Tukholman syndrooma on nimitys psykologiselle ilmiölle, jossa kidnapattu alkaa tuntemaan ihastumisen tunteita kaappaajansa kohtaan. Mutta mikä on sen vastakohta?
Kun itseään kylmäverisenä kiduttajana pitänyt Kim Taehyung tajuaa auttamattomasti ihas...
Jungkook aisti juuri ja juuri tutun kosketuksen ympröivän veltot lihaksensa. Siinä kohtaa tyhjässä mielessä ei edes käynyt ajatus siitä, miten V muka yhtäkkiä voisi olla täällä monien päivien kadoksissa olon jälkeen.
Tietoisuus yritti puskea unimaailmasta todellisuuteen, mutta väsymys valtasi itsepäisesti tilaa ajatuksista. Tunkkainen, puuduttava haju nenässä vaihtui raikkaaksi. Tuskan hiki keholla tuntui äkkiä kylmältä ilmavirran koskettaessa ihoa. Jungkook koitti vielä kerran saada yhteyden nukkuvaan kehoonsa, mutta kaikki pysyi mustana. Juuri luovuttamisen rajamailla mumina tunkeutui viimeisenä asiana pimeyden keskelle.
"Mä oon tässä nyt, nuku vain Jungkook."
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
0.32 AM, 26.9.2019, betonihuone, Soul
🃏•🃏•🃏
"Jungkook."
"Jungkook, sun pitäis nousta hetkeksi."
"Hei, herää!"
"Ootko sä kuollut?"
"Jungkook!"
Jungkook käänsi voihkaisten selkänsä häntä huhuilevan äänen suuntaan. Päässä jyskytti uskomattoman raskas väsymys, ja koko keho oli uupumuksesta turta. Hän oli vaipumassa nopeasti takaisin unimaailmaan muutaman sekunnin hiljaisuuden takia, mutta viime hetkellä matala ääni kutsui häntä itsepintaisesti uudelleen.
"Sun pitää vaan syödä, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, niin saat sitten nukkua aamuun asti", ääni suostutteli pehmeästi. Jungkook vain murahti vastaukseksi. Vasta kun hänelle puhunut mies istuutui huokaisten sängyn päätyyn, tuttu tuoksu yhdistyi äänen kanssa Jungkookin päässä ihmiseksi. Verestävät silmät rävähtivät auki.
"V?" Jungkook henkäisi käheästi punnertaen itsensä istumaan. Hetken ajan silmien edessä välkkyi tähtiä äkkinäisestä liikkeestä. Katseen taas tarkentuessa, Jungkook ei tiennyt, pystyikö oikeasti uskomaan näköhavaintoonsa. V totta tosiaan istui hänen edessään toinen kulmakarva kysyvästi koholla.
"Mitä-?" Jungkook kuiskasi hämillään liikahtaen lähemmäksi vanhempaa. Hän yritti koskea tämän teräviä kasvoja, mutta V vetäytyi irvistäen kauemmaksi.
"Käy eka suihkussa, sä haiset paskalle", mies hymähti nenäänsä nyrpistäen, nousten sängystä ylös. Jungkook tuijotti häntä uskomatta särkeviä silmiään. Miten V oli täällä? Kuvitteliko Jungkook hänet vain? Oliko infraäänen sivuvaikutus helvetin aidot hallusinaatiot? Vai oliko hän koomassa, tai jotain?
"Pystytkö sä nousta? Laitan sulle raudat", V kysyi heilutellen käsirautoja sormissaan. Tilanteesta hyvin hämillään Jungkook nousi ylös ja käänsi valmiiksi selkänsä kädet takana vanhemmalle. Olo oli heikko ja koko keho vapisi. Huokaisten V taputti häntä olkapäälle.
