hiljennetty

13

Jasper Stén

Joel oli pitänyt kädestäni kiinni. Voitte vain kuvitella, kuinka korkealle sykkeeni nousi, kun aivoni rekisteröivät hänen lämpimän ja pehmeän kätensä pitävän kiinni minun kädestäni. Joelin käsi sopi täydellisesti omaani enkä olisi halunnut päästää häntä menemään.

Heti, kun Joel lähti jatkamaan matkaansa kohti kotiaan, paniikki ja jännitys nousivat pintaan. En kyennyt avaamaan kotitaloni ovea. Minua todella pelotti, sillä en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt odottaa. Mitä jos eteisessä olisikin vastassa verinen ruumis? Tai vielä pahempaa: mitä jos eteisestä löytyisikin Valon ruumis?

Käteni tärisivät, kun avasin kotini ulko-oven. Positiivinen yllätys oli se, ettei eteisen lattialta löytynyt ruumista. "Valo?" kokeilin kutsua setääni, mutten kuullut hänen vastaavan. Sen sijaan kuulin olohuoneesta arvioltani ainakin kolmen ihmisen äänet, joista yksi kuului Valolle. Päätin kävellä hitaasti lähemmäs olohuonetta ja mitä lähemmäs pääsin, sitä selkeämmin kuulin keskustelun.

"Valo, sinun pitäisi kertoa hänelle totuus. Jasper ansaitsee sen!" naisen ääni sanoi aavistuksen kiihtyneellä äänensävyllä. Mitä Valon pitäisi kertoa minulle? Päätin olla ilmiantamatta läsnäoloani ja kuunnella, mistä he puhuivat.

"Mä tiedän, että mun pitää kertoa siitä hänelle! Mä vain halusin odottaa sitä oikeaa hetkeä, mutten ole vielä löytänyt sitä", Valo sanoi huokaisten ja kuulin, kuinka joku toinenkin henkilö huokaisi. "Valo, pitääkö meidän tuoda hänet tänne, jotta hän voi itse kertoa Jasperille koko totuuden?" miehen ääni sanoi ja setäni huokaisi.

Koin parhaaksi ilmoittaa siinä vaiheessa läsnäolostani yskäisemällä. Valon kasvoilta katosi lähes kaikki väri, kun hän kuuli minun yskäisevän. "Mitä helvettiä täällä tapahtuu ja keitä nämä ovat?" esitin kysymykseni pääasiassa sedälleni, joka näytti siltä, ettei hän halunnut olla siinä juuri sillä hetkellä.

"Jasper, tässä ovat Tristan ja Pilvi. He ovat isäsi entisiä työkavereita", Valo esitteli henkilöt ja vaaleahiuksinen nainen, Pilvi, mulkaisi setääni. Valo huokaisten sanoi: "Mulla olisi yksi asia, josta mun pitäisi keskustella kanssasi, Jasper, koskien isääsi."

"Okei? Haluaisin myös tietää, minkä takia menit niin paniikkiin siitä punaisesta Audista. Ja mitä tarkoitit, kun sanoit, ettet halua hänen vievän myös mua pois sulta?" kysyin ja Tristanin kasvoille nousi huolestunut ilme. "Sanoitko juuri punainen Audi?" hän varmisti ja nyökkäsin, "voi helvetti. Mikset sä Valo kertonut meille tästä?" Setäni vain kohautti olkapäitään vastaukseksi ruskeahiuksisen miehen kysymykseen.

"Voisiko joku vain selittää, mikä on homman nimi? Oletko sä Valo sotkenut itsesi johonkin huumekauppaan tai jotain?" kysyin ja kolmikko nauroi päin naamaani, "mä olen ihan tosissani. Ja te vain nauratte mulle. Onpa hauskaa taas."

He lopettivat nauramisen, kun tajusivat, että olin 100 prosenttisesti tosissani. "Mä en ole sotkenut itseäni huumekauppaan enkä ole mitenkään ongelmissa minkään jengin tai poliisin kanssa", Valo aloitti kertomuksensa, "mutta on yksi asia, josta olen valehdellut todella monta vuotta. Nimittäin isäsi kuolema."

"S-siis mi-mitä? Va-valehtelit isän ku-kuolemasta?" kysyin tärisevällä äänellä enkä oikeastaan halunnut kuulla loppua kyseisestä keskustelusta. "Valehtelimme isäsi kuolemasta. Oikeasti isäsi vain esitti kärsivänsä sen vuoden ajan, jottet olisi niin surullinen, kun hän lähtisi pois. Valto kuitenkin epäonnistui siinä", Valo selitti ja tunsin, kuinka kyynel valui poskeani pitkin.

"I-isä ei siis koskaan kuollutkaan? Hän vain esitti olevansa vakavasti sairas? Ja hän on edelleen elossa?" halusin kuulla erityisesti viimeiseen kysymykseen vastauksen. "Kyllä, Valto on edelleen elossa", Tristan vastasi Valon puolesta, sillä setäni ei kyennyt sanomaan sitä ääneen.

"M-mutta mä näin isän ruumiin", sanoin hiljaa antaen kyynelten virrata vapaasti, sillä tiesin, että olisi turhaa yrittää pyyhkiä niitä pois, kun niitä vain tuli kokoajan lisää. "He maskeerasivat Valton näyttämään kuolleelta juuri silloin, kun hänen sydämensä syke olevinaan katosi. He, jotka menivät silloin hänen huoneeseensa yrityksenään saada Valton sydämen taas toimimaan, oikeasti vain maskeerasivat hänet näyttämään kuolleelta", Pilvi selitti ja istuin olohuoneemme lattialle.

"M-minkä takia? Miksi isä lavasti oman kuolemansa?" rehellisesti sanottuna en olisi halunnut edes tietää, mutta kysyin silti. "On myös eräs toinen asia, josta sinulle on valehdeltu Jasper", Tristan sanoi katsoen setääni kuin kysyäkseen, halusiko Valo kertoa kyseisen asian vai kertoisiko hän sen. Valo kuitenkin yskäisi ennen kuin sanoi hiukan värisevällä äänellä: "Valto ei ole oikeasti isäsi."

Hetkinen.. niin, että mitenkä?

- - -

A/N : heipsu toverit!!

sain jostakin inspiraatiota tämän kirjan jatkamiseen, joten tässä olisi teille uusi luku taas vaihteeksi! :D ja ihan vain kiusatakseni teitä päätin lopettaa tämän luvun tällä tavalla kesken ;)

pysykää terveinä toverit <3