Ilona on 17-vuotias nuori nainen. Hänen elämänsä kokee kolauksen kun perheen iskä saa päävalmentajan paikan Oulun Kärppien edustusjoukkueesta. Perhe muuttaa Rovaniemeltä Ouluun ja Ilona joutuu aloittamaan uuden elämän Oulussa.
Ilonan pikkuveljet, L...
On kulunut noin viikko bileissä tapahtuneen episodin jälkeen. Anton oli ihana, hän sinnitteli kanssani takaisin hotellille, mutta ei maininnut isälle sanaakaan. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä.
Olen välillä herännyt painajaisiin keskellä yötä. Jaakko ja Noel sanoivat, että "se oli vain perseen ja tissien puristelua", mutta se oli enemmän. Oliver vahingoitti mieltäni. Hän jätti minuun traumat, joiden takia kärsin ehkä jopa loppuelämäni.
Vilkaisen kelloa ja päivämäärää sen alla. 4.11.2018. Äidin syntymäpäivä. Nousen istumaan vuoteeltani ja etsin lipastosta lahjani, jonka hankin edellispäivänä kaupungilta. Ostin kahvikupin, jossa lukee pelkästään Äiti<3. Lisäksi ostin äidin lempisuklaata, Fazerin dominosuklaata. Vien paketoidun paketin hymyillen alakertaan, vanhempieni makuuhuoneeseen.
"Hyvää synttäriä!" Työnnän paketin äitini syliin, en ole ikinä ollut hyvä tälläisissa tilanteissa. Kuultuani äitiltäni kiitokset, katoan takaisin yläkertaan. Otan puhelimen käteeni ja katsahdan onko Antonilta tullut snäppiä. On.
Tuutko meille tänää? Muutki tulee?
Jotenkin haluaisin kieltäytyä, mutta vastaan myöntävästi. En varmaankaan häviä siinä mitään. Raahaudun suihkuun ja viihdyn siellä useamman viisiminuuttisen. Rakastan lämpimiä aamusuihkuja hyvin paljon.
Istun keittiön pöydässä ja syön leipääni. Äiti tulee ja istuu vastapäätäni.
"Ilona, onks sulla kaikki hyvin? Haluutko jutella jostakin?" Äiti kuulostaa ja näyttää huolestuneelta. Meinaan tukehtua leipään. Nielaisen vaivalloisesti ja pudistan päätäni.
"Mulla on kaikki hyvin, miks ei olis?" Kysyn ehkä liian kiivaana. Äiti säpsähtää ja aukaisee suunsa. "Oot ollu niin poissaolevan ja masentuneen oloinen tämän viikon." Vitun äiti. Voisin heittää leivän seinään ja hajoittaa vaikka koko talon, koska olen niiiin pettynyt ja vihainen itselleni. Jos en olisi pukenut niin provosoivaa asua, Oliver ei olisi tehnyt sitä ja kaikki olisi hyvin. HYVIN. Nousen kipakasti pöydästä.
"Mulla on kaikki ihan hiton hyvin, kiitti", työnnän lopun leivän roskiin ja hypin portaat ylös yläkertaan. Otan Lunan kainalooni ja jään makaamaan sängylleni erittäin vihaisena, ahdistuneena ja surullisena. Ehkä illalla kaikki kääntyy paremmaksi.
Nousen sängyltäni ja raahaudun vaatekaapilleni. Olen katsellut melkein koko päivän Netflixiä, mutta olenkin sellaisessa olotilassa, jossa voin olla tekemättä mitään ikuisuuksiin. Vedän kaapista vaatteita ja otan ensimmäiset vastaantulevat vaatekappaleet käsiini. Kohautan olkiani ja mallailen asua peilin edessä. Saa kelvata.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Heippa, meen Antonille!" Huikkaan iskän työhuoneeseen, jossa hän hioo joitakin taktiikoita tietokoneensa kanssa lasit nenällä.
"Tarviitko kyytiä? Mun pitää kysyä Antonilta pari kysymystä liittyen jääkiekkoon", iskä nousee tuoliltaan ja jättää lasinsa pöydälle. Luna vilkuilee jalkojeni takaa huoneeseen, ilmeisesti sillä on vielä tuoreessa muistissa episodi, jolloin Anton oli meillä ensimmäistä kertaa. Se oli niiiiin NOLOA.
"No tuuks viemää mut?" Kysyn ja mieleni tekisi hyppiä riemusta. Olin jo varautunut kävelemään räntäsateessa bussipysäkille, joten kyyti todellakin tulee tarpeeseen. Kävelen eteiseen ja otan parkatakkini vaatekaapista. Istun penkille ja rapsutan Lunan selkää samalla kun vedän mustat nilkkurit jalkoihini. Iskä tulee eteiseen ja kiskoo takkinsa ylleen.
