Jääkiekon ja rakkauden säännöt

Luku 3

Illalla maatessani sängyssä ajattelen vain Antonia. Vain pojan suloisia silmiä, ihanaa naurua ja söpön sekaisia hiuksia. En voi olla ajattelematta kuinka nolo minä olen ollut hänen seurassaan. Kurkotan ottamaan puhelimen käteeni ja menen snapchatiin. Yksi uusi kaveri.

Anton Pellinen (p_anton1) lisäsi sinut kaveriksi! Lisään hänet takaisin ja hetken kuluttua saankin snäpin jätkältä.

Joko menit nukkumaan? :D Naurahdan itsekseni ja näpyttelen chatissa vastauksen. En, ihan hereillä ja selvinpäin. Keskustelumme kuitenkin tyrehtyy hetken kuluttua ja silmäluomissani alkaa painamaan. Nukahdan hetken kuluttua.

"Ilona! Läheks hallille?" Kaapo pamahtaa huoneeseeni ja pomppaan säikähtäneenä ulos. Uniset silmäni rekisteröivät Kaapon seisomassa punainen huppari ja mustat colleget yllään ovella. Veljeni toistaa kysymyksensä.

"En", ärähdän ja painan pääni takaisin tyynyyn. Toisaaltaan... Anton olisi siellä...

"Et ees vaikka pääsisit ilmaseks salille siellä...?" Kuulen houkuttelevan äänen. Alan hieman epäilemään. Mistä asti Kaapo on halunnut minut mukaansa hallille?

"No ehkä jos sanot et miks mun on välttämättä tultava sinne", nousen istumaan ja katson veljeäni haastavasti. Huomaan Kaapolla olevan hieman vaikeuksia selittää.

"Okei, löin mun uusien joukkueelaisten kans vetoa et kuka saa tuotua isosiskonsa eka hallille", kuulen alistuneen voihkaisun. Purskahdan nauruun. Maailman tyhmin veto! Mutta toki haluan veljeni voittavan, joten alan keräämään juomapulloja ja muita kamppeita treenilaukkuuni.

"Mee pois, vaihdan vaatteet", tuhahdan ja läimäytän oven Kaapon perässä kiinni. Vedän jalkaani vaaleat, marmorikuvioiset trikoot ja päälle mustan topin. Laitan vielä mustan collegepaidan ja sukat jalkaani. Laitan hiukseni pompulalle ja lähden huoneesta.

Istun autossa ja katselen ohi meneviä maisemia. Puhelimeeni kilahtaa ilmoitus. Avaamaton snapchat henkilöltä Antonnn. En jaksa aukaista sitä, joten suljen puhelimeni. Sitä paitsi, Antonilla on jo varmasti tyttöystävä. Turhaan minä hänen peräänsä katselisin. Iskä pysäyttää auton hallin pihalle ja könyän ulos.

"Onks sulla tänäänki treenit?" Kysäisen iskältä tuon tullessa perässämme. Saan vastaukseksi nyökkäyksen. Valkoinen mauto pysäyttää iskä auton viereen ja Kaapo pysähtyy. Linus talsii hiukan edellämme ja kääntyy sopivasti katsomaan kuinka Anton nousee autosta.

"Mennäänkö?" Kysyn hermostuneena ja lähden kävelemään yksinäni kohti hallin ovia. En mielelläni katselisi Antonia eilisen jälkeen, jos minulta kysytään. Kuulen iskän alkavan juttelemaan jätkän kanssa ja koen olevani turvassa.

"Hei, Anton, näytätkö Ilonalle missä on sali, koska mun pitää hoitaa vielä pari juttua?" Iskä sanoo vilkaisten rannekelloonsa. Ei,ei,ei, aivoni huutavat. Mutta eikö olisikin ihanaa viettää ihan vain hetki Antonin kanssa? Uusi kysymys ilmaantuu. Kuulen miehen vastaavan myöntävästi ja sisäisesti hyppään riemusta ja itken verta. Hetken kuluttua Anton ilmaantuukin vierelleni. Kävelemme hetken hiljaa.

"Alkoko tää päivä paremmin ku eilinen?" Käännän katseeni Antoniin. Nyökkään epävarmasti. "No hyvä", Anton naurahtaa söpösti. Kävelemme taas hetken hiljaisina. Olen epävarma Antonin seurassa, mutta en anna sen häiritä paljoakaan.

"Mietin eilen et miks se sun kissas vihais mua, mut sit tajusin, et mun hupparissa varmaa oli Raunon tuoksu", Anton selittää hetken päästä. Pysähdyn hämmentyneenä. "Raunon?" Kysyn naurahtaen vaivaantuneena. Pelaaja selittää Raunon olevan marsu.

"Ei Luna varmaa sua vihaa, mut ei se susta tykkää", naurahdan vapautuneemmin ja horjahdan hieman Antonia päin. Poika nappaa nopeasti kädestäni kiinni ja ohjaa vakaaksi. Anton pitää kädestäni melko kauan kiinni, joten ravistelen sen hymyillen pois.

"Niin, missä se sali on?" Rohkenen kysyä. Haluaisin nopeasti pois tilanteesta, joten sali olisi oiva karkupaikka. Varsinkin kun Anton joutuisi lähtemään omiin treeneihinsä. "Viel vähä matkaa", saan vastaukseksi. Pian saavummekin salille ja lähdemme omiin touhuihimme.

Saan tehtyä hyvän treenin ja kotona annan itseni suihkun jälkeen vain löhötä sohvalla. Selaan puhelintani ja rapsuttelen samalla Lunaa selästä. Eteisen ovi käy ja pojat pelmahtavat sisään. Katson veljiäni tuskastuneena ja avaan Antonin aamulla lähettämän snäpin. Perusstreaksnäp, vaikka meillä ei edes vielä ole streakkeja. Raahaudun keittiöön tekemään ruokaa; spagettia ja jauhelihakastiketta. Yritän tehdä kastikkeesta hyvää, mutta hermoni menevät kun jauheliha palaa pohjaan.

"Mä en jaksa!" Kiivastun ja heitän paistinpannun tiskialtaaseen. Ajatukseni pyörivät liikaa Antonin ympärillä, jolloin en saa keskityttyä mihinkään. Huomenna sitten pitäisikin raahautua ensimmäistä kertaa kouluun täällä. En edes tiedä ketään siitä lukiosta, johon menen. Aplodit minulle, jee! Kävelen portaat turhautuneena ylös ja menen sotkuiseen huoneeseen. Huokaisen ja katson stressaantuneena huonetta. Alan siivota kuin pyörremyrsky, turhautumisen kyyneleet poskilla ja tuskan hiki otsalla. Paskaa, paskaa, paskaa... sanat toistuvat aivoissani turhankin monta kertaa. Kuulen äidin tulevan kotiin ja kyselevän Linusilta ruoan perään. Lukitsen huoneeni oven ja kaivaudun syvälle peittojen alle sänkyyni. Ennen kuin tajuankaan, olen nukahtanut.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kipeenä kirjoittelen täällä, joten pari osaa voivat olla nyt vähän lyhempiä. Kiitos kommenteista, luv uuu <33