Jääkiekon ja rakkauden säännöt

Luku 21

Kaikki netissä sanovat, että raskausaika on ihanaa ja täydellistä.

No, ei todellakaan ole. En koe ihanaksi ravata vessassa joka viides sekunti, syödä kuin porsas, nukkua koko ajan ja rakastaa outoja makuyhdistelmiä. Tulen niin satavarmasti oksentamaan pelkälle ajatukselle sokeroidusta nuudelista, jossa on ketsuppia. Nyt sängylläni istuessani, nauttiessani edellä mainittua makuyhdistelmää, dissaan raskausaikaa täydellä sydämelläni.

On raskausaika ihanaakin. Ei menkkoja 9 kuukauteen, tietää kasvattavansa uutta elämää ja saada ihmisiltä onnen toivotuksia. Anton on niin odottavainen. Minä pelkään enemmänkin vauvojen takia, mutta ehkä se on vain määrätty laissa niin. Siis että isä ei stressaa niin paljoa kuin tuleva äiti, koska automaattisesti jos vauva tai vauvat kuolevat kohtuun se on naisen syy. Tai ainakin minä ottaisin sen omana syynäni jos pikkuperunat kuolisivat kohtuun. Heidän takiaan minä nautiskelen tätä ihastuttavaa makuyhdistelmää.

Nousen sängyltäni ja päätän vihdoin ja viimein alkaa valmistautumaan koulupäivään. Kuten arvata saattaa, tänään alkaa koeviikko ja en ole lukenut YHTÄÄN. En ole aukaissut yhtäään kirjaa viikonloppuna, joten varmasti 10 tulossa. Tänään äidinkieli, joten nyt ollaan pelkän maalaisjärjen varassa. En totta puhuen ole keskittynyt tunneillakaan kun Candy Crush on vienyt kaiken huomioni. No, sitten ensi jaksossa parannan. Se sama lupaus, joka ei IKINÄ toteudu.

---

Yritän parhaani vastatessani kysymyksiin. Opettaja varmasti nauraa vastauksilleni, olen satavarma hänen tyrskähtäneen naurusta kävellessään takaani. Hitto, oikeesti nolaan itseni niin hyvin. Naputtelen läppärin näppäimistöä ja yritän saada vastauksiini enemmän sisältöä. Vaikka kaikki mitä kirjoitan on täyttä lööperiä. Jes, Ilona, hyvin tää sun lukio sujuu! Aivoni hyppivät riemusta loilottaessaan laulua pääni sisällä.

"Muistakaa lukea tehtävänannot huolella!" Opettajan ääni kuuluu selvänä. Varmistan, että olen vastannut kaikkiin tehtäviin tehtävänannon mukaisesti. Ainakaan sitä en mokannut. Aikasintaan saan lähteä kokeesta vasta 11:30. Kello on vasta 11:00, totean tuskastuneena vilkaistessani rannekelloani. Päätän palauttaa kokeen ja suljen läppärinkannen. Otan puhelimen käteeni ja aukaisen snäpin.

Anton on lähettänyt naamakuvan.

Mä niin kusen matikan kokeen ku en lukenu paskaakaan, kiitti beib!

Hymyilen itsekseni. Otan kuvan naamastani ja yritän muiden huomaamatta vääntää kasvoilleni tuskaisimman irvistyksen mitä saan aikaiseksi. ¨

Se oli sun vika muruu + toi ope tulee kuolemaan ku lukee niitä mun vastauksia, vedin ne ihan hatusta ku en tienny MITÄÄN

Lähetän snäpin ja avaan muut saamani snäpit. Lotta on valittanut finneistään, minä yritän lohduttaa häntä. Lotta ei itse käsitä sitä, mutta on ihan älyttömän kaunis tummine hiuksineen ja finneineen. Lisäksi hän on niin kiltti ja pirteä, että saa kaikki puolelleen. Olen onnekas kun niinkin ihana tyttö on yksi parhaista ystävistäni.

Mitä meinasit tehä nyt heti koulun jälkeen?

Vastaan Antonille hieman hämmentyneenä.

Varmaan luen kokeisiin... Ruotsi huomenna, Tattis ei tykkää jos saan siitä huonon numeron

Aa Antonbeibb kirjoittaa... TIEDÄN, että Antonilla on taas jokin idea, jonka hän haluaa toteuttaa JUURI NYT. Se ei kaipaa odotteluja tai mitään. Senkin voisi lisätä listaan nimeltä Syyt rakastaa Anton Pellistä. Salaa toivon hänen ideansa olevan sellainen, joka takia minun ei tarvitsisi lukea ruotsia. Olen sen verran badgirl, pirullinen kuin itse piru.