"Ilona, onko sulla oikeesti kaikki hyvin?" Iskä tiedustelee varovaisesti ajaessaan Antonille päin. Puristan sormeni huomaamattomasti nyrkkiin ja vastaan ääni kylmänä: "On toki, miksei olisi?" Katson auton ikkunasta ulos ja lasken numeroita rauhoittuakseni.
"Kai sä tiiät et voit kertoo mulle ja äitille jos sulla on joku asia mielessä?" Iskä haparoi sanoessaan sen. Ilmeisesti äiti on pyytänyt iskää sanomaan sen minulle. Ei tullut yllätyksenä. Emme ole iskän kanssa ole ikinä olleet kovinkaan läheisiä. Olen enemmänkin ollut äidin tyttö, pojat iskän poikia koska jääkiekko. Jääkiekko tuntee elämääni kaikkialta. Välillä tekisi mieli tunkea koko jääkiekko-sana jonnekki kauas pois.
"Tiiän toki", tyydyn myöntelemään. Kun iskä pysäyttää auton Antonin perheen pihaan, hyppään autosta pois. Tiedän iskän ihmettelevän käytöstäni, mutta tällä hetkellä minua vituttaa ihan liikaa. Painan ovikelloa ja pian iskä seisoo vierelläni. Anton aukaisee oven ja kättelee iskää muodollisesti. Minua hän kuitenkin halaa lämpimästi ja sydämessäni läikähtää. Miten ihminen voi tuoksua noin taivaalliselta??????
Istun puolittain Antonin sylissä kun juttelemme yhdessä koko porukalla. Tai no, muut juttelevat ja minä pääasiassa keskityn ajatuksiini.
"Vai mitä Ilona?" Frida kysyy ja katsahtaa minuun toiselta sohvalta. Herään ajatuksistani ja katsahdan Antonia hieman paniikissa. En ole kuunnellut yhtään mistä muut puhuvat, joten tyydyn komppaamaan Fridaa jostakin, vaikka en tiedä mitä komppaan.
"Jääks sä meille yöks?" Anton kuiskaa korvaani ja saa hymyn kareilemaan huulillani. Kuulen vastaavani myöntävästi. Kirjoitan äidille viestin ettei ole huolissaan, koska jään tänne.
Selvä, pidä hauskaa!
Vastaus tulee pian ja laitan peukkuemojin. Silmäni alkavat lerpsua kiinni ja pian nukahdankin tuhisten muiden ääniin.
———
"Herääppä nyt", Anton leikittelee hiuksillani. Hieron silmiäni unisena ja kohottaudun istumaan. Venyttelen ja painan pääni takaisin Antonin rintaa vasten.
"Millon mä nukahin?" Kysyn ja haukoittelen. "Ehkä tunti sitte. Muut lähti äsken", poika kertoo ja pyörittää hiuksiani sormensa ympärille. Mumisen jotakin ja nousen seisomaan.
"Onks sulla mitää isoa paitaa jota voisin käyttää yöpaitana?" Kysyn ja lähden Antonin huoneeseen päin. Poikaystäväni kuitenkin juoksee perääni ja nappaa minut olkapäällensä. Kikatan ja väsymys tuntuu katoavan sen sileän tien. Anton laskee minut sängylleen ja hukuttaa kasvoni suudelmiin. Kiedon käteni tuon niskan ympärille ja upotan toisen käteni hänen ruskeisiin hiuksiinsa. Antonin käsi eksyy paitani alle, ja saa minut muistamaan Oliverin ja hänen ahdistelunsa. Mielessäni vakuutan itselleni sen olevan vain Anton, joten saan sykkeeni tasoittumaan.
———
Herään poikittain Antonin päältä, ylläni ei ole rihman kiertämää. Kohottaudun hymyillen istumaan ja silmäni rekisteröivät ensimmäiseksi vaatteemme yhdessä mytyssä lattialla oven vieressä. Muistan yön erinomaisesti. Päädyimme Antonin kanssa siihen pisteeseen, että menetin neitsyyteni hänelle. Se oli paras ensimmäinen kerta ikinä. Painaudun Antonin kainaloon ja piirtelen sormellani kuvioita tuon paljaaseen rintaan. Olen vain sanattoman onnellinen siitä, että olen löytänyt niin täydellisen ihanan poikaystävän.
Hello everybodyyy! En oo ehtiny kirjottelemaan ku työt painaa päälle :'D mut nauttikaas tästä osasta!
