hiljennetty

15

Jasper Stén

"Valto ei ole isäsi", sanat lähtivät setäni suusta. Minulta kului hetki ennen kuin edes tajusin, mitä Valo oli sanonut. "Niin siis kuulinko mä ihan oikein? Henkilö, joka feikkasi kuolemansa ja vakavan sairautensa jonkin ihmeen takia, ei ole oikeasti isäni? Mitä vitun paskaa tämä nyt on?!" ääneni kohosi loppua kohden enkä oikeastaan olisi enää halunnut olla siinä.

"Jasper, anna mun selittää tämä koko kuvio ennen kuin kerrot, kuinka paljon vihaat minua", Valo aloitti huokaisten, "sä varmasti muistat, kuinka Valtolla oli pitkät arvet hänen rintakehänsä kohdalla? Ja kun kysyit niistä arvista, hän kertoi jokaisella kerralla erilaisen tarinan, joka oli joka kerta todella outo?" Nyökkäsin vastaukseksi, sillä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä Valo yritti ajaa tällä takaa. "Mutta faktahan on se, että lääkärit määrittelivät Valton syntymässä naiseksi, mutta hän ei tainnut koskaan tuntea olevansa nainen", setäni selitti melko nopeasti, "eikä Valto ole nainen. Ei ole koskaan ollut eikä ole vieläkään."

"Haetko sä tällä nyt takaa sitä, että mun isäni on transmies? Ja että hän oli se, joka kantoi mua sen yhdeksän kuukautta, vaikka se varmasti oli kauheaa?" kysyin ja Valo nyökkäsi. "Just tuota mä yritin sanoa. Ja ennen kuin kysyt, olitko vahinko, niin ei, et ollut. Tai no, Valto ei ainakaan ajatellut niin, mutta toinen isäsi saattaisi olla eri mieltä siitä", hän selitti ja huokaisten jatkoi, "hän on se, joka kävi täällä eilen ja joka omistaa sen punaisen Audin, jonka takia menin hiukan paniikkiin."

"Minkä ihmeen takia hän kävi täällä? Ja mitä hän on tehnyt saadakseen sellaisen reaktion sussa aikaan?" kysyin sedältäni, joka näytti siltä, ettei hän olisi halunnut vastata kysymykseeni. Pilvi ja Tristan istuivat Valon molemmilla puolilla sohvalla ja minä istuin hiukan kauempana heistä lattialla. Pilvi näytti siltä, että hän olisi halunnut vastata jotakin kysymykseeni, mutta Tristan ehti ensin: "Sun molemmat vanhempasi tekevät töitä maailmanlaajuiselle salaiselle vakoilijataholle ja toinen isäsi, jota kaikki kutsuvat herra Y:ksi yksityisyyssyistä, pelkäsi, että hän ja Valto menettäisivät uransa sinut saatuaan. Y olisi siis halunnut, että Valto olisi tehnyt abortin, mutta Valto ei suostunut siihen."

"Sinä muuten näytät aivan herra Y:ltä", Pilvi sanoi väliin, "on sinussa toki Valtonkin kanssa samaa näköä, mutta olet aivan ilmetty herra Y." Mitä helvettiä he selittivät? Muistaakseni olemme Suomessa, emme missään amerikkalaisessa action-elokuvassa? "Miksi musta tuntuu, että te puhutte paskaa?" kysyin kolmikolta, joista yksikään ei kyllä näyttänyt siltä kuin he olisivat valehdelleet.

Ennen kuin Valo kerkesi vastata siihen, ovikellomme soi. Valo nousi sohvalta mitään sanomatta ja kävi avaamassa ulko-ovemme. "Pitkästä aikaa kotona!" kuului ehkä hieman liiankin tuttu ääni eteisestä. Nousin seisomaan lattialta ja kun katsoin eteiseen, minusta tuntui siltä, että näin unta.

"I-isä?" kysyin hiljaa ja vaaleahiuksinen mies kiinnitti huomionsa sedästäni minuun. "Jasper!" isäni huudahti ja kirjaimellisesti juoksin hänen luoksensa vetäen hänet tiukkaan halaukseen. "M-mulla o-on ollut a-aivan jä-jäätävä i-ikävä sua", itkin hänen rintakehäänsä vasten samalla, kun tunsin hänen kyyneleensä hiuksissani. "Minullakin sinua, Jasper. Valo taisi kertoa kaiken äsken, eikö?" isäni kysyi äänellään, jota olin kaivannut niin paljon, ja nyökkäsin hänen rintakehäänsä vasten pitäen edelleen tiukasti hänestä kiinni. En olisi päästämässä hänestä irti enää koskaan.