Mä vien sut luistelemaan!!! Onhan sulla luistimet? Mä tuon sulle mun vanhan mailan, lainaa pojilta kypärää jos sulla ei oo. Haen sut puoli yheltä (::::

Salaisesti hyppään riemusta. Mutta sitten itken. Salaisesti totta kai. Luistelemaan? En oikeasti ole luistellut sitten yläkouluaikojen, joten olen varmasti aika ruosteessa. Vanhat luistimeni pitää kaivaa jostakin kolosta, varmaankin autotallista. Jes, mahtavaa päästä nolaamaan itseni Antonin edessä. Tai voinhan kuvitella, että se tulee olemaan yhtä romanttista ja täydellistä kuin siirappisissa rakkausleffoissa. Vastaan Antonille myöntävästi ja alan laskemaan minuutteja kotiinpääsyyn.

---

"Anton William Pellinen, mä vihaan sua!" Älähdän kun kaadun noin miljoonatta kertaa jäälle. Perseeni on aivan kipeä, joten ei istumista seuraavaan vuoteen. Anton vain nauraa ja luistelee eteeni. Totta kai sirklaten, jotta kaikki mahdolliset lumet lentäisi päälleni. Nousen ähisten seisomaan.

"Voisit tehä jotakin järkevääkin, kuten opettaa mulle uudestaan luistelemisen jalon taidon", taputtelen lumet hanskoistani pois.

"Mä yritän parhaani jääpala", Anton virnuilee ja ojentaa minulle mailansa toisen pään. Vedän puhisten henkeä tarttuessani mailan päähän. Anton on vasta nyt tajunnut Jää-nimen toisena nimenäni, joten mikä onkaan osuvampi lempinimi kuin jääpala? Anton lähtee luistelemaan hymyillen leveästi. Vihdoinkin pysyny luistimillani, nyt voin vain liukua eteen päin ja nauttia tästä talvisesta urheilulajista.

"Vaikka ootki ihan idiootti, mä silti tykkään susta tosi paljon", huudan Antonille ja hän alkaa nauramaan. Anton alkaa pahaenteisesti hidastamaan vauhtia. Pian vauhti seisahtuukin ja jään seisomaan jäälle kummastuneena. Anton luistelee luokseni ja nappaa minut syliinsä.

"Sä tuut nyt saamaan rangaistuksen siitä, ku et tykkää musta tositositosi paljon", Anton nauraa pirullisesti kun pudottaa minut lumihankeen. Vedän syvään henkeä tuntiessani kylmän lumen valuvan niskaani pitkin.

"Anton!!!! Korjaan, sä oot IDIOOTTIEN IDIOOTTI!" Huudan ja heitän lumipallon poikaystäväni nauraviin kasvoihin. Kömmin lumihangesta pois ja lähden epätoivoisesti jahtaamaan Antonia. Tai siis, jahtaamaan ja jahtamaan kun osaan luistella noin kymmenen metriä kaatumatta.

"Oot niin sulonen sillon ku suutut", Anton pysähtyy vierelleni ja heittää kätensä hartialleni. Hieron hänen naamaansa lumisilla hanskoillani.

"Toi oli kosto siitä, että et sanonu et oon sulonen aina", myhäilen keksiessäni hyvän repliikin itselleni. Saa lainata leffoihin, kunhan pistää creditit Ilona Lampiselle. Onneksi kentällä ei ole muita, joten saamme Antonin kanssa viettää kirjaimellisesti kahdenkeskistä aikaa. Jos siis pikkuperunoita ei lasketa.

"Okei, sä oot maailman sulosin ihan aina", Anton korjaa ja hymyilen hänelle hyväksyvästi.

"Nyt kuulosti paremmalta. Ja mä tykkään susta tositositosi paljon!" Korjaan omaa sanomistani. Kohotan käteni ja Anton heittää siihen femman.

"#IlonajaAnton luistelemassa part yksi", Anton sanoo ja saa minut kikattamaan. Ties kuinka monta osaa tällekin tägille on tulossa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Moi kaikki! Mä oon ikävä kyllä löytäny pari tarinaa, jossa on selvästi piirteitä tästä tarinasta. Tää on oikeesti ärsyttävää, koska oon kirjottanu tätä jo tammikuusta asti. Mä pyydän et voisitte keksiä omia juttujanne tarinoihinne, koska kopioiminen ei oo oikein. Ja se laskee mun innostusta kirjottaa tätä ni se ei oo oikein kenellekään. Mut kiitti voteista ja kommenteista!!