hiljennetty

14

Joel Kaislaniemi

Sain iltapäivällä viestin Jasperilta. Olin ollut leipomassa sämpylöitä, kun puhelimeni oli ilmoittanut uudesta viestistä. Meinasin saada sydänkohtauksen jo pelkästään ilmoitusäänestä, mutta kun huomasin, että viesti oli Jasperilta, sykkeeni tuntui nousevan huomattavasti.

Jasper oli kysynyt, haluaisinko lähteä hänen kanssaan kävelylle kotiani lähellä sijaitsevassa puistossa. Ja minä olin vastannut hänen viestiinsä myönteisesti. Isäni oli katsonut minua hiukan huolissaan, kun huomasin kyseisen viestin, mutta selitettyäni, että kyseessä oli uuden kaverini lähettämä viesti, hän oli ruvennut leikillään kiusaamaan minua asiasta.

"Oh my. How did my son grow so fast? Soon you are going to get married to him and then move away from us", hän sanoi hiukan yliliioitellusti esittäen samalla pyyhkivänsä silmäkulmistaan kyyneleitä. Pudistelin vain huvittuneena päätäni isäni käytökselle, mutta toisaalta ajatus Jasperin kanssa seurustelemisesta ei tuntunut pahalta. Tai ylipäätänsä ajatus miehen kanssa seurustelusta.

So you wouldn't mind if I was gay?  Kirjoitin paperille, jonka ojensin isälleni luettavaksi. "No, I wouldn't mind that! It doesn't matter to me whether you are gay or straight, because you are my son and I will always love you regardless of your sexual orientation", hän sanoi katsoen minua suoraan silmiin. Isän silmistä pystyi kertomaan, että hän puhui totta. Olisin halunnut sanoin kertoa, kuinka paljon rakastin häntä ja kuinka kiitollinen olin siitä, että juuri hän oli isäni, mutten kyennyt siihen. Siispä halasin häntä todella tiukasti. "I love you, Joel", hän sanoi aivan kuin hän olisi tiennyt, mitä halusin sanoa.

"I-I love you d-dad", kuiskasin hiljaa äänelläni, joka oli karhea pitkäaikaisen puhumattomuuteni takia, ja huomasin, kuinka isäni koko keho jännittyi. Hän vetäytyi pois halauksesta ja katsoi minua hyvin hämmentyneenä. "D-did you just say that?" Nyökkäsin vastaukseksi eikä mennyt kovin kauaa ennen kuin löysin itseni taas isäni halauksesta. "It has been so long since I have heard your voice", vanhempi mies sanoi hiljaa, "I hope you don't feel pressured to speak. Take your time and even if you decide not to speak ever again, I still love you and I will respect your decision."

Sanoinko jo, että olin todella ylpeä siitä, että juuri hän oli toinen vanhemmistani? Nyökkäsin ja halasin häntä todella tiukasti.

* * *

Kun sain otettua tekemäni sämpylät pois uunista, lähdin kävelemään kohti puistoa, jossa sovin tapaavani Jasperin. Minua hiukan huolestutti, miten hän voi, sillä iltapäivällä hän oli ollut todella stressaantunut ja nyt hänen viesteistään sai sellaisen kuvan, ettei kaikki ollut ihan hyvin. Oliko syynä se keskustelu, josta hän oli maininnut aiemmin tänään? Se selviäisi toivottavasti myöhemmin.

Huomasin tutun punahiuksisen miehen istuvan yhdellä puiston penkeistä ja katsovan ylös taivaalle. Yritin lähestyä häntä mahdollisimman varovasti, etten pelästyttäisi häntä, mutta silti pitäen hiukan ääntä, jotta hän huomaisi minut. Onnistuin onneksi tavoitteessani ja hän huomasi minut vähän ennen kuin pääsin penkille asti.

"Hei Joel! Mukavaa, että pääsit tulemaan", Jasper sanoi ja katsoi minua hymyillen aavistuksen. Hymystä huolimatta vihreäsilmäisen miehen kasvoilta kykeni erottamaan tietynlaisen uupumuksen. Hymyilin hänelle hiukan ja kun hän nousi ylös penkiltä, otin hänen vasemmasta kädestään kiinni. "Kiitos", Jasper sanoi hiljaa huokaisten, "tämä päivä oli kyllä vähän turhan raskas."

Ymmärsin heti, että hän tarkoitti käymäänsä keskustelua setänsä kanssa. En aikonut udella, mistä he olivat puhuneet, sillä en halunnut tunkeilla ja oletin, että jos Jasper haluaisi puhua kyseisestä keskustelusta, hän osaisi itse aloittaa keskustelun. Siinä olin oikeassa, sillä hän avasi suunsa hetken päästä.

"Tiedätkö sen tunteen, kun tuntuu, että koko maailma yrittää murentua jalkojesi alta?" Jasper kysyi huokaisten, "mulla ei ole oikeasti mitään hajua, miten mun pitäisi katsoa Valoa silmiin sen keskustelun jälkeen, kun tiedän, että hän on pitänyt niin monien vuosien ajan kaiken sen salaisuutena." Puristin hänen kättään hiukan osoittaakseni, että kuuntelin häntä. Jasper puristi kättäni aavistuksen verran takaisin ja sanoi:  "Toisaalta Valo on mun setäni eikä mulla ole hänen lisäkseen juuri muita sukulaisia. Anteeksi muuten, kun vuodatan tällä tavoin kaiken sulle."

Katsoin minua pidempää poikaa ja olisin halunnut läpsäistä hänelle hiukkasen verran järkeä päähän. Älä pyydä turhaan anteeksi, sillä tykkään kuunnella, kun puhut. Kirjoitin hänelle viestin, jonka luettuaan hän hymyili minulle väsyneesti. "Mukava kuulla, että ajattelet noin", punaiset hiukset omistava pörröpää sanoi hymyillen ja tunsin poskieni lämpenevän aavistuksen.

Tietyllä tapaa tunsin oloni turvalliseksi Jasperin seurassa. Se oli outoa, sillä en tuntenut häntä vielä kovinkaan hyvin. En ole koskaan tuntenut oloani näin turvalliseksi muiden kuin vanhempieni ja serkkuni Tomaksen seurassa. Jasper oli sillä tapaa erityinen.