Jääkiekon ja rakkauden säännöt

Luku 4

Herään keskellä yötä ja otan puhelimen käteeni.

"Hitto!" Älähdän ja katson puhelimen kelloa joka näyttää 3.09 aamuyöllä. Nousen varovasti ylös sängystä ja hiippailen huoneessani jotteivat muut heräisi. Yritän kerätä kouluun tarvitsemiani asioita: läppärin, kirjoja ja penaalin.

Saan repun pakattua ja menen takaisin nukkumaan, noin kello 4.

Herään aamulla iki-ihanaan herätykseen. Nousen vastahakoisesti ylös ja kävelen alas aamupalalle. Äiti näköjään on tehnyt leivät jo valmiiksi, joten istahdan pöydän ääreen syömään niitä. Lähetän samalla snäpissä streaksnäpin. Snäppäilen hetken aikaa ystävilleni, kunnes vilkaisen kelloa ja suuntaan kulkuni takaisin huoneeseeni. Minulla on noin tunti aikaa ehtiä bussiin, joten ei mitään kiirettä. Käyn suihkussa, meikkaan, vaihdan vaatteet, pesen hampaat ja herätän pojat. Rauhallisia aamuja minä rakastan eniten.

Kuulen puhelimeni piippaavan. Poimin sen käteeni ja avaan Antonin laittaman chatin. Missä koulussa muuten oot?  Mietin hetken ja näpyttelen vastauksen. Kastellissa. Sillä peruslinjalla. Anton vastaa nopeasti ja olen tavallaan iloinen, mutta tavallaan ärsyyntynyt. Nicee, mäki oon siellä. Haluuks muute kyydin sinne?  Kirjaimellisesti hyppään seisomaan ja virnuilen typerännäköisesti. Olen jo kirjoittamassa myönteistä vastausta, kunnes päähäni pälkähtää ajatus. Mitä jos olisin vaikeasti tavoiteltava? Tai no, ihan sama, koska Antonilla on kummiskin joku toinen. Okei, mut jos siitä on kauheesti vaivaa ni pääsen kyl bussillaki. Lähetän chatin ja nappaan Lunan syliini.

"Sun vihamies vie mut kouluun!" Lauleskelen ja tanssin kissan kans jonkinlaista onnentanssia. Pysähdyn miettimään. Jotenkin olen ollut tänään Antonin suhteen ihan erilainen kuin eilen. Katson nopeasti pojan vastauksen (Tuun hakee sut about vartin päästä ). Laitan peukku-emojin ja kipaisen yläkerrasta reppuni.

"Onks sulla kaikki hyvin?" Linus kysyy unisena kun tulee keittiöstä.

"Ja onks Lunalla jo vihamies täältä?" Kaapo kysyy tullessaan Linusin perästä. Kohautan olkapäitäni ja vilkaisen ulos. Ei sada lunta, mutta tulee ikävästi. Vedän kengät jalkaani ja vilkaisen itseäni peilistä. Näytän peukkua ja kipaisen keittiöstä vielä purkkaa. Pureskelen purkkaa hermostuneena ja yritän kuikuilla ulko-oven ikkunoista huomaamattomasti. Otan puhelimen käteeni ja selaan instagramia tylsistyneenä. Rakastan kissavideoita ja pojat aina kiusaavat minua siitä.

Kuulen jonkun pysähtyvän talomme eteen, ja ikkunasta vilkaistua totean Antonin tulleen.

"Heippa poitsut! Have a nice day ja muistakaa laittaa ovi lukkoon!" Huudan ja suljen oven perässäni. Yritän suojella hiuksiani sen kymmenen metrin matkan, mitä mautolle on. Avaan oven ja istun penkille ujona. Laitan turvavyön kiinni ja vilkaisen Antonia, joka lähtee ajamaan.

"No, jännittääkö?" Poika kysyy ja kuulen uteliaisuuden hänen äänensävystään.

"Öö, joo. Totta kai", naurahdan hermostuneena. Eniten minua varmaan pelottaa, että löydänkö uusia kavereita. Anton varmaan on kaverini, mutta hänelläki on omat piirinsä, joihin en viitsisi tunkea.

"Kaikki on siellä oikeesti rentoja ja mukavia", Anton toteaa hymyillen. Helppo hänen on sanoa, kun on kerran ollut siellä lukion alusta lähtien. Tyydyn nyökkäämään.

"Tuuks muuten tänä iltana kattoo meijän matsia?" Anton yrittää pitää keskustelua yllä. Mietin hetken ja katson ohi vilahtavia maisemia.

"No, ehkä", sanon epävarmasti, mutta epäilen suuresti etten lähde sinne. Peruskoti-ilta, Netflixin ja Lunan kanssa. Täydellistä. Pureskelen purkkaa ja yritän rentoutua.

Kävelen hermostuneena koulun käytävillä, etsien rehtorin kansliaa. Anton oli antanut joitakin ohjeita, mutta arvatkaa vaan muistinko niitä.

"Hei, anteeksi. Tiedätkö missä rehtorin kanslia on?" Kysyn eräältä naiselta, varmaankin joltakin opettajalta. Nainen katsahtaa minuun silmälasiensa ylitse ja hymyilee.

