Step Brother

11 // Sä et oo mun isä!

Kun Lucas astui ulos autosta hän näytti hyvin.. vihaiselta? Nostin Rasmuksen seisomaan hänen paidastaa nostaen, että hän tajuaisi kääntää katseensa hetkeksi pois puhelimestaan. Ja niin hän tekikin. Lucas katsoi minua polttavasti samalla kun käveli ovelle päin päästämään meidät kaikki sisälle. Kun Lucas käveli Rasmuksen ohi hän tönäisi tuota olkapäähän omalla olkapäällään, joka sai Rasmuksen astumaan toisella jalalla taakse päin. Näin jo Rasmuksen naamastakin, että Lucas on koettelemassa hänen rajojaan ja jos joku ylittää rajan niin silloin.. ei tule kaunista jälkeä. Lucas ei tainnut huomata, että uhmaa karhua. Suoraan sanottuna minua jopa pelotti Lucaksen puolesta.

Lucas avasi oven minulle ja Rasmukselle. Lucas näytti juuri sille kuin hän olisi isäni, sillä hän niin kireän näköinen. Oma isäni ei tosin ollut lainkaan kireä päin vastoin hän antoi tehdä mitä vain.. melkein.

Kun olimme lähdössä ylös huoneeseeni niin Lucas otti minu hihasta ja sai minut siten jäämään alas. Viitoin Rasmusta menemään edeltä sinne ja sain vastaukseksi nyökkäyksen. Käännyin naama Lucakseen päin ja sain vastaani tiukan katseen.

"Kuka toi ny on?" Lucas kysyi liian tärkeilevästi.

"Sä et oo mun isä!" Vastasin hänelle ja sain hänet ärtymään entistä enemmän.

"No onko toi se jonka kanssa sä eilen panit?" Lucas kysyi uteliaana. Muutuin varmaan ihan tomaatiksi, mutta yritin olla mahdollisimman normaalisti.

"Mä en tiiä mistä sä puhut.." vastasin hiljaisella nolostuneella äänelläni.

"C'moon kaikki ny siitä tietää!" Lucas sanoi ja nauroi päälle. Se riitti minulle en ollenkaan pidä siitä kun ihmiset puhuvat tai sotkeutuvat minun yksityisasioihini. Lähdin ja kävelin ylös huoneeseeni jossa huomasin Rasmuksen joka näytti todella vihaiselta. Ja yllätyksekseni hänellä ei ollut edes kännykkää kädessään. Jokin oli hullusti.. Rasmus ei ikinä ollut minun seurassani tuollainen. Istuin varovasti Rasmuksen viereen ja otin käsiini varovasti Rasmuksen nyrkissä olevan käden, mutta yllätyksekseni hän vetäisi sen pois ja nousi sängyltä ja laittoi huoneeni oven lukkoon. Voi helvetti! Tää ei lupaa mitään hyvää.. ajattelin ja nielaisin kurkussani olevan palan. Olen todella peloissani!

"Sä oot pettäny mua?!" Hän ennemminkin totesi kuin kysyi. Hän huusi, mutta tiedän ettei Lucas tai Henry sitä kuulisi sen hirveän musiikin alta mitä he soittavat alhaalla täysillä.

"Mi- mistä sä tollasta oot saanu päähäs?" kysyin änkyttäen. Sydämmeni lyö jo nyt niin nopeasti etten tiedä miten minun käy lopuksi, koska tämä on vasta alkua.

"Mä kuulin! Äläkä sä huora enää ala valehtelee mulle!" Rasmus räyhäsi ja pystyin ehkä jopa näkemään muutaman kyyneleen hänen silmäkulmassaan. Se oli outoa.. Ajatteluni loppui kuin seinään kun tunsin nyrkin iskeytyvän naamaani. Tipuin sängyltä ja kolautin pääni lipastoni terävään kulmaan niin, että pystyin siinä lattialla ollessani tuntea kuinka veri valui silmäkulmastani ja otsastani. En usko, että Rasmus huomasi sitä heti, sillä hän vain jatkoi potkimista ja hakkaamista, kunnes näköpiirini muuttui mustaksi..

Outo osa, mutta te kuitenkin rakastatte tätä! ;) (huomatkaa sarkasmi XD)