Pidä sun lupaus

4 - Ilmiselvä valhe

Kristian:

Puolustusyritykseni osoittautuivat lopulta mitäänsanomattomiksi. Yritän vielä pyristellä vastaan, mutta toinen on vaan minua nopeampi.

Mietin, mitä helvettiä olen tekemässä, mutta kai tajuntani sumenee täysin toisen lyödessä nyrkkinsä yhä uudelleen ja uudelleen naamaani. Jostain sieluni perukoilta saan aavistuksen sisua, ja lyön takaisin, ja kovaa lyönkin sillä hetkeksi tuo Jereksi kutsuttu poika kavahtaa taaksepäin. Tuota hän ei näköjään osannut odottaa, hah.

Siitäs sai.

Minulla olisi tilaisuus paeta, ja olen jo huutamassa kavereilleni jotain, kunnes huomaan että kaikki ovat lähteneet lätkimään. 

Mitä helvettiä? 

Me ollaan frendejä ja silti ne käyttäytyy tolleen, ei edes auta kaveriaan? 

Turhaudun, ja puristan käsiäni nyrkkiin niin, että lyhyet sormenkynteni ovat rikkoa minun ohuen, kalpean ihoni. Herään kuitenkin ajatuksistani pian, kun toinen tönäisee minua voimakkaasti rintakehään, ja minä kaadun taaksepäin, lopulta maahan, enkä siinä tilanteessa voinut estää mitään. Kukaan ei varmaan edes tulisi keskeyttämään tappelua, koska porukka varmasti olisi aikamoisessa humalassa.

Jere iskee nyrkkinsä naamaani humalansekaisella vihalla, ja tunnen kuinka nenästäni alkaa pulputa punaisensävyistä nestettä. Pian kaikki kuitenkin pimenee.

x

Räpsyttelen silmiäni, ja hämärästi nään parin ihmisen pyörivän ympärilläni, sekä yhden pojan istuvan kauempana tuolilla, tuon poissaoleva katse on tiiviisti lattiassa.  Avaan silmäni nyt kokonaan, ja olen hetkellisesti sokaistua kattolampun kirkkaasta valosta.

" Mitä? " kysyn varovasti, nousten istumaan. Samassa vihlova kipu alkaa jomottaa nenässäni, leuassani sekä oikeastaan koko pään alueella. En hahmota olinpaikkaani,tai en kiinnitä siihen mitään huomiota juuri nyt. Pian joku valkotakkinen, vittu tietysti joku sairaanhoitaja tai jotain tuli mun luokse.

" Sattuuko johonkin? " toinen kysyy robottimaisella, työhönsä kyllästyneellä äänellä.

" Ei, mut jos saisin kysyä, miten vitussa jouduin tänne? " vastaan pidellen nenääni, jota nyt tarkemmin ajateltuna jomotti helvetisti. No niin, hienoa sanon minä.

" No siis, tuo poika tuolla tuolissa toi sinut tänne sairaalalle, ja olitte kuulemma kaatuneet jollain mopolla tai jotain. "

Kuka poika? mietin kääntäessäni katseeni tuoleille, joidenka luona, kolmannella paikalla se istuu. Vitut millään mopolla kaaduttiin. Totean muistaessani nyt kaikki tapahtumat. Tosiasiassa tämä Jere oli varmaankin hakannut minut sairaalakuntoon tai jotain.  

Miksi vitussa hän oli täällä?

Hoitaja selittelee jotain napista, jota voi painaa jos tulee hätä niin apu on sitten lähellä. 

Mitähän vittua taas? 

Pian nainen poistuu huoneesta, ja kun ovi sulkeutuu kokonaan, pukahdan melkein heti:

" Mitä helvettiä sä täällä teet? " sylkäisen sanat suustani kylmästi, äänensävyssä myrkyllisyys. Silmäni tuijottivat toista joka niin syyllisen oloisena katsoi lattiaa, miksi?

" Vastaa. " toistan samanlaisella, kylmällä äänellä, ja ilmeisesti se toimii sillä toinen säpsähtää.

" Vaikka tää kuulostaa nii helvetin kliseiseltä nii sori, ei ollu tarkoitus, mul menee tilannetaju humalas nii äkkii vaa. "
Toinen sanoo nyt nostaen tummien silmiensä katseen minuun.

Hah. Kuvitteleeko toinen minun uskovan tuon selityksen?

