Pidä sun lupaus

25 - Intohimoa

Ei se dokumenttielokuvan katsominen kuitenkaan loppujen lopuksi ollut oikein mielenkiintoista. Heti ateriat syötyämme päädyttiin Jeren kanssa katsomaan Netflixiä, ja sieltä Perjantai 13-kauhuelokuvaa, joka on yllättävää kyllä ollut jo sen ilmestymispäivästä asti molempien katsomislistalla. Kumpikaan ei ollut kuitenkaan saanut aikaiseksi katsottua sitä, joten jos meissä on jotain samankaltaista, niin sitten se on tämä.

Molemmat tykätään myös urheilemisesta, tosin Jerellä se on laskettelu, sali ja nyrkkeily, mulla taas on tai oikeastaan oli jalkapallo. Vaikka sen lopettamisesta on jo hiukan aikaa, silti mietin silloin tällöin olisiko ehkä sittenkin ollut parempi jos jatkaisin. Oon aina kuitenkin ajatusteni lopuksi päätynyt siihen tulokseen että tämä oli hyvä päätös, saisin vähän hengähtää ja olla itseni kanssa. Tuntui että oon useamman kerran viimeisen puolen vuoden aikana ollut enemmän tai vähemmän hukassa, milloin mistäkin syystä. Ehkä tämä olisi parempi niin saisin asiat paremmin järjesteltyä, ja elämään jonkinlaista rutiinia.

Ja ai niin, lenkkeily on kanssa ihan kivaa, mutta olen usein vähän turhan aikaansaamaton lähemään ulos, etenkin jos on harmaa sadekeli. Vaikkei sateessa sinäänsä mitään vikaa ole, niin ei ole ideaalisinta tulla sukat litimärkinä kotiin lenkin jälkeen. Sateen jälkeen lenkkeily taikka sitten iltahämärässä tai yöllä on parhaimmat hetket koska lähes kukaan ei ole liikeellä vaan saat olla rauhassa ilman ylimäärästä sosiaalisoitumista.

"Niin otako sen vesimeloonin makusen?"

Tuijotan tiiviisti television ruutua mumisten epämääräisen vastauksen. Leffa on kiinnostavassa kohdassa, ja en millään haluaisi keskeyttää sen katomista. Mulla on aina ollut pahana tapana kokonaan uppoutua johonkin asiaan ja jättää muut kokonaan huomiotta. Useamman kerran yläasteella sorruin palautettavien projektien sijasta katsomaan videoita, kunnes huomasin myöhään illalla että ne ovat kesken ja tajusin palautuksien olevien seuraavana aamuna. Siinä sitten kieli keskellä suuta väsymyksen huurussa yritin tuottaa edes joltakin sortilta siedettävää sisältöä, mikä johti aina loputulemaan jossa arvosanat huuteli 6 ja 7 välillä. Onneks sentään pääsin ihan aikataulussa yläasteelta pois, en olis kestänyt jäädä sinne enää yhtään kauemmaksi. Oppilaat olivat suurimmaksi osaksi ihan siedettäviä, mutta opettajat ihan hirveitä, enkä ollut edes ainoa joka näin ajatteli.

"Kristian?" Kuulen äänen lähempää

"Hmm?"

"Niin että otatko vesimeloonin makusen?"

"Hmm." Vastaan uudelleen yhtä laajasti kuten äskenkin.

"Otatko vaiko et?"

"Hmm."

Et voi olla tosissas, kuulen Jeren mumahtavan, ja sitten keittiön suunnalta kantautuu lasin kilinää, kun toinen oletettavasti laskee pullot käsistään pöydälle. Mun katse on edelleen suunnattuna tiiviinä ruudulla pyörivään leffaan. Nojaan päätä vasempaan käteeni enkä kiinnitä huomiota kun toisen askeleet tulevat yhä lähemmäs ja lähemmäs.

Pian tunnen toisen tarttuvan kädellään mua niskasta kiinni, ja hän upottaa samalla sormet aavistuksen laineikkaisiin niskahiuksiini. Toinen käsi tarttuu mua leuasta, ja kääntää mun kasvot toista kohti. Tunnen saman tien toisen huulet omillani. Jere suutelee mua intohimoisesti, suorastaan ahnaasti. Mulla kestää ehkä sekunnin tajuta tilanne, kunnes vastaan suudelmaan ihan yhtä intohimoisesti. Kuumotus leviää poskia pitkin kaulalle ja siitä rintakehään, ja tunnen punastuvani. Kädet alkavat täristä aavistuksen, kun haparoiden tartun toisen paidan rintamuksesta kiinni ja vedän tätä lähemmäs. Jere tulee sohvalle mun viereeni, ja suudelma ei katkea.

Liikutan oikean käteni toisen niskaan syventäen suudelmaa, mihin toinen vastaa hymisten mun huulia vasten. Jere liikuttaa kätensä niskasta leukalinjaa pitkin mun kaulaalle, jonka jälkeen tuo painautuu tiiviimmin kiinni. Nojaan taaksepäin sohvalla, mikä johtaa siihen että Jere tulee puolittain mun päälle, ja tuon kädet kulkee häpeilemättä mun yläkropalla, josta toisen hän vie mun paidan alle. Mä sävähdän ja jäädyn. Kyllä, ihan oikeasti jäädyn. Tiedän että jännitys esimerkiksi seurustellessa on täysin normaalia, mutta mä en ole ikinä mennyt kenenkään kanssa sänkyyn tai tehnyt mitään siihen aiheeseen viittaavaa, mikä saa mut hiukan hermostuneeksi. Eikä se ole mikään häpeän aihe, ettei ole ollut kenenkään kanssa, enkä mä sitä häpeällisenä mietikkään, mutta mua hermostuttaa.