Jääkiekon ja rakkauden säännöt

Luku 11

Katson keittiön pöydän ääressä Antonia pelonsekaisin tuntein. Anna lähti ennen Antonin tuloa, joten joudun selviämään yksin. "Ilona-rakas, onko sulla joku hätänä?" Anton kysyy huolestuneena ja ottaa käteni hänen käsiinsä. Hän katsoo minua silmät kysyvinä. Nielaisen kuuluvasti. En tiedä mistä aloittaa.

"Muistatko sillon sen yön teillä? Mehän käytettiin kondomia, mutta se oli ilmeisesti rikki-", ääneni särkyy ja kyyneleet alkavat valumaan poskilleni. Nousen pöydän äärestä ja käyn hakemassa olohuoneesta raskaustestit. Lasken ne Antonin eteen ja henkäisen kuuluvasti.

"Meille tulee vauva", saan kerrottua vaikka tiedän tuon näkevän sen testeistäkin. Yritän katsoa poikaystäväni kasvoilta hänen reaktiotaan. "Mä en pysty tehä aborttia", koen sen olevan tarpeellista kertoa tässä vaiheessa. Anton kuitenkin nousee penkiltä ja kietoo kätensä ympärilleni. Purskahdan vieläkin kovempaan itkuun. "Älä huoli, kyllä tästä selvitään", kuulen rauhallisen kuiskauksen.

———

Herään seuraavana aamuna Antonin kainalosta. Tunnen olevani huonovointinen ja oksennuksen tulevan. Yäk, juoksen vessaan ja oksennan pönttöön. Tältä siis ilmeisesti raskauspahoinvointi tuntuu. Irvistän itselleni vetäessäni pöntön. Huuhtelen kasvoni viileällä vedellä ja kuivaan ne pehmoiseen pyyhkeeseen. Katson kasvojani peilistä. Silmät ovat punertavat, turvonneet ja aristavat. Olen hieman kalpea ja hiukset yön jälkeisessä pörrössä. Kävelen takaisin huoneeseeni varoen herättämästä Antonia. Alan harjaamaan hiuksiani selväksi, saaden tyydytystä takkujen kiskomisessa auki.

Lasken hiusharjan kädestäni ja katson peilikuvaani silmiin. Olisipa kaikki niinkuin ennen. Katseeni harhautuu seinällä oleviin kuviin. Minä, Anna, Lotta ja Frida halaamassa Lotan perheen sohvalla. Minä ja Luna Rovaniemellä. Minä, Linus ja Kaapo lomalla Espanjassa. Minä ja äiti hiihtämässä Luostolla. Minä ja iskä keittiössä kokkaamassa. Huokaisen syvään. Nuo ajat ovat takana päin. Nyt on nyt ja tulevaisuus täynnä yllätyksiä.

"Huomenta murupulla", kuulen Antonin aamu-unisen äänen. Nousen penkiltä ja kellahdan poikaystäväni kainaloon. "Huomenta babyboy", vastaan ja suukotan tuota poskelle. Tuntuu hauskalta, että olemme Antonin kanssa näin hyvissä väleissä vaikka olenkin raskaana. Ja Anton on vielä jääkiekkoilija. Niinpä jääkiekkoilija! Muistan sen vasta nyt.

"Miten sun uralle käy nyt?" Viittaan raskauteeni. Toki keskenmenon riski on suuri vielä, sillä omien laskujeni mukaan olen raskausviikolla 4. Anton on hetken hiljaa.

"Kerta se on ensimmäinenkin jos jääkiekkoilijasta tulee teini-isä", Anton vastaa pian. "Mä en pysty valitsemaan et sä ja lapsi vai jääkiekko, joten valitsen molemmat", Anton selittää ja mumisen jotakin myönteistä vastaukseksi.

"Millon me kerrotaan vanhemmille?" Kysyn ja pelko lainehtii rintakehässäni. Eniten pelkään isän reaktiota, hän on vanhemmistani kiivasluonteisempi. Anton miettii ja vastaa lopulta.

"Tänään", poikaystäväni huokaisee raskaasti. Nyökkään epäröiden. Tiedänhän minä sen, että heille pitää kertoa aikaisin. Katselen käsiäni ja pelkään tulevaisuutta. Mutta odotan sitä kyllä innollakin. Istuessani sängyllä tunnen Antonin käsien seikkailevan vatsallani.

"Iskä odottaa sua jo innolla", hän kuiskaa littanalle vatsalleni. Anton on niin suloinen. "Äiti kans", kuiskaan itsekin. Tuntuu hassulta sanoa niin. En ole vielä täysin sisäistänyt tätä, että minusta ja Antonista tulee vanhemmat.

"Äiti ja iskä tulee kai parin tunnin päästä", kerron Antonille vilkaistessani kelloa. "Eli sillon siis kerrotaan sun vanhemmille?" Anton varmistaa. Nyökkään ja nousen sängystä.