"Painuisitko helvettiin? " tuhahdan sen verran äksysti, että toinen katsoo parhaakseen tajuaa poistua paikalta. Huokaisen haudaten vielä hellänä olevat kasvoni varovasti käsiini. Tuhahdan ärsyyntyneenä.

x

Nyt oli keskiviikko. Olin ollut kotona, ja käynyt lääkärissä aina oireiden varalta, en ollut mennyt ollenkaan lukioon viime perjantaina tai tämän viikon alusta, kai se oli joku lääkärin määräämä juttu.
Kusipää se Jere, mietin kun laitan käteni vaaleansinisten, revittyjen farkkujen taskuihin. Astelen lukion ovista sisään, ihmisiä on käytävällä tungokseen asti.
Puuskahdan jotain kävellen lokerolleni.

Nojaan valkoisenkellertävään metallioveen tuijottaessani eteenpäin. Naamani oli aika jäätävän näköinen, jokapuolella oli pahannäköisiä mustelmia, ja inhottavia naarmuja.
Tästä vielä puuttuisi jos joutuisin  johonkin ongelmiin sen takia että mut oli hakattu melkee tajuttomaks tai jotai.

" Kristian, hei ?!" Kuuluu Nooan ääni käytävän toiselta puolelta, osa kääntää katseensa poikakolmikkoon, kun nuo astelevat luokseni. Pieni viha kuohuu sisälläni, ja kai mulla oli syytäkin olla vihane tai jotai. Sivusilmällä huomaan kauempana lukion kakkosten sen porukan, ja  Herra Kultalusikka kävelee noiden luo muina miehinä, tuon naama oli lievillä mustelmilla.  Toinen vilkaisee suuntaani sivusilmällä, ja heitän myrkyllisen katseen takaisin, ennen kuin heitän kavereilleni laimean tervehdyksen.

" Näyttää aika pahalt. " kauhistelevat Aake ja Julius.

"No vittu kai kun lähitte sielt auttamatta mua, kusipäät. " sylkäisen ehkä turhankin ilkeästi, mutta ansaitsivathan nuo sen. Olen lähtemässä kävelemään pois, kun Aake tarttuu minua vasemmasta olkapäästä tyynesti. Hermoni kiristyvät entisestään, kun yritän lähteä uudelleen mutta toinen pakottaa minut juttelemaan heidän kanssaan.

" Hei sori, oltii nii sekasi tai jotai ettei oikee tajuttu siinä tilanteessa mitää. " Pahoittelee Aake.

En edes käänny katsomaan noisen suuntaan, vaan kävelen lukion kakkosten ohi vessoille.

Nojaan avaran vessatilan valkoiseen lavuaariin, ja katson itseäni peilistä. Nielaisen, päässäni pyörii nyt aivan liikaa kaikkea. Se jalkapalloharrastus.. toi et Jere hakkas mut .. lukio.. ylipäätään kaikki. Nyt harkitsen vahvasti tunnilta lintsaamista, maantieto ei kyllä yhtään nappaisi. Tupakka maistuis kans. Olis kyllä niin helppoa palata vanhoihin tapoihin, siihen edelliseen minään, pahan pojan rooliin.

Kellot soivat tuntien alun merkiksi, mutta mullapa ei ollutkaan aikomustakaan lähteä täältä vessasta, en jaksaisi hilata itseäni opiskelemaan. Kuullessani kuitenkin kahden opettajan puhetta käytävästä, käännähdän ja menen nopeasti yhteen vessakopeista piiloon, lukittaudun sinne. Aikuisten askeleet lähenevät. Nyt en saisi päästää pihaustakaan, sillä muuten nuo varmana löytäisivät minut, ja alkaisivat tilittämän miksen ollut opiskelemassa.

x

Päivä soljui rivakkaalla tahdilla eteenpäin, ja astelen koulun ovista oman päiväni päätyttyä pihalle. 

Vittu jees, vapaus 

Haron hiuksiani, ja muistan että illalla minulla on kiireistä. Tosiaan aloitan sen jalkapallon siis tänään, mieluiten olisin koko päivän poissa kotoa mutta pakko heittää koulutarvikkeet sinne. Mutsi varmaan läksyttäisi taas siitä kun en ollut maantiedontunnilla. No mut mua ei enään suoraan sanottuna pätkänvertaa  kiinnosta. Siinä se motivaatio meni sitten opiskeluun.