Step Brother

17 // Pikku linnut laulo..

Pian tunsin takaani tulevan käden laskeutuvan kurkulleni ja kuristavan sitä. Siinä vaiheessa hirveä kauhun huuto karkasi huuliltani. Muukalainen joka kuristi juuri sillä hetkellä minua laittoi toisen kätensä suunipäälle ja veti minut sohvan nojan yli lattialle. Kun tipuin pääni osui kovaa lattiaan ja sai muutaman kyyneleen valumaan poskilleni. Muukalainen ei kuitenkaan näyttänyt välittävän hyvinvoinnistani vaan nosti minut kurkustani pidellen seinää vasten seisomaan. Hänen täytyy olla todella vahva, koska siinä vaiheessa puristelin kuin jokin kala kuivalla maalla. Kun siinä selkä seinää vasten olin niin näin ensimäistä kertaa sen muukalaisen kasvot, jotka paljastuivat jonkun minulle todella tutun ihmisen kasvoiksi. Nimittäin Rasmuksen. Pystyin erottamaan ilmasta hänen ihanan hajunsa, jossa oli myös vähän hienhajua mukana. Rasmuksen naama näytti paljon pelottavammalle kuin ikinä ennen. Hän näytti juuri sille minkä näköiseksi olen aina sarjamurhaajan kuvitellut näyttävän.. sydämmetön, loukkaantunut ja vihainen. 

"Pikku linnut vähän laulo et sä oot menny kertomaan jotain jollekkin kaupunkilais juntille! Eiks me tehty sulle tarpeeks selväks mitä käy kun meitä ei totella?" Rasmus kysyi uhkaavasti ja alkoi nostaa minua ilmaan edelleen selkä seinää vasten. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia paeta tai voittaa Rasmus, koska hän on lihaksikas ja pitkä ja minä laiha ja lyhyt.

"Mä.. mä en.. kertonu mitää.." kähisin samalla kun yritin saada henkeä. En enää kauaa kestäisi tätä hapettomuutta. 

"Okei.. mä teen tän vaan siks et mä edelleen rakastan sua Sandra.." Rasmus sanoi ja päästi kaulastani irti. Haukoin henkeä ja hieroin käsilläni kaulaani joka oli ihan tulessa. Kun olin saanut hengitykseni tasattua katsahdin eteeni, jossa Rasmus seisoi edelleen. Katsoin häntä kysyvästi, jolloin hän laittoi toisen kätensä poskelleni ja toisen lantiolleni ja painoi pehmeät huulensa minun omilleni. En tiedä miksi, mutta vastasin siihen. Se tuntui niin ihanalle. Ihan samalle kuin silloin kun ensimmäisen kerran suutelimme. Suudelma muuttui kokoajan vain kiihkeämmäksi ja pian meillä ei ollut päällämme kun vain alusvaatteemme..

(Nyt skippaamme seuraavaksi tapahtuvan kohtauksen. Jos haluat voit kuvitella sen pääsi sisällä XD)

Makaan lattialla hengästyneenä ja katson Rasmusta kun hän laittaa farkkujaan jalkoihinsa. En tajua mitä äsken tapahtui. Rasmus yritti ensin tappaa minut ja sen jälkeen päädyimme harrastamaan seksiä. Vaikka Rasmus on tehnyt paljon väärää eikä minun pitäisi ikinä edes antaa sitä hänelle anteeksi, en kuitenkaan voi kieltää sitä tosi asiaa, että minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan ja minä tiedän, että hänelläkin on minua kohtaan. Rasmus kääntää katseensa minuun kun minäkin alan pukemaan päälleni.

"Sun pitää kuitenkin saada se kaupunkilaispelle uskomaan, että sä keksit sen koko raha-ja kidnappausjutun, koska vaikka mä oikeesti välitän susta niin mä en voi tehä sille mitään, että jos sä et saa sitä poikaa uskomaan sua niin KP tappaa sen pojan.." Rasmus kertoi minulle. Nyökkäsin hänelle vastaukseksi. Olen siis laittanut Henryn hengenvaaraan.. no onneksi Henry on aika sinisilmäinen ihminen. 

"Mulla on yks kaveri joka vois auttaa sua hankkimaan sen tonnin kahesviikos.." Rasmus sanoi ja huomasin hänen silmissään huolta ja välittämistä. 

"Okei.. noo onko sulla antaa mulle sen numero tai jotai?" Kysyin Rasmukselta, joka alkoi kaivelemaan farkkujensa takataskuja ja otti sieltä pian esiin pienen kortin, jossa oli joku numerosarja, puhelinnumero.

"Sori mut on lähettävä.. nähää taas pian muru.." Rasmus sanoi ja antoi minulle vielä yhden pikaisen pusun huulilleni ja poistui sen jälkeen vähinäänin pois talosta. 

Mitä minä olen mennyt tekemään? Annoinko pojalle noin helposti anteeksi? Juuri näin Sandra.. 

Heippa ihmiset! Mitäs pidätte? Aika outo osa, mutta tästä ei ainakaan puutu yhtää toimintaa XD