Jääkiekon ja rakkauden säännöt

Luku 18

Istun sängylläni ja tuijotan puhelimeni näyttöä katse tyhjänä. Miksi hitossa Anton haluaa mennä niihin bileisiin vaikka kaikki tietää, että Samin bileissä liikkuu välillä huumeet. Argh, miksi hänen pitää olla niin jästipää, että pitää mennä sinnä nyt kun hän on sinkku. Kaadun taaksepäin ja hautaan kasvoni tyynyyn.

Voin vain toivoa, että Anton pitää järjen kädessä ja ei ota mitään vettä vahvempaa. Onneksi Frida meinasi mennä myös niihin bileisiin. Hän lupasi katsoa hieman Antonin perään, että hän ei vedä övereitä. Anna meinasi tulla meille ja tuoda suklaata. PAAAAAALJON suklaata. Lotta ei päässyt, koska hän on Oslossa balettiesityksen takia.

Tunnen oloni taas väsyneeksi, joten suljen silmäni ja käperryn sänkyyni halaten tyynyäni kun ei ole Antonia, jota halata. Nukahdan melkein heti. Unessani kävelen Oulun keskustassa ilmeisesti yöllä kun on pimeää. Huomaan yhden rakennuksen vierellä ison mustan mytyn, ihan kuin ihminen. Kävelen varovasti mytyn luokse. "Mytty" on Anton. Anton, jonka otsasta vuotaa verta, kasvot ovat täynnä ruhjeita ja mikä pahinta, hänen rinnassaan sojottaa puukko. Kirkaisen ja säpsähdän hereille.

Vilkaisen kelloa, 16.05. Nousen ylös ja kävelen alakertaan. Olen nyt nähnyt painajaisia enemmän kuin normaalisti näkisin. Pistän sen muuttuneiden hormoniarvojen piikkiin, vaikka olenkin alitajuisesti sitä mieltä, että hormonit eivät vaikuta uniini.

Kävelen olohuoneeseen ja pistän pleikkarin päälle. Voisin nyt pelata hetken Minecraftia. Me pelasimme ennen paljonkin Minecraftia Linuksen kanssa, Kaapo tykkäsi enemmän vauhdikkaimmista peleistä. Kerran Kaapo hävisi jossakin autopelissä ja heitti pleikkarin ohjaimen ikkunaan, joka meni säpäleiksi. Onneksi oli kesä, joten ei ollut kovinkaan kylmä. Vahingon jälkeen iskä ja äiti eivät varsinaisesti hyppineet riemusta, mutta ottivat vahingosta opikseen ja asennuttivat rikki menneen lasin tilalle hieman vahvemmat lasit. Nauran itsekseni muistolle.

Pelatessa aika kuluu kuin siivillä. Ehdin rakentaa vaikka ja mitä, tutkia uutta maailmaani, louhia hiiltä ja rautaa, kasvattaa viljaa ja taistella hirviöiden kanssa. Makoilen sohvalla hupparin huppu syvällä päässäni. Äiti lähti Rukalle ystävänsä kanssa, iskä on pelireissulla ja pojat omalla pelireissullaan. Olen TAAS yksin kotona. Se alkaa hieman pännimään, koska emme nykyään vietä perheenä yhtä paljon aikaa kuin ennen. Minulla on juttuseurana vain Luna. Ja pikkuperunat.

Luna tulee kiehnäämään vatsani päälle.

"Onks sulla nälkä?" Kysyn ja rapsuttelen kissaa.

"Tuu, laitetaan sulle ruokaa", kehotan ja lasken kissan lattialle. Sammutan pleikkarin ja kävelen kissan perässä eteiseen. Luna tietää mitä olen tekemässä, joten se hyppää penkin kautta lipaston päälle. Hihitän itsekseni ja avaan kaapin oven.

"Ai täältäkö sä saat ruokaa?" Tiedustelen ja täytän ruokakupin. Luna kihnuttaa käsivarttani vasten ja alkaa syömään. Torun sitä saman tien.

"Ei vielä, vasta lattialla", nostan sormeni ylös ja heristän sitä. Lasken kipon lattialle ja siivoan jälkeni. Vilkaisen kelloa ja hieraisen silmiäni. Pelasinko OIKEASTI KOLME TUNTIA Minecraftia? Siristelen silmiäni ja mietin hetken. No, voihan se olla mahdollista koska edistyin huomattavasti.

———

Yöllä, noin yhden aikoihin herään puhelimeni ärhäkkään pirinään. Menin nukkumaan vasta yhdeltätoista, koska kävin lenkillä ja tein iltarutiinini. Kuka ihmeessä minulle tähän aikaan voi soittaa, mietin samalla kun otan puhelimeni hieman ärtyneenä lattialta.

aa Frida🌸

Mitä asiaa Fridalla on minulle nyt. Ei kai mitään Antonista? Mietin hieman hätääntyneenä vastatessani puheluun.

"Ilona! Onneks vastasit", kuulen Fridan helpottuneen äänen. Alan huolestumaan todenteolla.

