Pidä sun lupaus

29 - Kerro mulle totuus

Koko viimeyön tunnit olivat lipuneet hetkestä toiseen erittäin hitaan oloisesti, ihan kuin ne olisi olleet vaijeroituna kiinni betoniin jotta eivät pääsisi milläkään mahdollisuudella kulkemaan eteenpäin. Ihan kuin aika olisi tahalteen juuri sillä hetkellä pysähtynyt. Musta tuntuu etten muista lähes mitään mistä keskusteltiin Viivin kanssa, mutta jollakin omituisella tavalla muistan aivan kaiken. En sitten tiedä onko tää asia vaan niin absurdi vaiko valhetta koska mun kesti varmaan kymmenen minuutin verran sisäistää kaikki ne asiat mistä mulle informoitiin.

Tämä kaikki tuntuu vaikeuksien kanssa omalla tavallaan myös helpottavalta. Monen kuukauden sumussa elämisen, ihmisten outojen lauseiden ja käytöksen takia vihdoin sain edes jotain katsausta siihen missä mennään. En elä enää yhtään niin pimennossa missä aikaisemmin, sillä nyt osaan ymmärtää esimerkiksi Aaken käytöstä paljon paremmin. Vaikken vieläkään ymmärrä sitä kohtaa, miksei toinen salailemisen sijasta tullut juttelemaan, tiedän ettei hän ainakaan vihaa mua ihan täysin. Mulla on siis vielä joitain mahdollisuuksia korjata meidän välit. Sitä ennen haluan kuulla myös Aaken oman näkökulman kaikkeen tapahtuneeseen. Ennen kuin pystyn tehdä sitäkään, mun pitää löytää Aake ja miettiä sopiva ajankohta tälle keskustelulle.

Siis jollakin ihmeellä Aaken serkku, joka siis tuntee Viivin ja on ilmeisesti jonkin luokan ystäviä tämän kanssa, oli saanut lainata Aakella käydessään sen äidin puhelinta, koska hänen omansa oli mennyt hiljattain hajalle. Puhelimen käytön jälkeen tämä oli ilmeisesti viemässä sitä takaisin, mutta oli huomannut, tai vahingossa avannut viestiketjun ja nähnyt kaiken. Ja näin sekalaiselta ja epäuskottavalta kuin se kuulostaakin, keskustelu jotenkin päätyi Viivin haltuun. Vaikka sinäänsä ei sen pitäisi olla yllättävää (koska Viivi kirjaimellisesti tietää kaikista joitakin salaisuuksia) monet kohdat tässä kertomuksessa jäivät aukoiksi mun mielessä, joita en ymmärtänyt ollenkaan. Eikö Aake tai Aaken äiti huomanneet mitään? Miksi tämä kyseinen henkilö avasi vahingossa juuri SEN keskustelun? Tunsivatko he Viivin kanssa tosiaankin niin hyvin että hän oli ensimmäinen henkilö jolle tämä serkku (jonka nimi multa meni täysin ohi) oivalsi jakaa tällaista informaatiota? Miksei hän mennyt poliiseille? Mun käsityksen mukaan tämä täyttäisi jo jonkin asteen mustamaalaamisen tunnusmerkit. Kuinka kauan Viivi on ylipäätään tiennyt tästä kaikesta?

 "No jos toi kaikki epätodelliselta kuulostava paska on totta, miten helvetissä mun pitäisi nyt edetä? Ja sen idean on parempi olla täydellsyyttä hipovan maantieteen esseetehtävän luokkaa. " Tuumaan turhautuneena, ja nojaan selkääni yhä syvemmälle puupinnoilla koristellun olohuoneen maantienharmaasen sohvan selkänojaan. Tuntuu että voisin oikeesti nukahtaa tähän, sen takia koska olen ihan vitun väsynyt, ja haluaisin saada ajatukset hetkeksi pois tästä fiaskolta vaikkuttavasta tilanteesta. Jesse ja Viivi ei vaan jätä mulle vaihtoehtoja. Jesse on istunut lattialle tekokarvataljan päälle, ja Viivi istuu nurkassa olevaan tummansävyiseen nojatuoliin, jonka päällä on helposti puolet mun koko varallisuuden maksava villainen viltti. Molemmat vaihtavat muutaman vakavan ja pohtivan katseen, kunnes kääntyvät muutama ajatusryppy otsillaan muhun päin.

"Tota onko sulla mitään keinoa ottaa yhteyttä Aakeen?" Viivi kysyy toiveikkaana, ja rupeaa nojaamaan vasemmalla kyynärpäällä kädensijaa vasten. Toinen vilkaisee hetken paitansa hihaa, kunnes katsoo taas muhun päin.

"No mä olen yrittänyt vaikka kuinka kauan soittaa ja ties mitä, mut ei se vastaa niihin. " Puuskahdan turhautuneena, ja siirrän mun silmille tulvia hiuksia korvan taakse. Nostan pulvet koukkuun sohvalle ja vilkaisen muutamaks sekunniksi seinäkelloa.

"Siis onks se estänyt sut jossain vai muuten vaan esittelee vaikeesti tavoiteltavaa?" Jesse tokaisee heittäen edessään lattialla olleen roskan olohuoneen nurkkaa kohti siellä sijaitsevaan metalliseen, ja pieneen roskakoriin. Sitten toinen kääntää katseensa takaisin mua kohti.