Pidä sun lupaus

26 - Paniikki

Se tunne kun heräät lämpimien lakanoiden alta hyvin levänneenä on vaan yksinkertaisesti paras. Sulla ei ole kiire mihinkään, eikä mistään stressistä ole tietoakaan, ainakin hetkellisesti. Saat vaan olla ja rentoutua miettien kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä, ajatuksia mitkä ei normaalisti kävisi järkeen tässä elämässä. Kaikki on hyvin.

On vaan yhtä onnellisuudentunteen täytteistä huumaa. Ajattelee kaiken positiivisesti ja löytää kaikista negatiivisimmistakin asioista jotain hyvää. Elämä tuntuu toivontäytteiseltä, ja tuntuu että kaikki on selvää. Opiskelu ei stressaa, työnhaku ei stressaa, riidat frendien kanssa ei stressaa eikä serkkuni outo käytöskään sen kummemmin enää haittaa, tai oikeastaan herätä mitään sen suurempia tunteita. En kyllä ole vieläkään oikein saanut selville mistä toisten outo käytös johtuu, mutta sen ehtii saada selville myöhemminkin. Mun kannattais varmaan kanssa alkaa selvitellä välejä Aken ja Noan kanssa, sillä ne on tuntunut välttelevän mua kun ruttoa viimekuukaudet, mutten vieläkään keksi mistä se vois johtua. En oo koskaan puhunut pahaa heidän selkien takana tai mitään muutakaan kusipäämäistä. Ehkä heillä on vaan ollut huono olla ittensä kanssa ja on tarvinnut omaa aikaa selvitelläkseen tunteitaan?

Mä nimittäin olen se henkilö joka kokee tota just nyt. Se on ehkä ihaninta mitä tiedän, eikä mikään arkielämän kammottava asia pysty viemään sitä pois. Herättyäni tajuan heti ettei huone tai saatikka talo ole mun, ja kun käännyn nään Jeren nukkumassa unisena pää useampaan tyynyyn hautautuneena. Näky saa mun huulille nousemaan pienen, huvittuneen hymyn ja mietin miten ollaan päädytty tällaiseen hetkeen. Miten on edes ylipäätään mahdollista että kaiken sen jälkeen mitä viime vuonna tapahtui alettiin seurustelemaan? Kun miettii niin en olisi ikinä uskonut että olisin edes voinut koskea toiseen muuten kuin tappelunhalun merkeissä, sen verran paljon häntä kuitenkin inhosin. En suoranaisesti ikinä vihannut kun en kiinnittänyt erityisemmin huomiota, mutta inhosin. Varsinkin silloin kun ensimmäisen kerran näin Jeren, hän käyttäytyi niin ylimielisesti ja itsekkäästi. 

Tai miten on ylipäätään mahdollista että sellaiset henkilöt kuten me kaksi edes tulee toimeen keskenään? Me molemmat oltiin ihan eri kategorioista, Jere on rikas ja mä taas keskiluokkainen. Mun perhe on täysin hajalla eikä mulla ole sisaruksia, mutta Jerellä on sentään molemmat vanhemmat ja kolme siskoa. Mulla on ollut ongelmia addiktion ja mielenterveyden kanssa, mutta Jere sen sijaan vaikuttaa oikein hyvinvoivalta. Jeren sukulaiset rakastaa sitä, siinä missä mä hädin tuskin muistan mun kaikkien serkkujen nimiä. Mun tädit ja enot ei ole ollut yhteydessä sitten yläkoulun alun, koska välit katkesi yllätys yllätys äidin valheiden takia. Se mustamaalasi mua että olisin mukamas käyttänyt heroiinia ja antanut niitä serkuille Jonille ja Elisalle, mistä jälkimmäinen ei todellakaan ollut totta. Sain kuulla jatkuvaa huutamista useamman kuukauden ajan,  kunnes on lokakuussa alkoi kunnon radiohiljaisuus, eikä serkuiltani Järvenpäästä ole tullut soittoa tänne tai täältä lähtenyt yhtään puhelua sinne. Siitä on tosin jo vuosia, ja nykyään mietin tapahtumaa lähinnä huumorilla. 

Päädyn lopulta kumartumaan lähemmäs ja painamaan suukon sen ohimolle, ja silittämään Jeren tummia, silkkisiä hiuksia. Toinen vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa, ihmeellisen rauhalliselta verrattuna siihen mitä muutamia tunteja takaperin sitten kävi. Siitä puheen ollen, mun selkää koristaa useammat raapimisjäljet jotka on aavistuksen kipeät,  mutta en huomioi niitä siinä tilanteessa sen enempää. Ensimmäisen kerran jälkeen päädyttiin jatkamaan uupuneina leffan katsomista, käytiin suihkussa, kunnes taas päädyttiin Jeren huoneeseen. Sitten nukahdettiin useamman tunnin ajaksi. Nyt kello lähentelee melkein kahta aamu-yöllä, mutta mun olo on silti ihan kuin olisin nukkunut kymmenen tunnin ajan. En kyl tajua että miten se on mahdollista, mutta en kyllä valitakkaan. Pian tunnen lämpimien käsivarsien kietoutuvan mun yläkropan ympärille, ja toinen painaa huulensa mun otsalle.