Isäni takaa kuului kuitenkin yskäisy. Löysäsin hiukan otettani isäni keskikehosta katsoakseni, kuka oli isän takana, sillä yskäisy ei todellakaan kuulunut Valolle. Tajusin vasta silloin, ettei isäni ollut tullut yksin.

"Iltaa Jasper", todella pitkä ja todella matalan äänen omistava mies tervehti minua, "olemme virallisesti tavanneet viimeksi silloin, kun olit todella pieni. Siitä syystä et varmasti muista minua, joten anna minun esitellä itseni. Olen Viktor, ja olen toinen isäsi", punahiuksinen mies esitteli itsensä ja viimeistään siinä vaiheessa olin 100 prosenttisesti varma siitä, että tämä koko tapahtuma oli unta. "E-ei voi olla todellista", sanoin alkuun hiukan hämmentyneenä ennen kuin rupesin nauramaan, "mulla on oikeasti kaksi isää."

Isäni, Viktor, Valo, Tristan ja Pilvi katsoivat minua varmaan todella hämmentyneinä, kun puhkesin aivan yhtä äkkiä nauruun. Nauroin niin, että olin kohta eteisemme lattialla kasvot lattiaa vasten ja käkätin aivan huolella.

"Mä luulin, että mä olin perinyt mun punaiset hiukseni mun äidiltäni, mutta jokes on me, mulla ei ole äitiä vaan kaksi isää, joista toisen olemassaolosta en edes tiennyt ja joista toisen luulin kuolleen kolme vuotta sitten", sanoin edelleen nauraen vähän, "tämä on aivan kuin kohtaus jostakin saippuasarjasta." Tilanne oli todella epätodellisen tuntuinen. Minun oli todella vaikea uskoa sitä todeksi.

"Jasper, tämä varmasti on vaikea asia käsitellä ja uskon, että tarvitset aikaa sen käsittelemiseen", isä sanoi katsoen ensin Viktoria hetken ennen kuin siirsi katseensa minuun. "Olen muuten opettanut nykyisessä lukiossasi sinullekin matematiikkaa", Viktor sanoi aivan puskista, "olit huippu oppilas, mutta olisit voinut osallistua enemmän oppitunneilla, kun kuitenkin osasit kaikki sen kurssin asiat." Hetkinen.. Niin, että mitä? "Älä nyt vaan sano, että sä olit se opettaja, joka opetti mulle ensimmäisenä vuonna heti ensimmäisessä jaksossa matikkaa?" kysyin, kun muistin hiukan hänen näköisensä opettajan edelliseltä lukuvuodelta matematiikan ensimmäiseltä kurssilta.

Viktor naurahti. "Se olin minä. Tosin olin peitetehtävässä ja esiinnyin tekaistulla nimellä. Oli positiivinen yllätys, että oma poikani oli opettamallani kurssilla", hän selitti hymyillen, "olin hiukan häkeltynyt, kun huomasin nimesi opiskelijoiden joukossa. Olin varma, ettet se voinut ollut sinä, mutta sitten näin sinut oppitunnillani. Olisin halunnut keskustella kanssasi jokaisen oppitunnin jälkeen, mutta Valto koki, että meidän oli parempi odottaa vielä ennen kuin näyttäytyisimme taas sinulle." Viktorin kasvoilla oli surullinen hymy. Häntä ilmiselvästi harmitti se, ettei hän ollut päässyt olemaan osana elämääni aikaisemmin.

"Teidän on sitten parempi olla jättämättä mua tällä kertaa", totesin olevinaan todella itsevarmasti, mutta epävarmuus ja pelko heidän menettämisestään olivat todella vahvasti läsnä. "Sen voin luvata", isä sanoi ja Viktor nyökkäsi vetäen sitten minut ja isän halaukseensa. "Onneksi Valto oli itsepäinen silloin 17 vuotta sitten", vihreäsilmäinen pitkä mies sanoi hiljaa, "muuten en olisi koskaan tavannut sinua, Jasper." Valto naurahti Viktorin kommentille ja sanoi leikillään: "Haista paska, Y." "Ja minäkin rakastan sinua, X", oli Viktorin vastaus isän haistatteluun ja kuulin, kuinka Pilvi esitti oksentavansa taustalla.

- - -
A/N: ciao toverit! tämä luku oli kyllä vähän heikko esitys, mutta syyttäkäämme siitä writer's blockia xd