Tukholman syndrooma on nimitys psykologiselle ilmiölle, jossa kidnapattu alkaa tuntemaan ihastumisen tunteita kaappaajansa kohtaan. Mutta mikä on sen vastakohta?
Kun itseään kylmäverisenä kiduttajana pitänyt Kim Taehyung tajuaa auttamattomasti ihas...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
7.42 AM, 12.9.2019, betonihuone, Soul
🃏•🃏•🃏
"Etkö sä voisi tuoda sitä ruokaa tänne huoneeseen?" Jungkookin väsynyt huokaus kaikui aikaisin aamusta kylmässä betonisessa huoneessa. Mustahiuksinen makasi mahallaan sängyllä, naama tyynyyn upotettuna. Huoneen ovella seisova mies huokaisi raskaasti pyöritellessään sormissaan käsirautoja. Hän ei voinut uskoa, että oikeasti edes harkitsi suostuvansa kidutettavansa pyyntöön.
"Mä en saa sua täällä mihinkään kiinni", V yritti perustella, mutta tiesi Jungkookinkin tietävän, että hän tulisi saamaan tahtonsa periksi. V oli koittanut pitää päätään kylmänä työskennellessään Jungkookin kanssa viimeiset kaksi päivää entistäkin tiiviimmin, mutta toistuvasti huomasi tekevänsä asioita pinkit sydänlasit silmillään Jungkookin pikkurillin ympärille kiedottuna.
"Näytänkö mä siltä, että haluaisin tappaa sut?" Jungkook puuskahti noustessaan ähkäisten mahaltaan istumaan. Hän osoitti sormellaan kasvojaan, joihin väri oli alkanut palautumaan kurkusta alas pakotetun ruuan takia. V huokaisi syvään.
"No et, mutta jos Suga-"
"Saa tietää, niin se varmaan tappaa sut. Tiedän, V, mutta ei se saa tietää", Jungkook jatkoi V:n matalaa ääntä imitoiden lauseen loppuun. Pidempi ei voinut mitään punalle, joka levisi suoraa hänen lepattavasta sydämestään poskipäille. Hän ripusti käsiraudat takaisin vyölleen ja käveli Jungkookin eteen.
"Pikkurillilupauksella lupaat syödä kaiken. Sillä ehdolla voidaan pysyä täällä", V sanahti täysin vakavissaan ojentaessaan kättään nuoremmalle. Silmiään pyöräyttäen Jungkook liitti heidän pikkurillinsä yhteen. Huvittunut hymy kohosi halkeilleille huulille.
"Kovat huumepojat tekee vielä pikkurillilupauksia? Luulin, että se oli ala-asteen juttu", Jungkook naljaili pyyhkäisten mustat, pituutta venähtäneet hiukset pois kasvoiltaan. Eilen hän oli jaksanut käydä suihkussa varmaan ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon, ja tunsi olonsa nyt luonnollisesti paljon raikkaammaksi.
"Kovat huumepojat tekee pikkurillilupauksia siksi, että saan murtaa sen, jos rikot lupauksen", V murahti, kuitenkin kevyt hymy suupielessään. Jungkook kohotti kulmiaan, mutta ei jatkanut keskustelua enää. Hän seurasi katseellaan V:n matkaa ovesta käytävälle ja heittäytyi sitten kyljelleen sängylle.
Jungkookin oli vaikea hahmottaa aikaa hämärässä kellarissa, mutta ruokailuväleistä osasi päätellä, että huomenna kidutus taas jatkuisi. Näiden kuluneiden päivien aikana hänet oli pakotettu saamaan taas elinvoimaa takaisin, eikä Jungkook pitänyt siitä faktasta laisinkaan. Vaikka hän olikin onnistunut vitkuttelemaan itsensä V:n suosioon, hän ei uskonut, että se helpottaisi kidutuksia millään tavalla. Hänen pitäisi jatkaa yritystään saada V:n sydän vallattua täysin, sillä ehkä se saattaisikin loppupeleissä olla kuoleman ohella toinen vaihtoehto päästä täältä pois.
