Jääkiekon ja rakkauden säännöt

Luku 15

Tämä luku on kirjoitettu Antonin näkökulmasta!

Katson Ilonan perään hämmentyneenä. Ja vihaisena. En todellakaan ole kertonut tyttöystäväni - vai pitäisikö sanoa exäni - salaisuutta kenellekään. En ikinä pystyisi siihen. Kävelen takaisin ystävieni luokse. Muut katsovat minua kysyvänä.

"Mitä toi nyt oli?" Jaakko kysyy kuristaen kulmiaan. Kohautan olkiani ja istun paikalleni.

"Pientä erimielisyyttä", murahdan ja nojaan tuolissani taaksepäin. Frida vilkaisee Annaa epäröiden. Muutkin vaikuttavat hämmentyneiltä. Pyöräytän silmäni kohti kattoa.

"Okei?" Anna vastaa hieman kysyvänä. Käännän silmäni kohti tyttöä. Näen ja kuulen hänen äänensävystään, että se ei ollut vastaus vaan kysymys. Mutta en voi avata asiaa muille. En, koska lupasin Ilonalle etten kerro. Vaikka hän nyt ei nähtävästi usko minua.

"Me erottiin? Okei?" Kivahdan hieman liian töykeästi. Kiivastun välillä helposti, mutta useimmiten olen varsin rauhallinen tapaus. Ystäväni katsovat toisiaan epäuskoisena. He eivät näytä uskovan sitä. Omapahan on ongelmansa.

"Oikeesti? Tekeekö Ilona ny abortin?" Lotta kysyy varovaisena muiden puolesta. Nousen äkäisenä ylös.

"Mistäs minä sen tiedän!" Katson toisia silmät kipunoiden. Tiedän kyllä, että Ilona ei tee aborttia. Ei hän pysty tekemään sitä. Hän itse sanoi minulle viikon pari sitten. Istun takaisin alas turhautuneena. Eivät ystäväni ole syyllisiä eroomme, vaan jokin toinen. Josta minä en edes tiedä.

"Tuuks sä huomen illalla sinne Samin bileisiin?" Jaakko kysyy varovaisesti. Nyökkään ja vilkaisen kelloa. Jo 15:10, treenit alkavat neljältä. Nousen ja otan repun lattialta.

"Nähään huomenna", tokaisen ja lähden kävelemään pois koululta. Muilla on vielä englannin tunti, minä olen itse käynyt kyseisen kurssin jo. Kävelen huppu päässä mautolleni ja avaan ovet. Laitan repun etupenkille, joka tuntuu oudon tyhjältä nyt kun Ilona ei istu siinä suloisine, nauravine kasvoineen. Helvetti sentään, kiroan mielessäni ja käynnistän mauton. Vilkaisen bensamittaria. Pitää käydä treenien jälkeen tankilla.

Lähden peruuttamaan pois pihalta. Pistän Spotifysta musiikkia ja suunnistan Raksilan jäähallille. Naputtelen sormillani rattia ja ajan bussipysäkin ohitse. Siellä seisoo tutunnäköinen vaalea hiuksinen tyttö, joka on pukeutunut harmaaseen parkatakkiin ja mustiin nilkkureihin. Ilona näyttää niin lohduttomalta itkusta turvonneine silmineen ja punaisina helottavine poskineen. En kuitenkaan pysähdy, vaan jatkan kylmänviileästi matkaa.

Pysäytän mauton jäähallin parkkipaikalle. Otan jättimäisen laukkuni peräkontista ja lähden tarpomaan lumessa oville. Lunta ei ole paljoa, noin viisi senttimetriä suunnilleen. Penkat ovat kuitenkin ainakin puolimetriä. Aukaisen oven ja tervehdin Rassea. Rasmus Kupari on minua vanhempi, hänet varattiin änäriin viime vuonna. Los Angeles Kings taisi varata hänet.

"Kuulin huhuja et sä olisit nykyään sinkku", Rasmus kertoo kävellessään vierelläni. Tuhahdan jotakin myönteisen kuuloista vastaukseksi. Kappas vain, Oulussa näköjään juorut kiertävät sukkelaan.

"Mistä sä sellasta kuulit?" Tiedustelen hieman tungettelevasti. Aukaisen pukuhuoneen oven ja istun paikalleni. Rasse istuu viereeni, hänen paikallensa.

