hiljennetty

03

Jasper Stén

Katsoin selkäni taakse ja huomasin Joelin katsovan meitä hetken aikaa ennen, kuin hän lähti vauhdikkaasti luultavastikin ulko-ovea. Käännyin katsomaan Aatua, jolla oli kasvoillaan erittäin leveä virne. "Kusipää", ärähdin Aatulle, saaden miehen nauramaan.

Koin järkevimmäksi vaihtoehdoksi juosta Joelin perään, ja niin teinkin. "Joel!" yritin kutsua häntä, mutta hän oli kerennyt jo juosta karkuun. "Vittu", tuhahdin ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan. Siinä ei mennyt onneksi kauhean pitkään, kiitos liikunnallisten harrastusteni.

Sillä välin Aatu oli ilmestynyt viereeni ja katsoi minua mitään sanova ilme kasvoillaan. "Mitäs meinasit tehä nyt tälle asialle?" hän lopulta kysyi ja kohautin olkapäitäni. "Mä en tosiaankaan tiedä. Ehkä yritän maanantaina puhua Joelille?" vastasin ja ystäväni vain hymähti. "Tai sitten voisit yrittää tavoittaa hänet somen kautta?" Aatu totesi hymähtäen, "meinaan tuskin on kovin montaa Joelia, joiden sukunimi on Kaislaniemi. Ja on erittäin epätodennäköistä, ettei hänellä ole minkään sortin somea."

"Aatu, sä olet uskomattoman fiksu ja uskomattoman typerä samaan aikaan", totesin, saaden Aatun nauramaan minulle. Näytin hänelle keskisormeani, ja sain täsmälleen samalla mitalla takaisin.

"En suosittelis lähestymään Joelia somen kautta. Hän ei ole kovin aktiivinen siellä, joten nopeiten saat hänet kiinni ihan face-to-face", kuului takaa miehen ääni. Käännyin katsomaan puhujaa ja tunnistin hänet kolmannen vuoden opiskelijaksi, Tomas Kaislaniemeksi. "Mistä sä sen tiedät?" Aatu päätti kysyä ennen minua. Tomas naurahti: "Kai mä nyt oman serkkuni tunnen?"

"Niin, että mitenkä?" kysyimme yht' aikaa Aatun kanssa, saaden Tomaksen vain nauramaan. "Mun isän sisko on Joelin äiti, mikä tekee minusta ja Joelista toistemme serkkuja?" vanhempi selitti, kun oli ensin saanut lopetettua nauramisen. Se kävi yllättävän hyvin järkeen.