hiljennetty

09

Jasper Stén

Olin ajatuksissani törmännyt Joeliin matkallani Aatulle. Kirjaimellisesti. Annoin myös hänelle puhelinnumeroni, mikä saattoi olla hiukan liikaa. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, ettemme tunne toisiamme hirveämmin.

Parhaillaan istuin Aatun huoneen lattialla ja kuuntelin, kun hän selitti jostakin uudesta tytöstä, nimeltään kuulemma Kaisa, jonka kanssa hän oli alkanut juttelemaan. "Jasper, sä et tiedäkään, kuinka mukavalta Kaisa vaikuttaa!" Aatu selosti kuin alakoululainen, joka oli ihastunut ensimmäistä kertaa, "Hän ei tosin käy meidän kanssa samaa koulua, mikä on sinäänsä aika surullista. Se tekee meijän tapaamisesta vähän vaikeaa."

"Toivottavasti tapaatte piakkoin, olisi meinaan kiva, että säkin saisit vihdoin jonkun", sanoin kiusatakseni ystävääni, joka esitti loukkaantunutta. "Et tu, Brute! (= Sinäkin Brutukseni!) Miten sä kehtaat sanoa noin?" Aatu sanoi hiukan liioitellusti, mikä oli lähinnä vain huvittavaa. Eikä mennyt kauaa ennen kuin me molemmat käkätimme lattialla.

"Muuten. Oliko sulla joku tietty syy, miksi tulit ilmoittamatta tänne?" Aatu kysyi lopetettuamme nauramisen, "ei sillä, että se haittaisi, mutta sä yleensä ilmoitat ennen tuloasi." Katsoin häntä hetken aikaa ja huokaisin. "Soitin tänään aikaisemmin Valolle, kun huomasin meidän kotipihassamme punaisen Audin, joka ei ollut meidän, ja Valo kielsi menemästä kotiin ennen kuin hän soittaisi", selitin saaden Aatun hymähtämään. "Jännä juttu."

"Äläpä. Oon aika varma, että Valo yrittää salata multa jotakin, koska hän meni aivan paniikkin, kun mainitsin siitä punaisesta Audista", sanoin hymähtäen. Sen mainittuani puhelimeni rupesi soimaan, näytöllä vilkkui Valon nimi. Vastasin puhelimeen ja kuulin linjan toisesta päästä raskaan hengityksen sekä nyyhkytyksen. "J-Jasper, sä-sä et voi tu-tulla tänään t-tänne. Hän v-vie sutkin mu-multa, jos tulet tä-tänne", Valo sanoi itkien ja hengittäen samalla todella raskaasti, "mä e-en voi menettää suakin." "Valo, mitä sä tarkoitat? Kuka on 'hän' ja miksi hän veisi mut pois sulta? Kenet tämä 'hän' on vienyt sulta?" yritin kysyä, mutta setäni löi luurin korvaani.

"Mitä ihmettä?" mietin ääneen samalla, kun tuijotin puhelimeni ruutua hämmentyneenä. Tunsin ystäväni katseen itsessäni, ja pudistelin päätäni. Tilanne oli ilmeisesti todella vakava, mutta kunnioitin setäni pyyntöä ja päätin pysyä poissa kotoa. "Hämärää", totesin, "en ole kyllä kuullut koskaan Valon olevan noin paniikissa ja rikki. Isän kuolema otti kyllä koville, muttei hän ollut silloin tuollaisessa kunnossa."

Aatu oli aivan hiljaa. Hän ei selvästikään tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa. En olisi kyllä itsekään osannut sanoa mitään, jos olisin ollut hänen asemassaan. "Eihän sua muuten haittaa, jos jään teille yöksi?" kysyin, mihin Aatu vastasi: "Ei toki. Mä olin just ehdottamassa, että jäisit ainakin ensi yöksi."

Naurahdin ja kiitin häntä. Onneksi minulla oli hänet ystävänä. En tiedä, mitä tekisin ilman häntä.