Step Brother

5// Eka koulupäivä

Pääsimme viimein koululle. Tänne olimme ajanut n. 20 minuuttia joten olimme jo myöhässä. Tiedän kyllä, että Lucasta ei kiinnosta onko hän myöhässä vai ei, mutta minä olisin tälläkertaa halunnut antaa itsestäni hyvän alkuvaikutelman kerrankin elämässäni, mutta toisaalta olisin varmaan pilannut sen jo huomenna ihan itse.

Kävelin sisälle kohtuullisen hitaasti, sillä olinhan jo myöhästynyt joten ei, sillä voinut olla kovinkaan suurta merkitystä enään kuinka paljon myöhästyn, joten kävelin rehtorin kansliaan omaa tahtiani.

Täällä oli helppo löytää rehtorin luokse, sillä kaikkialla oli jostain syystä jotain 'liikennemerkkejä', mutta tässä tapauksessa ne auttoivat minua ja paljon. Kun pääsin rehtorin kanslian ovelle koputin siihen muutaman kerran, kunnes kuulin sisältä naisen äänen joka pyysi minut sisälle. Avasin oven ja näin siellä aika vanhan tiukan näköisen naisen, jonka täytyi olla rehtori.

"Miksi neiti Allén on heti ensimmäisenä päivänään myöhässä?" Nainen kysyi töykeästi ja katsoi minua arvioivasti. Minulla oli mennä pala kurkkuun naisen ilkeän äänen sävyn takia, mutta pinnistin kurkkuni pohjalta maailman typerimmältä kuulostavan vastauksen.

"Lucas toi minut myöhässä.."

"Jaahas.. no saat tämän kerran anteeksi, mutta älä tulevaisuudessa kuvittele pääseväsi pälkähästä noiden surkeiden valheittesi kanssa. Mutta tässä on sinulle lukujärjestyksesi", nainen sanoi ja ojensi minulle lukujärjestyksen ja minä vain lähdin vähin äänin pois huoneesta ja katsoin mitä minulla oli ensimmäisenä, äikkää. Se oli ehdottomasti yksi inhokki aineistani koko koulujärjestelmässä. Suuntasin huokaisten matkani kohti äidinkielen luokkaa.

Pääsin oven eteen ja koputin siihen. Pian keski-ikäinen mies tuli avaamaan minulle oven ja hymyili minulle hiukan päästäessään minut sisälle.

Kävelin luokan keskelle opettajan perässä ja sain kaikkien luokassa olevien huomion itseeni. Katseeni matkasi ympäri luokkaa, mutta pysähtyi yhteen poikaan ja hänen vieressään olevaan poikaan, jotka eivät kuitenkaan onneksi katsoneet minua, mutta se oli vain ajan kysymys milloin he huomaisivat minut. Säikähdin ajatuksistani kun opettaja löi kätensä yhteen korvieni vieressä jolloin myös ne kaksi poikaa siirsivät katseensa minuun.

"Noniin tänään luokallenne tulee uusi tyttö, Sandra Allén. Haluaisitko sinä Sandra kertoa jotain itsestäsi?" Mies kysyi ja katsoi minua hymyillen. Tässä sitä ollaan taas vanhat tavat meinaavat ottaa valtansa, mutta saan pidettyä suuni hiukan solkemmalla.

"No enpä taida.." vastasin miehelle jolloin, luokassa istuvat ikäiseni alkoivat nauramaan.

Opettaja loi minuun myrkyllisen katseen. En tainnutkaan onnistua luomaan heti hyvää vaikutelmaa? Vai?

"No siinä tapauksessa neiti voisi käydä istumaan Lucaksen viereen", mies sanoi ja sai minut kiehumaan raivosta. Juuri Lucaksen viereen. Täällä olisi ollut varmaan kymmenen vapaata paikkaa, mutta ei.

Kävelin Lucaksen oikean puoleiselle paikalle ja sain häneltä hämmästyneen katseen. En jaksanut keskittyä tuntiin ollenkaan joka taisi ärsyttää opettajaa aika paljon.

~~~~

Kun viimeinen tunti loppui riensin pois luokasta ensimmäisten joukossa. En jaksanut jäädä odottamaan Lucasta vaan lähdin kävelemään teitä pitkin muistellen missä suunnassa kotini sijaitsi, mutta pian sain huomata, että minulla ei ollut siitä minkäänlaista käsitystä, mutta tavallaan minua ei asia kiinnostanut.

"Ei helvetti sun kanssas Sandra! Me ollaan etitty sua varmaa puol tuntii sun huonon suuntavaiston takii. Tuo ny kyytiin ni päästään joskus kotiin", Lucas räyhäsi vieressäni. Muutuin varmaan ihan punaiseksi, sillä hänen täytyi tulla etsimään tai siis heidän piti tulla etsimään minua, koska suuntavaistoni on ihan perseestä. Istuuduin pojan mopon taakse ja annoin hänen ajaa rauhassa kotiimme. En todellakaan enää ikinä ala suunnistamaan minnekkään.

Yksi yksinäinen osa..