"Niin siis sitten me kävimme kiertelemässä ympäri Yhdysvaltoja, muun muassa Arizonassa, Californiassa, Coloradossa, Washingtonissa, Georgiassa, Floridassa, Nebraskassa ja vaikka missä. Näin mm. Hollywood-merkin ja vaikka ketä julkimoita, ajattele." Marius selittää samalla, kun astutaan molemmat linja-auton kyytiin.
Minulta tuntuu nuo kaikki puheet menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä päässäni pyörii nyt ihan muut jutut.
Tai oikeastaan oli pyörinyt jo useiden päivien ajan.
Nyt on siis perjantai, ja siitä on useampi päivä kun Marius tuli luokseni Kotkaan. Vaikka oonkin saanut muuta ajateltavaa, niin silti en pysty olemaan ajattelematta Jeremiasta, ja sitä viimeviikolla näkemääni tilannetta. Vaikka toisaalta joo, ihmiset ystävystyvät uusien henkilöiden kanssa jatkuvasti, niin en olisi kuitenkaan arvannut heidän ystävystyvän näin nopeasti - kaverini karttavat Jeren seuraa (ainakin sen käsityksen mukaan minkä aiemmin sain). Nyt en toisaalta ole enää niin varma.
Yhdisteltyäni päässäni viimeaikaisia tapahtumia, tulin siihen lopputulokseen että Jerellä ja tuon kavereilla täytyy olla jotain tekemistä sen asian kanssa, etteivät omat ystäväni enää tahdo hengailla kanssani. Päähäni jäi pyörimään kaiken tuskastelun jälkeen yksi ainoa kysymys, miksi ihmeessä? Olenko tehnyt jotain väärää, ja jos olen niin mitä se voisi olla? Miten voisin korjata tilanteen? Kaikki tämä kavereideni omituinen käytös minua kohtaan alkoi melkein saman tien sen jälkeen kun minä aloin seurustelemaan. Ja mehän olimme Jeren kanssa sopineet (tuon otettua asian esille) että pitäisimme jonkin aikaa matalaa profiilia, ja minähän suostuin, enkä ole hiiskunut sanaakaan kyseisestä aiheesta muille.
Mitä ihmettä on oikeasti meneillään?
Mun täytyy selvittää tämä.
Puuskahdan itsekseni katsellen talven kohtelemaa maisemaa ulkona. Siellä täällä on lumikinoksia ja puissa olevat oksat varmaan kohta katkeavat niissä olevien kinosten panosta. Taivas on pilvisen harmaa, sekä hiukan hämärä, tyypillinen perjantai iltapäivä lumisessa Kotkassa.
Ajattelin viettää Mariuksen kanssa perus leffailtaa, koska mitä muutakaan tekisin. Frendit eivät ole sattuneista syistä saatavilla, ja Jerestä en saa mitään tolkkua, en vaikka kuinka yritän. Onneksi mulla on mun mummi, sekä jotain muita sukulaisia joiden kanssa omaan hyvät välit: mutta hekään ei voi viettää aikaa nyt. Mummilla tuli jotain omia kiireitään, ja muilla sukulaisillani on omien perheidensä kanssa touhuttavaa.
Onneksi ei enää tarvitse kohdata mun äitiä. Se nainen teki mun elämästä suoranaista helvettiä, enkä tiedä miten olen kestänyt tähän asti. Ehkä se on Jeren ansiota, ehkä ei.
Toisaalta se olisi helvetin toksista jos mun hyvinvointini riippuisi kiinni toisessa ihmisessä.
Suorastaan vaarallisen toksista.
Mutta en voi auttaa asiaa, tällaista se nyt vaan on.
"Kristian mites sulla meni toi joulu?" kuulen Mariuksen kysyvän.
"Kui niin? Ihan tavallisesti. Sulla?" vastaan.
"No en nyt sanois mitenkään erityisemmin. Voin avata sitä vähän myöhemmin."
"Ai mites?" kysyn
"No hei me ollaan kaupungin julkisissa, en mä voi koko yksityiselämääni täällä kailottaa. Vai tekisitkö sä niin?" toinen vastaa kysymyksellä.
"No joo voit olla ihan oikeessa." totean, käännän katseeni takaisin ulos.
x
Seuraavaksi Koivutie
Huomaan kuulutuksen, meidän pitäis siis jäädä tässä pois. Painan Stop-nappia ja nousen, Mariuksen seuratessa perässäni. Jäämme oikealla pysäkillä ja lähden kävelemään kaupungin katuja pitkin toisen seuratessa vanavedessä.
أنت تقرأ
Pidä sun lupaus
قصص المراهقينKristian tapaa viimeisenä lukiovuotenaan Jeren, jonka kanssa asiat menevät alusta asti ristiin. Molemmat eivät pidä toistensa olemassaolosta, mutta yksi alkoholin huumassa sattunut tapaturma kääntää kaiken päälaelleen. Molemmat joutuvat mukaan johon...
