hiljennetty

12

Joel Kaislaniemi

Oli melkein uskomatonta, että juuri Jasper Stén istui minua vastapäätä – ja vielä vapaaehtoisesti. Tunsin aina välillä hänen katseensa itsessäni, mutta kun kohotin katseeni häneen, Jasper oli jo kääntänyt katseensa takaisin saksan kirjaansa. Yritin tehdä englannin läksyjäni, mutta jostakin syystä keskittyminen tuntui haastavalta.

Onnekseni Jasperin piti lähteä hetken kuluttua seuraavalle tunnilleen. Ennen sitä hän kuitenkin pyysi puhelinnumeroani. Olin hetken aikaa todella hämmentynyt, mutta sitten tajusin, etten koskaan ollut laittanut hänelle viestiä silloin, kun hän oli antanut numeronsa minulle. Repäisin englannin vihkostani palasen, jolle kirjoitin numeroni. Jasper katsoi lappua hymyillen, kun ojensin sen hänelle. "Sulla on todella nätti käsiala", punaiset hiukset omistava mies sanoi ja tunsin poskieni lämpenevän, mikä oli uutta.

"Mutta hei, mä lähden jatkamaan seuraavalle tunnilleni. Lupaan laittaa viestiä vielä tämän päivän aikana. Nähdään!" Jasper sanoi minulle hymyillen ennen kuin hän lähti portaita ylös. Katsoin hetken hänen peräänsä ja huomasin, kuinka Jasperin punaiset hiukset pomppivat ylös ja alas hänen askeleidensa mukaan. Söpöä.

Sain keskittyä rauhassa englannin tehtäviini, jotka osoittautuivat loppuen lopuksi yllättävän helpoiksi. Tajusin siinä tehtäväni tehtyäni, että seuraava tuntini olisi suomea - tai no, äidinkieltä. Onnekseni oppitunnin alkuun oli vielä hetki, ja kerkesin siinä ajassa hyvin kivuta portaat toiseen kerrokseen, jossa äidinkielen luokkahuoneet, joita oli useampia niin kuin opettajiakin, sijaitsivat.

* * *

Äidinkielen tunti ja koko koulupäivä kuluivat nopeasti. Toisaalta se oli hyvä, sillä en olisi jaksanut istua tylsistyneenä yhdelläkään oppitunnilla. Tuntui hyvältä päästä kotiin.

Kävellessäni portaita alas alimpaan kerrokseen onnistuin törmäämään - kirjaimellisesti - Jasperin selkään. Se oli todella kiusallista, kun Jasper kääntyi katsomaan selkänsä taakse ja huomasi sitten minut. "Aa, hei Joel!" hän sanoi iloisesti, kuten aina yleensäkin. Jostakin syystä pidin hänen tavastaan lausua nimeni. Heilautin pienesti kättäni hänelle ja hän hymyili. "Onko sulla vielä tunteja tänään?" Jasper kysyi ja pudistin päätäni vastaukseksi.

Hän nyökkäsi pitäen edelleen kasvoillaan sen saman ystävällisen hymyn kuin aina ennenkin, ja kysyi hetken päästä: "Haittaisiko sua, jos kävelisin sun kanssa yhtä matkaa, kun taidetaan asua samassa suunnassa?" Kysymys tuli tietyllä tapaa yllätyksenä, mutta pudistelin päätäni hymyillen aavistuksen saaden siten myös Jasperin hymyilemään vain entistä leveämmin, jos se oli edes mahdollista.

Lähdimme lähekkäin kävelemään kohti lukion ulko-ovia, kunnes huomasin Tomaksen katsovan meitä hymyillen. Vilkutin hänelle ja hän näytti minulle peukkua. Myös Jasper taisi huomata serkkuni, sillä hänkin vilkutti Tomakselle, mihin vanhempi Kaislaniemi vastasi vinkkaamalla silmäänsä. Jasper reagoi siihen punastumalla, mikä hämmensi minua hiukan, mutta kohta Jasper selitti, ettei hänellä ollut mitään hajua siitä, miksi Tomas oli vinkannut hänelle.

Kävelimme samaa matkaa jonkin aikaa, ja huomasin, kuinka Jasper vaikutti todella hermostuneelta sitä mukaa, mitä kauemmas kävelimme koulusta. Otin taskustani puhelimeni ja kirjoitin hänelle viestin.

Kaikki ok?

Jasperin puhelin ilmoitti viestistä ja hän katsoi minua hiukan hämmentyneenä. Laitoin hänelle toisen viestin: En tiennyt, miten saisin huomiosi, joten laitoin viestiä. :)

Minua hiukan pidemmän miehen puhelin piippasi uudelleen ja vasta silloin hän tajusi katsoa saamansa ilmoitukset. "Aaa. Sori, mä en ollenkaan tajunnut, että sä laitoit viestiä", Jasper naurahti hiukan kiusaantuneesti, "mutta siis joo, kaikki on ihan okei. Jos ei lasketa sitä, että sain viime yönä huolestuttavan puhelun sedältäni, ja nyt mun pitäisi mennä kotiin keskustelemaan siitä puhelusta."

Jasper huokaisi syvään. Kyseinen puhelu taisi todella mietityttää häntä. En tiennyt, miten minun olisi pitänyt vastata hänelle, joten otin hänen vasemmasta kädestään kiinni ja puristin sitä hiukan osoittaakseni hänelle tukeani. Jasper taisi hämmentyä siitä eikä hän aluksi tajunnut, mitä sillä hetkellä tapahtui. Kun yritin päästää hänen kädestään irti, hän ei päästänyt kädestäni irti ja hymyili vain minulle. 

Jasperilla oli todella kaunis hymy.

- - - 

A/N: pitkästä aikaa uusi luku :O