "pikkujuttu" ja että se oli mahdollisesti vaivannut häntä jo pitkään.

"Alotetaan nyt vaikka siitä, että sun isäsi tapasi Viktorin, kun he olivat molemmat kahdeksantoista. Valto ei alkuun ollut halunnut minkäänlaista suhdetta Viktorin kanssa, sillä hän ei ollut siinä vaiheessa vielä aloittanut transitioitumishoitoja, joiden ansiosta hän menee nykyään täysin cismiehestä," Valo aloitti selittämisen ja hän oli saanut samalla rauhoituttua sen verran, että pystyi istuuntumaan minua vastapäätä olevalle sohvalle. Setäni ei kuitenkaan ottanut vielä katsekontaktia, vaan hän katsoi vuoroin kaikkea muuta olohuoneessa olevaa, kuitenkin väistäen aina minut ja minun katseeni. "Viktor kuitenkin oli päättänyt, että hän yrittäisi saada Valton leppymään hänelle keinolla millä hyvänsä. Ja niin hän lopulta saikin, mutta siinä meni lähes vuosi, sillä kyllähän sä tiedät, ettei sun isäsi antanut helposti periksi."

"Mutta minkä takia sä olit niin peloissas silloin, kun soitin sulle siitä, että näin meiän pihalla Viktorin auton?" kysyin Valolta ja hänen kasvoilleen nousi pelokas ilme, "Onko Viktor tehnyt sulle jotain?"

Setäni oli hetken hiljaa. Oli kuin hän olisi kerännyt itseään kokoon ja valmistautunut elämään uudelleen ne hetket elämästään, joista oli kertomassa. "Viktor on osittain syy siihen, miksi mulla on tämä arpi mun kasvoissa", Valo sanoi lopulta hiljaa osoittaen arpeaan, joka alkoi hänen otsaltaan ja jatkui hänen oikean silmänsä poikki melkein hänen suuhunsa asti, enkä voinut uskoa korviani, "sain sen tosin vuosia ennen sitä, kun Viktor ja Valto tapasivat toisensa, mutta en koskaan unohda sitä, mitä Viktor silloisen kaveriporukkansa kanssa teki mulle."

Olin todella hämmentynyt enkä voinut millään uskoa sitä, mitä olin juuri kuullut. "Mitä sillon tapahtu? Ja tietääkö isä, että Viktor on syyllinen tuohon arpeen?" kysyin Valolta, joka vain nyökkäsi. "Valto tietää kyllä siitä, mutta hän uskoo, että Viktor on nykyään eri ihminen kuin silloin kun hän oli viistoista", setäni sanoi huokaisten, "ja Valto kyllä varmasti on oikeassa, koska ihmiset tuppaa muuttumaan ajansaatossa. Mutta mä en siitä huolimatta tule koskaan antamaan Viktorille anteeksi sitä, mitä hän teki mulle."

Nousin ylös sohvalta, jolla istuin, ja halasin Valoa. Tunsin, kuinka hänen koko kehonsa jännittyi, kun halasin häntä, mutta jätin sen huomioimatta. "Mä oon pahoillani, että sä oot joutunu kokemaan tuollasta", sanoin, "ja voin vaan kuvitella, miten hirveeltä susta tuntuu, ku isä on Viktorin kanssa, vaikka se tietää, mitä Viktor teki sulle." Valo vain huokaisi: "Jasper, ei sun tarvitse pahoitella mitään. Sä et ole syyllinen yhtään mihinkään, joten älä jooko pahoittele Valton tai Viktorin puolesta?"

Nyökkäsin vain ja irrotin samalla käteni setäni kehon ympäriltä. Olimme molemmat hetken ihan hiljaa. Vain minun ja setäni hengittämisestä lähtöisin olevat äänet säeistettynä jääkaapin ja ilmastoinnin hurinalla oli kuultavissa. Muuten oli aivan hiljaista.

"Eikö sun pitäisi muuten olla nukkumassa jo tähän aikaan?" Valo kysyi rikkoen siten hiljaisuuden, "kellohan on jo meinaan ihan helvetisti ja sulla on kumminkin huomenna koulua." Vilkaisin nopeasti olohuoneen seinällä roikkuvaa kelloa, ja setäni oli oikeassa: kello oli ihan liian paljon enkä tulisi saamaan tarvitsemiani kahdeksan tunnin yöunia, sillä minulla tulisi olemaan ensimmäinen tunti aamulla kahdeksalta. "Todellakin pitäis, joten mä meen nyt nukkumaan", sanoin noustessani ylös sohvalta, "öitä!" Valo vastasi hyvän yön - toivotukseeni, ja lähdin portaita pitkin kohti huonettani ja sitä myötä myös kohti sänkyäni ja Höyhensaaria.

- - -

A/N: heipsulis toverit <3

oon pitänyt nyt noin vuoden ajan taukoa tämän kirjan (ja oikeestaan myös kaikkien muidenkin mun kirjojeni xd) kirjoittamisesta ja julkaisemisesta, kun mulla on ollut vähän kiireitä muun muassa ylioppilaskirjoitusten ja ylipäätään lukio-opintojeni kanssa. mutta nyt, kun mulla alkaa pikkuhiljaa loppusuora lukion suhteen häämöttämään, niin yritän saada aikaiseksi myös vähän parantaa tätä mun julkaisutahtianikin :D

mutta toivottavasti teillä kaikilla menee hyvin, ja toivottavasti pidätte itsestänne huolta <3