Step Brother

16 // Sori Sandra..

Ehkä noin tunti Lucaksen lähdön jälkeen minäkin päätin nousta ylös, sillä minulla on paljon tehtävää lyhyessä ajassa. Minun pitäisi hankkia tonni parissa viikossa. Miten minä sellasen summan kokoon saan?! Mä oon vaan yks 16-vuotias tyttö! Okei.. no jos ajattelee kunnolla nii tää kaikkihan on kyllä kokonaan mun syytä.. miks ihmeessä mä ikinä ees kokeilin huumeita? En todellakaan muista.. Ainiin.. minun pitää myös keksiä Lucakselle joku hyvä valhe, koska en missään nimessä voi kertoa hänelle totuutta. En ikinä!

Nousin ylös ja puin päälle Lucaksen jonkun valkoisen t-paidan ja löntystelin keittiöön tekemään aamiaista itselleni.

~~~~

Kello on jo 16 ja Lucaksen olisi pitänyt tulla jo takaisin. Olen oikeasti huolissani hänestä varsinkin kun ottaa huomioon kaikki nämä viime päivinä tapahtuneet asiat. Olisin ollut valmis soittamaan poliisit, ellen olisi juuri silloin saanut viestiä itse Lucakselta.

Lucas- Sori Sandra, mut mun on pakko jäädä Lisalle yöks.. nähää huomenna.

Sandra- Ok..

Nytten varmaan mietitte kuka on Lisa. No antakaapa minun kertoa.. Lisa Nylund on koulumme bimbo ja kertakayttö Barbie. Jokainen saa häneltä.. ihan kuka vain. Lisa on varmaankin Lucaksen uusi hoito. Vaikka tämä saattaa teitä kuulostaa tyhmälle niin aion olla teille rehellisiä.. minusta tuntuu, että minä olen mustasukkainen. Niin mustasukkainen Lisalle! Eikö kuulostaakin hirveälle!?

No nyt minun ei tarvitse olla huolissani, että missä vaiheessa Lucas pyyhältää ovesta sisään ja vaatii minulta selityksen. Ja toinen hirveä juttu on, etten keksi valhetta! En keksi mitä voisin sanoa Lucakselle? On olemassa vain yksi ihminen joka voi keksiä hyvän ja luotettavan selityksen Lucakselle.. Hänen paras ystävänsä, Henry. Onneksi minulla on vielä hänen numeronsa vuosien takaa.

Sandra- Oisko mitenkään mahollista, että voisit tulla käymää? Mä tarviin sun apua..

Henry- Juu on siel kymmenes..

Henryssä on aina ollu se hyvä puoli, että hän ei kysele turhia ja jaksaa raahata takamuksensa tänne nopeammin kuin kukaan muu kavereistani.

~~~

Kuulen kuinka ovikello soi ja ryntään avaamaan sen. Siellä hän oli, Henry valehtelun mestari.

"Mikä hätänä?" Hän kysyy hengityksensä alta. Hän oli mitä ilmeisimmin juossut tänne ne kokonaiset 400 metriä.

"Sun pitää keksii mulle valhe.." Minä sanon ja näytän Henrylle vakavan naamani jotta tuo ei rupeaisi nauramaan minulle.

"Ja senkö takia mä juoksin tänne?" Hän kysyy muka ärsyyntyneenä. Minä nyökkäsin ja päästin Henryn sisälle taloon. Kerroin myös Henrylle kaiken mitä minulle on tapahtunut viime aikoina, että Henry keksisi jotenkin edes hyvän valheen.

~~~~

Henry lähti ja keksi minulle hyvän valheen. Se oli paljon parempi kuin omani. 'Avaruus oliot hyökkäsivät ja pitivät minua vankinaan jotta voisivat tutkia aivojani'-valhe ja kyllä olen surkea keksimään hyviä valheita. Ilta on tullut ja katson parhaillani tylsää elokuvaa typö tyhjän pimeän talon olohuoneessa. Talossa ei ollut mitään muuta valoa päällä kuin vain televisio.

Jostain syystä minusta tuntuu etten ole ihan yksin tässä talossa. Ihan kuin täällä olisi jossain toinen silmäpari, joka katselisi jokaista liikettäni arvioiden. Elokuvakin sattui olemaan kauhuelokuva, vaikkei se ollutkaan kovinkaan pelottava. Pian kuitenkin epäilykseni saivat vahvistuksen..

Mitäs sanotte? Ymmärrättekö näitä mun sekavia osia?😂 Kommentteja!