Step Brother

12 // Tää ei oo tässä..

Räpyttelen silmiäni saadakseni silmäni tarkentamaan näköäni. Kaikkialla on hämärää joten nyt on varmaan ilta. Päähäni särkee ja voi tuntea noustessani istumaan kuinka hiukseni ovat ihan kuivuneessa veressä. Muistan täydellisesti mitä on tapahtunut, joten ei ainakaan tarvitse miettiä miksi juuri nyt olen mitä olen.

Huomaan vähän matkan päässä minusta lapun, jossa on jonkun muunkuin minun kirjoitusta. Nostan lapun lattialta ja yritän lukea sitä hämärässä.

'Tää ei oo tässä. Mä palaan vielä.. ja muuten KP pyys kertoo sulle, että se tulee vielä hakee sun velkoja. Toivottavasti se tappais sut ettei mun tarviis vaivautua.. RD'

Lievä paniikki alkoi kasvaa sisälläni kun luin kirjeen. KP oli tai on nuori miehen alku joka myi minulle huumeita ja tupakkaa kun asuin vielä kotikaupungissani. Olen hänelle velkaa tonnin.. ja mistä minun ikäiset lapset saisivat tonnin? Niin, velka kasvoi liian suureksi ajanmyötä eikä minulla ole rahaa kun vain vähän päälle kymmenen euroa.. Se ei ihan riitä..

Siinä maassa istuessani aloin kuulla ääniä portaista. Aluksi luulin sen olevan Lucas, joka on menossa huoneeseensa, mutta kun joku alkoi avata huoneeni ovea tajusin sen olevan joku muu. Se oli Henry. En ehtinyt reakoida mitenkään. Minä vaan istuin siinä lattialla paperin pala käsissäni verisine vaatteitteni ja naamani kanssa. Ja no Henryn ensi reakio oli hyvinkin arvattava. Hänen silmänsä suurenivat lautasen kokoisiksi ja suu aukesi järkytyksestä.

"Lucas!" Hän huusi. Tajusin siinä tilanteessa sen verran, että Lucas oli viimeinen ihminen joka ansaisisi kuulla tästä. Hänen takiaan minä olen nyt tässä maassa kuolleen näköisenä. Näytin Henrylle kaulan katkaisu merkkiä, mutta poika ei näyttänyt välittävän siitä.

"Mitä?!" Lucas huusi alhaalta ärtyneen kuuloisena.

"Tuutko käymään täällä!?", Henry vastaa ja sulkee huoneeni oven takanaan ja tuli viereeni lattialle kyykkyyn. Hän siirtää verisiä hiuksiani pois haavani päältä. Hymyilen hänelle ja hän minulle, vaikka emme puhu tiedän, että Henry tietää mitä minulle on tapahtunut.

"Sut pitää viedä sairaalaan", hän totesi hiljaisella äänellään. Värähdin ajatuksesta, koska inhoan sairaaloita ja lääkäreitä, sillä jos näin sanoisi niin minulla ei ole sairaaloista muita kuin negatiivisia muistikuvia.

"Miks? Mä oon ihan fine.." Valehtelin. En todellakaan ole ok, en lähelläkää.

"Kyll sä tiiät itekkin, että sä et oon okei. Tuu ny!" Henry sanoi ja ojensi minulle kätensä ja nosti minut jaloilleni. Päähäni koskee ja minua huippaa, mutta en anna sen häiritä. Ensimmäisellä askeleellani meinaan kaatua ja minun pitää ottaa Henrystä kiinni pysyäkseni pystyssä. Poika otti minut syliinsä niinkuin vauvan. Olisin normaalisti ollut siitä suuttunut ja nöyryyttynyt, mutta tällä hetkellä oloni oli niin hirveä, että tuskin edes tajusin mitä tapahtui. Silmäni menivät kokoajan enemmän ja enemmän kiinni. Mutta kun olin mukavan rauhallisessa tilassa ääni kuitenkin herätti minut.

"Sandra yritä nyt pysyy hereillä!" Ääni ei ollut Henryn vaan Lucaksen. Missä vaiheessa Lucas tänne ilmesty? Mietin ja avasin vähän silmiäni. Olin varmaankin auton takapenkillä, sillä kuului moottorin ääntä. Pääni oli Lucaksen sylissä samalla kun tuo yritti puhua minulle, jotta en taas nukahtaisi tai mitä minulle sitten ikinä kävikään äsken. Mutta se ei auttanut.. pian olin taas tiedottomassa tilassa.

~~~~~

Herään taas. On varmaankin aamu sillä auringon säteet tulevat huoneen ikkunoista valaisten huoneen. Päähäni särkee edelleen, muttei kuitenkaan läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Ja siitä olen todella kiitollinen. Huoneessa on muutama lääkäri jotka puhuvat jotain, mutta kuulen vain sanat "..pääset pois koska haluat.." ja no sen kuultuani nousin pystyyn sängyltäni ja pyysin heiltä vaatteni takaisin. Ja he tietenkin antoivat ne minulle. Menin vessaan vaihtamaan ne. Kun katsahdin vessan peiliin järkytyin. Naamani vasemmalla puolella oli monia mooonia tikkejä lähtien silmäkulmastani kulmakarvani halki hiusrajaan asti. Miten minä tämän nyt kerron äidille? Lucaksen isälle minun ei tarvitsisi selittää, koska hän ei ole isäni eikä koskaan tule olemaankaan, vaikka hän ja äiti menisivät nimisiin! Minulla on vain yksi ainoa isä.. Patrik Allen.

Ja nyt kaikille tiedoksi, että sitten joskus kun jaksan minä aloitan 1D ficcin :) Kommentteja!