"Mitä asiaa sinulla on sinne?" Nainen kysyy  ja lähtee kävelemään käytävää pitkin. "No, oon uusi täällä, joten minun käskettiin mennä sinne heti kun tulen kouluun", selitän ja lähden naisen perään.

"No, kysyit juuri oikealta henkilöltä. Anne Tuomi, rehtori", nainen ojentaa kätensä. Tartun siihen varovaisesti ja yritän muistella yläasteella opittua kättelytekniikkaa. "Ilona Lampinen", saan sanottua nimeni. Menen Annen perässä huoneeseen, jonka oven hän on aukaissut avaimillaan. Istuudun penkille ja katson hermostuneena huonetta.

"Eli, tarvitset ilmeisesti lukujärjestyksen. Teimme sen yhdessä opon kanssa lähettämiesi kurssivalintojen perusteella", hän antaa laatikosta ottaman paperin käteeni ja silmäilen sen. Jes, perjantaisin loppuu 13.30. Tungen paperin laukkuuni.

"Tahdotko, että pyydän jonkun esittelemään sinulle koulua?" Anne kysyy ja siirtyy koneelle. "En, uskon osaavani itse", pudistan päätäni hymyillen vaivaantuneena. Käymme läpi vielä joitakin asioita, kunnes voin lähteä. Nousen penkiltä ja lähden huoneesta. Kaivan lukujärjestyksen repustani ja katson aineen. Eih, matikkaa, irvistän sisäisesti ja lähden etsimään luokkaa.

Saan käytävillä osakseni uteliaita katseita. Yritän hymyillä ystävällisesti, mutta näytän varmaan irvistävältä demonilta. Onnistun löytämään luokan ja jään yksinäisen näköisenä istumaan penkeille sen eteen.

"Ilona! Tuu tänne!" Anton viittoilee vähän matkan päästä käytävällä. Katson hetken arvioiden hänen porukkaansa: noin kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Nousen hieman vastahakoisesti ylös ja kävelen porukan luokse. Hymyilen hermostuneena.

"Heii! Mä oon Anna!" Toinen tytöistä, brunette, kertoo hymyillen. Nyökkään. Anna vaikuttaa mukavalta ja pirteältä.

"Ja noi on Frida, Jaakko, Noel ja Kassu. Sit meijän porukas on kans Lotta, mut se on kipeenä", Anna kertoo hymyillen. En tiedä, yrittääkö hän vain olla kaverini vai onko hän aina kaikkia kohtaan yhtä mukava.

"Juu. Mä oon siis Ilona", änkytän ja tiedän punastuvani vienosti. Käännän katseeni nolona lattiaan. Anton huomaa sen ja alkaa kyselemään Noelilta jotakin Fortnitesta.

"Mitä sulla on nyt? Kemiaa? Matikkaa?" Frida kysyy ja siirtää vaalean violetit hiuksensa korvan taakse. Frida näyttää hieman hiljaisemmalta kuin Anna, mutta vaikuttaa aikuismaisemmalta.

"Matikkaa", irvistän ja katson lukujärjestystä. "Kiva, mullaki. Ja Jaakollaki on sitä", Frida hymyilee rohkaisevasti.

"Älä huoli, Terho on rento", Jaakko heittää väliin. Naurahdan ja näytän peukkua. Oikeastaan tämä porukka vaikuttaa mukavalta. En kadu sitä, että tulin heidän luoksensa.

¤¤¤

Koulun jälkeen vedän takkia päälleni ulko-ovien edessä. Yritän sulkea vetoketjua, mutta se jumittaa. Hitto, irvistän ja yritän saada sen auki. Saan sen korjattua ja vedän sen ylös asti.

"Täällähän sä oot! Mä vien sut kotiinki ku kerran toinki sut tänne", kuulen Antonin äänen. Punnitsen hetken vaihoehtojani, hetken liian kauan. Näen bussin pysähtyvän sadan metrin päähän pysäkille ja lähtevän siitä.

"Kai mä sit tuun sun kyydillä", sanon hymähtäen. "Mutta en tuu jatkossa", naurahdan ja tönäisen poikaa leikilläni. Kuulen Antonin I H A N A N naurun. Seuraan poikaa ulos tuon mautolle. Avaan oven ja istun penkille ja kiinnitän turvavyön.

"Oliko kiva päivä?" Anton kysyy ajaessaan pois koulun alueelta. "Joo, parempi entä odotin!" Sanon iloisesti. Anton näyttää hymyillen peukkua.

"Varsinki ne Anna ja Frida vaikuttaa mukavilta", hymyilen muistellessani tyttöjä. "Onks muuten se Lotta sun tyttöystävä?" Kysyn sen enempiä miettimättä. Shiiittt, voisin lyödä itseäni nyrkillä päähän. MONTA kertaa.

"Ei. Ei mulla oo ikinä ollu ketää", kuulen Antonin kaukaisen vastauksen.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Heissan! Uutta lukua teille näin torstai-illan piristykseksi! Ajattelin alkaa julkaista näitä joka toinen päivä, mut kattoos jaksanko XD