Viattomat

Luku 17

Kieran palasi, kun kyyneleitä ei ollut enää jäljellä ja vanat olivat kuivuneet poskilleni.

Hän sulki oven perässään ja huoneessa vallitsi hiljaisuus. Hengitin äänettömästi. Istuin sängyllä, peitton alle hautautuneena kuin pimeää pelkäävä kakara, polvet vedettyinä koukkuun, kädet korvillani. Kehoni tärisi. Puristin silmäni kiinni, kun askeleet lähestyivät.

Kieran nousi sängylle viereeni. Hän ei sanonut hetkeen mitään, oli vain. Laskin kädet hitaasti korviltani. Kieran kapusi lähemmäs ja silitti hellästi käsivarttani peiton läpi. Hän laski kättään laskosten mukaan, kunnes pääsi reunalle ja veti peiton varovasti pois päältäni.

Pidin katseeni visusti alhaalla. Silmäni olivat punaiset itkemisestä, nenäkin tukossa. Kieran otti käteni käteensä ja siveli kämmenselkääni peukalollaan.

Kehoni tärinä laantui, kun tajusin, ettei hän ollut vihainen. Kieran veti jalkani suoriksi sänkyä vasten ja asettui polvilleen ylleni, niin lähelle kuin vain pystyi. Hän asetti ensin toisen lämpimistä kämmenistään kaulani sivulle, ja päästettyään irti kädestäni, myös toisenkin vastakkaiselle puolelle.

-Asser, katso mua, Kieran pyysi tyynellä ja rauhallisella äänellä. Oli ihanaa kuulla hänet sellaisena. Samanlaisena, kuin olin tämän aina kuvitellutkin. Suuttumuksesta tai vihasta ei ollut tietoakaan, oli vain lempeyttä ja lämpöä. Pelkkää unelmaa.

Enää hän ei pakottanut minua katsomaan itseään, ei käskenyt tai tiuskinut, vaan antoi minun ottaa aikani. Juuri tällainen hän oli ollut ennen sitä iltaa, tähän Kieraniin minä olin niin silmittömästi ja nopeasti rakastanut.

Nostin katseeni hitaasti ja kohtasin vihreiden silmien lempeän ja huomaavaisen katseen. Kieran asetteli käsiään paremmin ja hymyili pienesti ja rohkaisevasti. Koko huone tuntui väreilevän. Minä näin vain Kieranin.

Hän sulki silmänsä ja painoi otsansa omaani vasten. Suljin omatkin silmäni. Tunsin Kieranin rauhallisen ja lämpimän hengityksen kasvoillani. Sähkö kulki hänen sormenpäistään kaulaan reunoja pitkin hermojen kautta muualle kroppaan. Värisin eri tavalla kuin aiemmin. Kieran tuntui vain niin hyvältä. Annoin kaiken muun lipua tiehensä.

-Mä tiedän, että tää on vaikeaa, okei? Mutta me selvitään tästä, kunhan sä teet kuten mä sanon. Me selvitään tästä yhdessä, hän vannoi hitaasti miellyttävällä äänellään, jota ei voinut olla sivuuttamatta. Kieranin puhuessa sillä tavalla, tuntui kuin tämän suusta ei voisi ikinä päästä mitään muuta kuin totuuksia. Hänen sielukasta ääntänsä ei vain voinut olla kuuntelematta ja ihailematta.

Minä nyökkäsin automaattisesti, pitäen otsani kiinni Kieranin otsassaan. Yhdessä, en voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen yhteen sanaan. Miten kauniilta se oli kuulostanut hänen sanomana.

Kieran kohotti kasvojani entisestään ja yhdisti huulemme. Kieran suuteli hellästi ja hitaasti. Hänen huulensa tuntuivat kuumilta. Vastasin suudelmaan, kun vatsaani kirpisteli mukavasti. Kieran veti minut lähemmäs itseään. Avasin suuni ja tunsin hänen kielensä omaani vasten. Halusin aina vain lähemmäs Kierania. Halusin tuntea Kieranin itseäni vasten ihan kaikkialla. Tunne oli niin huumaava, että pyörrytti.

Hän otti kätensä pois kaulaltani ja riisui t-paitansa irrottautuen hetkellisesti suudelmasta. Kieran tarttui hupparini helmasta ja minä nostin käteni, jotta hän saisi vedettyä sen päältäni helpommin. Katseeni kiinnittyi pakosti hänen paljaaseen, lihaksikkaaseen yläkroppaan, joka oli vuosien treenaamisen tulosta. Näin kuitenkin myös useat arvet, joita hänen kehossaan oli. Ne näyttivät vuosia vanhoilta, mutta kyllä ne huomasi, jos katsoi tarpeeksi tarkkaan.

En ehtinyt häpeillä omaa hoikkaa vartaloani, kun Kieran jo suuteli minua uudestaan ja vei kaikki ajatukset mennessään. Suutelin häntä kiivaammin ja Kieranin kädet löysivät taas tiensä kaulani herkälle iholle. Lempeä, mutta halukas kosketus oli juuri oikeanlainen. Ei niin painostava, että olisin tuntenut itseni tukahdutetuksi, mutta sen verran vahva, että tiesin hänen haluavan juuri tätä. Juuri minua.