Pidä sun lupaus

11 - Koko maailma mua vastaan?

Kristian

"Herätys nuorimies.. huhuu?"

Kuulen jotain epämääräistä muminaa samalla kun tunnen kämmenen olkapäälläni. Hieraisen silmiäni äänekkäästi haukotellen, ja siristelen silmiäni kirkkaassa lampunvalossa.
Hetken minulla kestää tajuta, missä olen, kunnes kaikki muistuu mieleeni liiankin hyvin, ikävä kyllä.

"Niin anteeksi?" kysyn naiselta, ilmeisesti siivoojalta joka seisoo tomerasti edessäni minua tuijottaen.

"Kirjasto on ollut suljettuna jo tunnin ajan, sinun kannattaisi varmaan lähteä kotiisi." Se siniasuinen siivooja vastaa.

"Paljonko kello on?" kysyn miltei saman tien toisen lauseen päätyttyä.

"Kello on 20.05. Oletan että olet lähtenyt kun palaan hakemasta siivoustarvikkeita." Aikuinen vastaa myrtyneenä samalla kääntäen selkänsä, ja kävellen ulos vessasta.

Onko siitä muka niin kauan?
En ollut huomioinut kelloa ollenkaan sen jälkeen kun olin nukahtanut. Mutta yhdessä vaiheessa heräsin, ja päätin avata puhelimeni. Ikävä kyllä se oli virhe, sillä huomasin että äitini oli laittanut jotain viestiä. Siitä on jotain kolme tuntia? Onkohan?

3 tuntia aikaisemmin:

Äiti:

klo 16.34

Etkö taaskaan ollut
niillä tunneilla siellä
koulussa? Ymmärrätkö,
sinä senkin ........
että tuolla menolla sinusta
ei tule yhtään mitään !
Tämä meno saa luvan loppua,
sinä tässä aiheutat minulle
huonon maineen, kohta
varmaan jokainen lukion
henkilökunnan jäsen
ajattelee, että olen kasvattanut
sinut miten sattuu kun
vain jätät menemättä kursseille
koska ei kiinnosta.
No onneksi se mummisi saa
kärsiä asenneongelmastasi.

Minä:

klo 16.35

Mitä mä nyt olen sulle tehnyt?
Olen aina, siis aina yrittänyt
miellyttää sua kaikessa, mutta ei,
ikinä mikään ei riitä sulle, aina
sä mukamas löydät musta jotain
" vikaa ".
Kuule hyvä nainen 

kannattaisiko välillä katsoa sinne peiliin 

ja miettiä, miten kasvattaa lapsensa. Luuletko

et mä olisin valinnut tälläisen
elämän? Kuvitteletko et tahalleen oon
tämmöinen " älyvajaa idiootti" ?
Alan olla jo aika täynnä tuota sun
moralisointia. Sä olet tehnyt musta
tälläsen, kaikki on sinun vika.

Äiti:

klo 16.42

Niinpä, olen kasvattanut
sinut, mutta nyt Kristian Ojala,
minullekkin alkaa riittää.
Olen täynnä noita sinun
oikkuiluja. En katsele enää
tuommoista. Asuntoni ei
ole enää sinun kotisi, onneksi.
Toisaalta, kuka haluaisikaan
sinunlaistasi pyörimään nurkkiinsa?
Aivan, ei kukaan.
Siispä, häivy ja pysy poissa.