Voiko ihminen rakastaa toista, jos hän ei osaa rakastaa edes itseään? Toivottomana romantikkona ja läheisyyden kaipuisena ihmisenä Park Jimin on särkenyt sydämensä monta kertaa väärille ihmisille. Hän pelkää rakkautta, mutta huomaa rakastuvansa tois...
𝙹imin istui jalkakäytävän reunalla hiuksiaan haroen ja katseli silloin tällöin ohikulkevia ihmisiä, jotka kiisivät lähes juosten humalaisen pojan ohitse esittäen, etteivät he edes huomanneet tuota. Hänen oli ollut tarkoitus lähteä jo aikaa sitten kotiin päin, mutta alkoholia oli kaadettu karheaan kurkkuun sen verran, että Jimin oli päässyt hoipertelemaan ulos tunkkaisesta baarista ja lysähtänyt sitten nauraen kadulle. Ilta oli laskeutunut auringon nukkumaanmenon myötä kaupungin ylle ja tuonut kylmän ilman mukanansa, mitä Jimin ei kuitenkaan tuntenut lämpimän alkoholin kiertäessä hänen suonissaan.
Jimin ei todellakaan tiennyt paljonko kello oli, kauanko hän oli ulkona istunut tai koska hän aikoisi lähteä kotiin päin. Tarkoituksenmukainen känninhakuinen juominen oli onnistunut, sillä humalainen itsekseen kikatteleva Jimin ei enää muistanut Yoongin nimeä päässään. Hän tuijotti pää nuokkuen ohikulkevia ihmisiä, vilkaisten tasaisin väliajoin mykkänä pysyvää puhelintaan. Häntä nauratti kaikki mielessä pyyhältävät asiat. Mietteet kynttilöiltä näyttävien katulamppujen taipumisesta kadun yllä keskeytyivät puhelimen soimiseen. Jimin katsahti silmät ristissä ympärilleen paikantaen ääntä, kunnes tajusi sen tulevan kädestään. Hän nosti puhelimen korvalleen ja onnistui vahingossa hipaisemaan vihreää luuria sormellaan.
"Jimin! Missä sä oot?" Hoseokin huolestunut ääni sai pienen älynpilkahduksen liikahtamaan Jiminin alkoholin sekoittamissa aivoissa ja hän katsahti ympärilleen, yrittäen etsiä jotain maamerkkiä läheltään.
"Um- Baarissa", Jimin pitkän hiljaisuuden jälkeen sopersi, muistaessaan nojaavansa baarin tiiliseinää vasten. Hän ei ollut tahtonut kertoa kenellekään aikeistaan lähteä vetämään päätään täyteen, sillä todennäköisesti Jiminiä oltaisiin estetty. Hän oli kuitenkin ollut aivan liian väsynyt itkemään, siksi suuren rahasumman kuluttaminen yksin kaupungin baarissa oli tuntunut paljon paremmalta idealta.
"Mitä helvettiä Jimin?" Hoseok sai puhekykynsä vasta muutaman kymmenen sekunnin päästä takaisin, sillä ensiksikin hän oli luullut Jiminin menneen Yoongin luokse ja toisekseen hänelle oli jäänyt kuva, ettei Jimin harrastanut juomista. Nyt poika kuulosti olevan enemmän päissään, kuin Jungkook oli ollut opiston ensimmäisissä kotibileissä ja tummahiuksinen oli illan päätteeksi sammunut huoneeseensa. Jos Jimin tuossa kunnossa seikkailisi yksin baarissa, kuka tahansa voisi käyttää pojan sekavaa olotilaa hyväkseen.
"Sun pitäisi tulla huoneelle Jimin. Kenen kanssa sä siellä oot?" Hoseok koitti puhua mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, vaikka oikeasti hänen olisi tehnyt mieli huutaa Jiminille tämän typeryydestä. Murheiden juominen pois oli aivottomin asia, minkä Hoseok tiesi ja aiheutti myös pahempia tilanteita, kuin asioiden selvittäminen muilla tavoin. Jimin vaaransi turhaan itsensä, vaikka voisi ratkoa ongelmiaan monella muullakin tavalla, kuin alkoholilla.
