hiljennetty

06

Joel Kaislaniemi

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti ohi, ja uusi kouluviikko alkoi. Yritin päästä ensimmäiselle tunnille mahdollisimman huomaamattomasti, mutta sain silti osakseni huutelua edellisiltä luokkalaisiltani. Yleisin oli homoksi haukkuminen, vaikken ollut koskaan osoittanut olevani kiinnostunut pojista. Mutta toisaalta en ole osoittanut kiinnostusta tyttöjäkään kohtaan.

"Joel!" kuului häiritsevän tuttu ääni takaa päin ja käännyin katsomaan huutajaa. Huutaja oli rakas serkkuni Tomas Kaislaniemi. Hymyilin aavistuksen hänelle, kun hän tuli luokseni. "Miten sulla meni viikonloppu?" serkkuni kysyi, vastasin kohauttamalla olkapäitäni. 

Tomas näytti siltä, että hänellä oli jotakin sanottavaa, ja odotin, että hän avaisi suunsa. Kului hetki ennen kuin hän teki niin. "Joel muuten, mulla olisi yksi asia, josta haluaisin puhua sun kanssasi, mutta se ei sovellu kouluun. Kävisikö, että mä tuun teille tänään iltapäivällä?"hän kysyi ja nyökkäsin hiukan hämmentyneenä. Hän halusi keskustella jostakin, muttei se sopinut kouluun? Mitä ihmettä hän meinasi sillä?

"Jes, huippua! Nähdään silloin, moro!" ja niin Tomas katosi väkijoukkoon. Itse otin suunnakseni biologian luokan, jossa minulla oli jostakin syystä englantia. Hiukan hämärää, eikö?

Onnekseni luokan ovi oli jo auki siinä vaiheessa, kun pääsin sinne. Englannin opettajamme Juha Maahinen tervehti minua iloisesti, kun astuin sisään luokkaan. Heilautin kättäni pienesti tervehtiäkseni ennen vakituiselle istumapaikalleni menemistä. Olin ottanut tavaksi istua aina eturivissä jokaisen oppiaineen tunneilla, sillä olin silloin lähellä opettajaa ja kaukana muista oppilaista, jotka istuivat yleensä mahdollisimman kaukana opettajasta. 

"How was your weekend?" Juha kysyi minulta ja näytin vastaukseksi peukkua. Hän hymyili minulle ennen kuin kiinnitti huomionsa tietokoneensa näyttöön. Kaivoin repustani tietokoneeni käynnistäen sen jo valmiiksi.

Englanti oli aina ollut yksi lempikouluaineistani, ja Juha teki kyseisestä oppiaineesta vain entistä paremman. Hän oli todella rento opettaja ja uskomattoman mukava. Kaikista paras asia hänessä oli se, ettei hän tuominnut ketään ulkonäön perusteella, kuten jotkut opettajat tekivät. 

Muistan, kuinka ensimmäisen vuoden ensimmäisenä päivänä olin saanut joiltakin opettajilta pahoja katseita ihonvärini, joka oli huomattavasti tummempi kuin stereotyyppisen suomalaisen, vuoksi. Kun päivän kuluessa ryhmäohjaajalleni Hanna Mäkiselle kävi ilmi, etten puhunut, sain joidenkin oppiaineiden opettajilta todella arvostelevia katseita. Jo pelkästään kyseisen päivän ajatteleminen sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin.

Huomasin, että loputkin oppilaat olivat saapuneet paikalle. Se ei ollut ihme, sillä kello näytti kymmentä minuuttia yli kahdeksaa. Juha yskäisi ja luokassa ollut melu katosi hetkessä. "Good morning students! Now let's start today's lesson!"