"Jassu kerto. Oisko Ilona sanonu sille tai jotaki sellasta", Rasse kertoo ja alkaa vaihtamaan kamppeitaan. Nyökkään ja alan itsekin vaihtamaan kamoja niskaan.

———

"Pellinen! Tuuppa tänne!" Päävalmentaja, Ilonan iskä, huuta kentän laidalta. Luistelen laiskasti vaihtoaitiolle.

"Mikä sulla nyt on? Peli ei kulje niin kuin normaalisti. Vähän energiaa nyt!" Saan moitteita. Nyökkään irvistäen hieman.

"Pistän paremmaksi", vakuuttelen vaikka peli-intoni on nyt hukassa. Palaan kuitenkin harjoitusten pariin.

Harjoituspelissä onnistun jotenkin venäyttämään ranteeni ja se turpoaa paksuksi tukiksi.

"Tällä ranteella ei vähään aikaa pelata", huokaisen raskaasti pukukopissa. Jouduin lopettamaan hieman aikaisemmin jotta pääsisin käymään lääkärissä. Vaihdan vaatteet!ja käyn suihkussa. Irvistän kun joudun käyttämään rannettani laukun kantamiseen. Valitsen äidin numeron kännykästäni. Hän vastaa parin tuuttauksen jälkeen.

"Mikä hätänä?" Kuulen samantien huolestuneen äänen.

"Ranne meni treeneissä, voiks tulla hakemaan ja viemään lääkäriin?" Kerron samalla kun yritän taiteilla laukkua olkapäälleni.

———

Istun äidin autossa.

"En saa treenata tai pelata pariin viikkoon", kertaan lääkärin sanomisia. Auts, joukkue ei tykkää. Varsinkaan kun on nyt tärkeitä pelejä tiedossa.

"No, sille ei voi mitään. Vahinkoja sattuu", äiti toteaa ja kääntää rattia.

"Millon Ilona tulee seuraavan kerran käymään? Onko masu vielä pyöristyny?" Äiti vaihtaa puheenaihetta lennosta. Elle näyttää heräävän youtuben maailmasta kuullessaan Ilonan nimen. Hän rakastaa Ilonaa: Ilona on aina ollut Ellelle niin ystävällinen ja mukava, pelannut pelejä ja jutellut. Ottanut huomioon hänet. Katson ikkunasta ulos mietteliäänä.

"En tiiä", mumisen ja avaan puhelimen. 20 avaamatonta snäppiä, ei yhtään Ilonalta.

Aukaisen ja vastailen snäppeihin parhaani mukaa. Anna on yllätyksekseni laittanu snäppiä. Avaan sen ja kurtistan kulmiani.

Mitä hittoa sä teit Ilonalle, se ei tee muutaku itkee ja hokee et "mä en haluu uskoo sitä"?

Mietin hetken vastaustani.

Mä en tehny mitään, käske Ilonan selittää koko juttu🤷🏻‍♂️

Suljen puhelimeni lähetettyäni snäpin.

"Ostin muuten vauvoille söpöt pipot, semmoset mustat. Ne on sukupuolineutraaleja ja Elle valitsi", äiti kertoo innoissaan. Ahdistun hieman äidin innosta. Eihän hän voi tietää, että erosimme Ilonan kanssa.

"Mä voin antaa ne Ilonalle", ehdotan vaisusti. Varmasti maanantaina törmään häneen koulussa. Silloin voin antaa ne ja sanoa jotakin positiivista. Kuten vaikka, voidaanko olla edes kavereita? Vai onko se edes positiivista?

Minä kuitenkin rakastan Ilonaa.

———————————————————————

Tää luku on nyt vähän normia lyhempi, mutta lupaan et ens luvussa tai viimeistään sitä seuraavassa luvussa tulee tapahtumaan (;;  Asiasta kukkaruukkuun, tapahtuuko teijän mielestä tässä tarinassa liikaa juttuja? Koska itse omasta kokemuksesta olen todennut, että kyllästyn todella helposti tarinoihin jos niissä ei tapahdu mitään. Olen siis laittanut tähän tapahtumia, jotta te ette kyllästyisi. Mutta kertokaa toki mielipiteenne, vähennänkö juonenkäänteitä ja tapahtumia?