"No? Mitä nyt?" Kysyn ääni hieman väristen.

"Anton on vitun kännissä. Siis oikeesti kännissä. Se äsken alko huutamaan kaikille et 'Ilona on vitun kamala ja ihana, mulla on vitun ikävä sitä'", Frida kertoo ja yrittää ilmeisesti liikkua bileiden seassa rauhallisempaan paikkaan, kuulen sen kun hän pyytelee anteeksi ihmisiltä. Sydämeni hyppää kurkkuun asti. Anton ei ikinä juo alkoholia. Ei IKINÄ. Ja sitten kun hän juo, hän juo itsensä känniin. Minä en kestä sitä jätkää! Rakastan Antonia vieläkin ylikaiken, haluan vain, että hän olisi taas oma ihana itsensä, eikä mikään juoppo.

"Voiks tulla hakemaan sen täältä? Se äsken katos tunniks ja tuli sit takasi, ties missä se oli ollu. Ilona, teijän pitää oikeesti palata yhteen. Anton on ihan seko ku sä et oo sen turvana", tässä vaiheessa kyyneleet kastelevat poskeni. Mitä muutakaan voin tehdä kuin itkeä omaa itsekkyyttäni. Nousen sängystä ja etsin käsiini jonkinmoiset vaatteet.

"Mä oon tulossa", vastaan ja suljen puhelun. Laitan valot päälle ja kiskon harmaat colleget jalkaani ja mustan hupparin. Sillä ei ole väliä miltä näytän, olen vain menossa hakemaan kännistä poikaystävääni pois bileistä, jonne hän ei kuulu. Nyyhkiessäni omaa paskamaisuuttani, selviän alakertaan. Kiskon takin päälleni ja kengät jalkaani. Laitan tupsupipon ja otan lapaset.

Kävellessäni bussipysäkille mietin itseäni ja käytöstäni. Minun TÄYTYY alkaa kuuntelemaan Antonia ennen kuin teen omia johtopäätöksiäni. Se on meidän molempien kannalta hyvä. En vilkaissutkaan bussiaikatauluja, Frida lähetti vain viestillä, että millä numerolla selviän Samin talolle. Kiihdytän vauhtini juoksuun kun huomaan kyseisen bussin lähestyvän pysäkkiä. Sen on pakko pysähtyä, ajattelen paniikissa ja ehdin kuin ehdinkin pysäkille ennen bussia. Hengitän hengästyneenä ja yritän tasata hengitystäni.

Bussi aukaisee ovet ja kiipeän kyytiin. Maksan matkan kolikoilla ja kuljettaja toivottaa minulle hyvää illan jatkoa. Toivotan samaa ja mietin heti sen jälkeen, että kellä voi olla hyvä ilta bussikuskina töissä. You are idiot Ilona.

Istun vapaalle paikalle bussin keskivaiheilla. Olen melkein ainut bussissa, lisäkseni täällä on vain yksi toinen. Joku poika, joka on syventynyt puhelimensa syvimpiin salaisuuksiin. Käännän katseeni ikkunasta ulos ja yritän pitää Antonin mielessäni.

Se raukka joi itsensä känniin minun takiani. Mitäköhän ihmiset ajattelevat nyt minusta. En saa olla pinnallinen, minun täytyy ajatella vain Antonia ja Antonin parasta.

Osaaks muuten ajaa mautoa? Anton tuli sen mautolla tänne?🙄 Saan viestin Fridalta. Osaan toki ajaa, olen Rovaniemellä ajellut ystävieni mautoilla ja skoottereilla vaikka minulla ei ole korttia. Lisäksi Antonin kyydissä on tullut istuttua monet kerrat, joten tiedän hyvin mauton ajamisen salat.

Joo. Onhan sillä avaimet tallessa?😶 Vastaan purren huultani. Argh, minulla on niiiiiiin huono omatunto tästä kaikesta. Matka tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta jaksan kärsivällisesti istua ja istua. Vihdoin oikea pysäkki tulee. Painan nappia ja bussi hidastaa pysäkille.

"Kiitos kyydistä!" Huikkaan pirtsakanoloisena, vaikka olen kaikkea muuta kuin sitä. Yritän katsella oikeaa tiennimeä ja löydän sen hetken kuluttua. Noniin Ilona, valmistaudu kohtaamaan sun umpikänninen poikaystävä, joka ei ehkä ookkaa sun poikaystävä, yritän psyykata itseäni. Kiihdytän kuitenkin vauhtini juoksuun. Minulla on niin ikävä Antonia, vaikka en sitä käsitäkkään. Huomaan jo kaukaa  Fridan seisovan Antonin kanssa pihalla.

"Ilona, vihdoin", kuulen helpotuksen ystäväni äänessä. Katson Antonia hädissäni. Hän todella on kännissä.

Umpihumalassa.

———————————————————————

Vau, känni-Anton😂 mitä mieltä ootte ku oon alkanu julkasee näitä lukuja useemmin ku aikasemmin?😅