Pidä sun lupaus

5 - Tekosyyt

Kristian:

Olen kotkan kirjaston pihassa, ja kävelen ovista sisään katsellen ympärilleni. Tulin tänne koska en vahingossakaan tahtonut jäädä mihinkään koulun pihalle norkoilemaan. Hieraisen silmiäni haukotellen, istuen sitten lukutilan nurkassa olevalle säkkituolille. Laitan bluetoothkuulokkeet korvilleni, siinä sitten alan kuuntelemaan jotain random soittolistaa. Minuuttien kuluessa minua nukuttaa yhä enemmän, katseeni alkaa sumenemaan, ja ole juuri nukahtamaisillani, kunnes kuulen vierestäni ärsyttävän äänen, otan kuulokkeet pois.

" Olit sitten maantiedon tunnilta pois Kristian." Kuuluu toisen suusta, ja katsahdan häneen päin silmiäni siristellen.

" Aake mitä nyt? " vastaan kärkkäästi toiselle haukotellen. En keskittynyt katsomaan kuka se oli, oletin henkikön kuitenkin olevan Aake.

" Missä vaiheessa oon ollut sun frendis? " tuon ärsyttävä äänensävy sanoo. Pian avaan silmäni, ja hämmennyn puhtaasti, mutta pian se tunne vaihtuu varautuneisuudeksi sekä ärtyneisyydeksi.

" Mitä sä  Jere tääl teet? "  sylkäisen heti valmiina haastamaan riitaa. Tosiaan, tuo tuntui seuraavan minua kaikkialle, ihan kuin olisin joku magneetti joka vetää toista puoleensa. Okei Kristian mitä?

" Toin sulle läksyt sekä kirjat, frendeilläs oli ilmeisesti kiirettä nii ne tunki nää sit mulle. En kyl tiiä miks helvetis ne niin teki mut teki kuitenki. " Poika selittää, ja minä kohotan hiukan kulmiani.

Tuo kaivaa kirjan sekä vihkon repustaan ojentaen ne minulle, ja minä nappaan ne syliini varsin rivakasti. Tungen tavarat omaan reppuuni, sitten katsoen kanelinruskeahiuksista poikaa.

" Nii, kultalusikka mitä sinä vielä kyttäät? Häivy. " murahdan ärtyneenä. Tosiaan sen lisäksi että Jere oli mielestäni kusipää, olin nukkunut viimeyönä huonosti.

" Miks olet aina kuin perseeseen ammuttu karhu? " Toinen kysyy nojaten kirjahyllyyn, tuijottaen tummilla silmillään minun kasvojani.

" No ei kuulu sulle, häivy. " Mutisen.

Toinen ei näyttänyt ottavan lausetta kuuleviin korviinsa, vaan nojaili siihen kirjahyllyyn kuin mikäkin maailmanvalloittaja. Lopulta sain tarpeekseni, ja nousin itse säkkituolilta napaten tavarat mukaani, ja lähden kävelemään kirjaston ovea kohti. Yllätyn, kun toinen harppoo parilla askeleella minut kiinni. Kirjaston henkilökunta varmaan silmäili toista hiukan kummissaan.

Astelen pihalle kävellen kauemmas,ja käännähdän itseäni pidempää poikaa päin kun tuo on sulkenut oven takanaan.

" Ja mitähän asiaa sulla on? " Pukahdan puristaen vaistomaisesti kämmeniäni nyrkkiin. Se oli vain tullut tavaksi, jäänyt vereeni peruskouluajoilta, tarkemmin seiskalta lähtien kun kaikki oli lähtenytkin menemään päin persettä.

" Sori, siis kun löin sua silloin siellä juhlissa. " Toinen puuskahtaa,ja minä kohotan kulmakarvojani, sillä en todellakaan osannut odottaa että Jeren kaltainen ihminen pyytäisi anteeksi, tai oikeastaan - en halunnut uskoa niin.

" Jaaha. " Vastaan lyhyesti, pidän äänensävyni mahdollisimman tyynenä, mutta siitä kuitenkin kajastaa kylmäkiskoisuus.

" Ja jos voisit unohtaa ne jutut mitä mun frenditkin on huudellu sulle tai sun kavereille välill, ne on yleensä semmosia. " Tää Jere sanoo.

Nyökkään tuolle lyhyesti, mittailen toista katseellani. Välillemme laskeutui hiljasuus, hetken kuluttua kuitenkin toinen kääntää selkänsä minulle lähtien kävelemään poispäin.

x

Kävelen nurmikentältä pukuhuoneeseen, suunnaten omien tavaroideni luokse. Loputkin joukkuekaverini kävelevät pukkariin, sieltä sun täältä kuuluu hyväntuulista läpänheittoa. Istun hiukan viileälle puupenkille vaihtamaan sukkiani hikisistä treenisukista puhtaisiin.