hiljennetty

02

Joel Kaislaniemi

Kävin läpi lokeroni sisältöä, yrityksenäni löytää oikeita kirjoja. Onnekseni löysin kuin löysinkin kaikki kolme oppikirjaa, joita etsin. Nimittäin suomen, ruotsin ja lyhyen matikan kirjat.

Juuri, kun olin lukitsemassa lokeroani, joku tyrkkäsi minua selästäni ja käsissäni olleet kirjat tippuivat lattialle. Mietin hetken aikaa, että uskaltaisinko kääntyä katsomaan, kuka minua oli tönäissyt, mutta päätin vain kerätä kirjat lattialta ja paeta paikalta. Olin todellakin luuseri.

Lukioon siirtyessäni olin kuvitellut, että kiusaamiseni olisi loppunut, mutta epäonnekseni kaksi neljästä pääkiusaajastani olivat saaneet opiskelupaikat samasta lukiosta kuin minä. Toisin sanoen, kiusaamiseni jatkui. Se oli vähän syvältä, mutta kun sitä oli kestänyt jo yhdeksän vuotta ennestään, ei siihen jaksanut kiinnittää enää huomiota.

"Btw meinasitko miehistyä joku päivä ja kysyä Joelia ulos vai -?" kuului hiukan kauempaa käytävältä ja katsahdin puhujan suuntaan. Kauempana seisoivat kaksi koko koulun suosituimpaa oppilasta, Jasper Stén ja tämän paraskaveri Aatu Rajasaari. Jasper oli selkä minuun päin ja keskeytti Aatun kysymyksen laittamalla kätensä tämän suun eteen. Aatu katsoi minua ja hänen kasvoilleen kohosi hymy.

"Tysst! Sitä paitsi, meillä oli sopimus senkin puupiä!" Jasper sanoi ystävälleen ennen, kuin otti kätensä pois tämän suun edestä. Aatu edelleen hymyili katsoen minua, mikä sai minulle epämukavan olon ja olisin halunnut vain juosta ulos koko koulurakennuksesta. Mutta totta kai jalkani olivat liimautuneet kiinni lattiaan. Niinpä seisoin siinä ja yritin pitää kasvavan paniikkini hallinnassa.

Kohta Jasper kääntyi katsomaan minua. Pystyin näkemään, kuinka hänen silmiensä pupillit laajenivat. Silloin sain kerättyä itseni ja lähdin vauhdilla kohti ulko-ovea. En halunnut saada turpaani, sillä olin kuullut jotakin, mitä minun ei olisi todellakaan pitänyt kuulla. Niin oli nimittäin käynyt muutamaan kertaan.

Olin siis juuri äsken todistanut, että Jasper Stén oli homoseksuaali. Tai ainakin bi tai pan? Ja hänellä oli tunteita jotakin Joel-nimistä henkilöä kohtaan. Se tuskin olin minä, sillä ensinnäkin Joel-nimisiä ihmisiä on paljon maailmassa ja jo pelkästään meidän koulussamme on ainakin kaksi Joelia minun lisäkseni.

Lähetin isälleni viestin, että olin tulossa kohta kotiin ja sain häneltä peukkua näyttävän emojin. Katsoin viestiä hetken aikaa huvittuneena ennen, kuin pistin puhelimeni taskuuni. Onneksi oli perjantai ja sain kaksi päivää aikaa kerätä itseni taas takaisin kasaan.