Step Brother

27 //..Eikö vain?

Katsoin poikaa kuin hullua. Mitä kaikkea hän oli kuullut?

"Mä en oo tilivelvollinen sulle!" sanoin ja katsoin Lucasta tiukasti silmiin. Toivottavasti Lucas ei kuullut mitään velkoihini liittyvää, sillä en todellakaan haluaisi sotkea häntäkin tähän hengenvaaralliseen peliin josta yritän nytten epätoivoisesti päästä pois.

"Et niin, mutta olisi ehkä kiva kaikkien tietää, että talossa on diileri, eikö vain?" Lucas sanoi vittumaisesti. Oliko..Oliko hän kiristämässä minua?

"Yksi juttu: Mä EN ole diileri!" Sanoin Lucakselle, joka katsoi minua inhoten ja surullisesti.

"Tiedän.. sä olit huumeiden käyttäjä ja nyt sä olet velassa", Lucas sanoi ja pudisteli päätään ärsyttävästi.

"Mitä sä haluut?" Kysyin kylmästi. Olen niin kyllästynyt pelleilemään joidenkin pikkulasten kanssa.

"Mä haluun, että sä lähet", Lucas sanoi ja käveli vielä lähemmäs minua. Olimme niin lähellä toisiamme, että naamamme olisivat varmaankin vain muutaman sentin päässä toisistaan. 

"Luuletko sä, että mulla on rahaa?" kysyin ja katsoin silti Lucaksen silmiä niinkuin hänkin minun. 

"Se ei ole mun ongelma.. joko sä lähet viimeistään huomenna tai mä paljastan sut poliiseille ja sä joudut johonkin vankilaan loppu elämäkses. Valitse kumman haluut", Lucas sanoi ja tönäisi minut pois tieltään ja jatkoi matkaansa kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan huoneeseensa. Kävin istumaan portaisiin pää käsiini painettuna. Valinta oli selvä osaltani, mielummin lähtisin kuin menisin vankilaan. Mutta mitä minun olisi tarkoitus sanoa äidilleni? Kirjoitanko hänelle kirjeen lähteneeni pois karkuun ongelmiani vai itsemurhakirjeen? Onneksi äitini tietää ongelmistani, muttei veloistani. Äitini sai tietää joskus muutamaa kuukautta ennen tänne muuttoa kun jouduin niiden yliannostuksen takia sairaalaan. Voisin sanoa, että äitini ei kuitenkaan ottanut sitä niin pahasti kuin joidenkin muiden vanhemmat olisivat ottaneet, mutta äitini ei tosin puhunut minulle kunnolla viikkoihin, paitsi nytten kun muutimme tänne niin äitini on muuttunut ihminen ja se on mielestäni hiukan outoa?

Nousin ylös portaista ja menin huoneeseeni, jossa etsin treenikassini jonka olin saanut joskus kauan sitten kun vielä pelasin jalkapalloa. Aloin latomaan kassiin vaatteita ja hygieniatarvikkeita. Kello ei ollut paljoa ehkä 6 ja olen lähdössä vasta keskiyöllä, mutta tarvitsen aikaa kirjeen kirjoittamiseen, sillä en ole kovin lahjakas kirjoittaja. Pakkasin laukkuuni myös puukon ja aseen, jos joku alkaisi hankalaksi niin en itse tulisi listityksi. Siis ihan itsepuollustus tarkoituksiin niitä tarvitsen. Kun olin sulkemassa laukkuani kuulin koputuksen oveltani ja pian sieltä asteli kukas muukaan kuin Lucas.

"Eli sä aiot lähteä?" hän kysyi ja katseli huonettani. Hänen katseensa tavoitti pian myös paperin ja kynän muuten tyhjällä työpöydälläni. Mutta onneksi Lucas tajusi mistä oli kyse eikä kysynyt siitä enää mitään. Minä nyökkäsin hänelle, vaikka ei hän vastausta kysymykseensä tarvinnutkaan

"Minnes aiot mennä?" Lucas kysyi muka 'ohimennen'. Tiesin kyllä, että hän on utelias, mutta minä en aio kertoa mitään tarkempia asioita.

"Varmaankin kaduille.. tosin minne muuallekkaan voisin mennä, sillä minulla on vain vaivaiset kymmenen euroa, joten.." sanoin ja näytin kympin seteliäni, joka oli hyvin ryppyinen ja vanhan näköinen. Se olikin vanha, sillä jostain syystä olin säästänyt sen, sillä isäni oli antanut sen minulle silloin vielä kun hän oli kanssamme täällä. Lucas näytti hieman katuvalta ehkä siksi, että heittää minut pihalle tai ehkä jonkun ihan muun syyn takia, who knows?

"Mä tulin tosin sanomaan sulle vaan, että: Hyvästi sisko!" Lucas sanoi ja poistui ovesta. En tiedä kuulinko viimeisen sanan oikein vai sanoiko hän tosiaan minua siskokseen? Katsoin hetken ovea, kunnes kävin istumaan työpöytäni vieressä olevalle tuolille.

Nyt alkaisi vaikein vaihe nimittäin: Kirjeen kirjoittaminen..

Okei ihmiset mä tarviin nyt apua, koska mä en tiiä minkälaisen kirjeen mä kirjottaisin? Laittakaa kommentteihin millaisen kirjeen TE haluisitte, että Sandra kirjottaisi! Koska muuten ei saata tulla jatkoa hetkeen ainakaan tälle oudolle tarinalle..

Ja toinen juttu niin te jotka, ette vielä lue niin käykää kattomassa mun kolme muuta tarinaa:

¤Suicide (kesken)

¤New life, New rules (kesken)

¤My Last Days  (kirjotettu loppuun)

Kiitos kun luitte loppuun asti (toivottavasti..) Lav uu!<3