Luku 16

418 35 2
                                    

Hellitin otettani vasta, kun auto oli kunnolla pysähtynyt. En katsonut kämmeniäni, mutta tiesin silti niihin jääneen jälkiä kynsistäni, joita olin ihoa vasten puristanut. Autossa haisi röökiltä, jonka tunkkaisen voimakas aromi oli pinttynyt kaikkiin pintoihin.

Olin aamulla herännyt siihen, että Kieran oli lähdössä. Tämä oli menossa huoltoasemalle ostamaan bensaa sekä kaikkea muuta tarvittavaa ja kehotti minua jäämään vielä nukkumaan tai ainakin lepäämään sanoen palaavansa aivan hetken kuluttua. En kuitenkaan halunnut jäädä yksin ja lopulta Kieran oli suostunut ottamaan minut mukaansa.

Muutaman korttelin pituisen matkan olin ollut niin keskittynyt rauhallisena pysymiseen, etten ollut edes tajunnut, mistä radionkanavalla puhuttiin. Mutta kun tajusin, tuntui kuin sisälleni olisi asettunut kivi, joka sai kaiken tuntumaan raskaalta ja painostavalta.

-Totta kai Suomessakin elää ihmisiä, jotka ovat kykeneviä johonkin näinkin kammottavaan. Emme ole poikkeus, vaikka hyvinvointivaltiossa elämmekin. Tämän kaltaiset kylmäveriset tapot eivät ole yleistä Suomessa. Pyrimme saamaan vastuussa olevat oikeuden eteen pikinmiten, jotta uhrien omaiset pääsevät suremaan rauhassa. Kuolemantapaukset järkyttävät aina, siitä ei pääse mihinkään. Varsinkin kuin kyse on näinkin nuorista miehistä. Kunnon kansalaisia molemmat. Hyvistä perheistä ja kirkkaat tulevaisuudet edessä. Kumpikaan ei ansainnut tällaista julmaa kohtaloa. Heitä tullaan varmasti muistamaan vielä pitkään. Ja surman tehneitä hirviöitä tullaan rankaisemaan.

Mies kuulosti asialliselta. Äänensävy muuttui lempeästä ja myötätuntoisesta kylmään ja karkeaan riippuen siitä kenestä hän puhui. Kieran oli sävähtänyt, kun toinen miehistä oli nimittänyt tekijöitä hirviöiksi. Hän toipui reaktiostaan niin nopeasti, etten ollut varma, oliko tämä edes itse tajunnut kuinka hänen olemuksensa oli hetkellisesti muuttunut.

Silmissä oli tyynen rauhallinen katse, hiukan liiankin rauhallinen. En silti voinut olla huomaamatta miten Kieranin kädet, jotka tämä oli jättänyt rennosti ratille, puristivat sitä nyt jänteet ihon alta paistaen.

-Tätä tapausta käsitellään ilmeisesti vakavemmin teille keskusrikospoliisille siirtämisen jälkeen. Puheistanne voisi päätellä, että tekijöitä on kaksi tai useampi. Onko heidän henkilöllisyyksistään paljastunut mitään uutta?

-Tutkinta on vielä kesken eikä minulla ole valtuuksia kertoa-

Kieran kurottautui sulkemaan radion ja kivi oli hetkellisesti tiessään.

Hän naurahti. Naurahdus ei ollut niinkään ivallinen tai erityisen huvittunutkaan. Se oli pikemminkin välinpitämätön tuhahdus. Samanlainen kuin kuullulla asialla ei olisi mitään painoarvoa tai itsellä juurikaan kiinnostusta siihen.

-Uskomatonta, että ihmiset ihan oikeasti lankeavat tuohon paskapuheeseen. Mutta ihmekös, kun kaikki uskovat sokeina sen, mitä heille näytetään ja kerrotaan eivätkä osaa käyttää omaa järkeään. Mikään ei sitten koskaan muutu... Ei kannata seurata mitä mediassa sanotaan, siitä menee vain oma pää sekaisin, okei? Havahduin vasta viimeisen sanan kohdalla, että Kieran tosiaan puhui minulle.

-Mhmm..., vastasin ajatuksissani.

Huoltoasema, jonka pihaan olimme pysähtyneet, näytti samalta kuin se missä olin työskennellyt ja sai kylmät väreet kulkemaan selkärankaani pitkin. Tunsin äkkiä kuivuvan veren kiristelyn kasvoilla tai miten kylmäksi se muuttui alkaessa hyytymään tummaksi ihon jokaiseen poimuun ja ryppyyn.

Kieran asetti kätensä reidelleni. Hitaasti käännyin katsomaan häntä ja samassa tämä otti kiinni leuastani. Ote ei ollut puristava, vain sen verran luja, että pitäisin huomioni hänessä eikä katseeni lähtisi harhailemaan.

ViattomatWhere stories live. Discover now