———

"Kukkuu, onko Antonki täällä?" Kuulen äidin äänen eteisestä. Linus kävelee ohitsemme ja heittää yläfemmat Antonin kanssa. "On se", vastaan hermostuneena. Puristan selkäni takana raskaustestejä.

"Itseasias meillä ois teille asiaa", sanon ja tunnen sydämeni alkavan pomppimaan kovempaa. Hermostun entisestään ja toivoisin voivani peruuttaa viime kuukausien tapahtumat.

"Okei", äiti katsahtaa meihin kysyvänä. "Kulta, tuu olohuoneeseen!" Hän huikkaa ulos ja kävelemme Antonin kanssa olohuoneeseen. Istun sohvalle ja piilotan testit selkäni taakse. Anton laskee kätensä polvelleni ja puristaa rohkaisevasti. Vanhempani istuvat nojatuoleihin meitä vastapäätä. Nielaisen ja avaan suuni.

"Mä en tiiä miten tää pitäis kertoa", vääntelen sormiani jännittyneenä. Näen äidin ja iskän vaihtavan huolestuneen katseen. "Ilona haluaa sanoa, että se on raskaana", Anton pudottaa pommin. Olisin itse halunnut kertoa sen hieman hienovaraisemmin, mutta pääasia, että se tuli selväksi.

"Olihan tuo vitsi?" Iskä kysyy heti. Pudistan päätäni ja ojennan testit selkäni takaa äidille. En osaa tulkita äidin ilmeitä, joten pelkään hänen reaktiotaan.

"Ettekö te ole oppineet terveystiedontunneilla mitään ehkäisystä?" Iskä raivostuu. Hän ei välitä siitä, että Anton pelaa hänen joukkueessaan. Tiedän hänen kohdistavan sanansa minulle.

"Me käytettiin ehkäisyä!" Korotan ääntäni. "Se kondomi oli menny rikki", lisään ja lysähdän sohvan selkänojia vasten.

"Meistä tulee isovanhempia", äiti kääntyy ja hymyilee iskälle saaden hänet rauhoittumaan. "Toki tämä tulee yllätyksenä, mutta olettehan molemmat kohta 18", äiti jatkaa kääntyen meihin päin. Hymyilen pienesti.

———

Kävelemme Antonin kanssa käsi kädessä hänen kotiinsa. Iskä on vieläkin vihainen minulle, tiedän sen. Äiti otti uutisen todella hyvin vastaan ja toivon, että hänen reaktionsa hälventäisi iskän suuttumista.

"Moi, mä ja Ilona tultii", Anton huikkaa eteisestä ja potkaisee kenkänstä jalastaan. "Ihana, tein just ruokaa", kuulemme Antonin äidin kirkkaan äänen keittiöstä. Riisun takin ja otan talvikengät jaloista pois.

"Mulla muuten alkaa kuudelta treenit", Anton sanoo ja katsahtaa minuun. Vilkaisen puhelimestani kelloa, noin kolmen tunnin päästä. Nyökkään ja käyn vessassa pesemässä käteni.

"Meillä on muuten sulle asiaa", Anton ilmoittaa äidilleen yllättävän rauhallisena. Olen oppinut tuntemaan Antonin äidin rauhallisena persoonana, ja todella rentona äitinä. "Hei Elle!" Hymyilen tytölle keittiön pöydän äärellä.

"Vai niin, kertokaa toki", nainen hymyilee ja vilkaisen Antonia joka avaa suunsa. "Tosiaan mä ja Ilona saadaan lapsi", hän hieraisee niskaansa suloisesti. Love u, tuumin päässäni ja yritän saada meditoitua ne kaksi sanaa hänen päähänsä. Tyrskähdän hieman ajatukselleni.

"Ai, tuleeki Ellestä täti?" Antonin äiti vilkaisee epäuskoisena, mutta rakastavana lastaan. Nyökkäämme yhtäaikaa. "Isäs saattaa vähän hermostua", nainen jatkaa salaatin pilkkomista ja vilkaisen Antonia kysyvänä. En ikinä ole tavannut poikaystäväni isää, tajuan sen vasta nyt. Pitäisi ottaa asia puheeksi jossakin välissä.

"Hitto, en mä haluu kertoo sille", Anton vastustaa äitiään ensimmäisen kerran ikinä. Tai siis ensimmäisen kerran ikinä minun seurassani.

"Stop nuori herra! Tässä talossa ei kiroilla", Maria nostaa sormensa topakasti pystyyn. Anton heilauttaa käsiään turhautuneena. "Mut mä en oikeesti kerro!" Katson hämmentyneenä poikaystävääni. Salaako hän jotakin minulta?

————————————————————————

Moiii, ihan ekaks kiitti kommenteista ja voteista! (I swear oon nauranu joillekki vedet silmissä😂) Mut ihana et tykkäätte tästä tarinsta, se antaa lisää motivaatiota kirjotella!
Have fun week!