Step Brother

26 // Oot sä tosissas?

Rasmuksen auto pysähtyi taloni eteen, mutta kun olin nousemassa autosta Rasmus otti kiinni ranteestani. Käänsin katseeni Rasmukseen ja istuin takaisin auton penkille. Rasmus päästi ranteestani irti ja katsoi minua syvälle silmiini.

"Sandra mä tiiän, että mä en ois saanu sanoo kaikille, että sä oot mun tyttöystävä.. mutta mulla on ikävä sua.. mut ymmärrän kyllä, jos et haluu mua takas tän kaiken jälkee", Rasmus sanoi ja käänsi katseensa käsiinsä. Mietin hetken, sillä no en ollut ajatellut asiaa hirveästi. Mutta nyt olisi aika selvittää tunteeni.

"Rasmus.. mä.. mäkin kaipaan sua", sanoin ja asetin käteni Rasmuksen käden päälle. Sen kuultuaan Rasmus nosti katseensa minuun ja hymyili minulle suloisella hymyllään.

"Ootsä tosissas?" Rasmus kysyi ja kastoi minua kysyvästi. Minä vain nyökkäsin ja sain vastaukseksi pehmeät huulet omilleni. Vastasin suudelmaan iloisena. Olin odottanut tätä, vaikka meillä olikin ollut paljon mutkia suhteemme tiellä niin nytten uskon, että mikään ei voisi enää sitä estää. Ei siis mikää!

Sitten hetken siinä jummattuamme Rasmus vetäytyi silti hymyillen ja se jos joku sai minut myös hymyilemään kuin viimeistä päivää.

"Sori Sandra, mut mun on pakko lähtee ettei mun täti vetäis hirveitä pultteja", Rasmus sanoi ja suukotti minua vielä kerran ennen kuin poistuin autosta, jotta Rasmus pystyi lähtemään tädilleen, jossa hän ilmeisesti asuu nyt kun hän on Seinäjoella. Katsoin Rasmuksen auton perään, kunnes se katosi kokonaan näköpiiristäni. Hymyilin itsekseni kun ajattelin mitä juuri äsken oli tapahtunut, olin saanut virheeni anteeksi.

Kävelin kuin leijuen sisälle taloon ja kipitin suoraan huoneeseeni ja laitoin räppiä soimaan. Juu.. minä pidän räpistä, vaikka olen tyttö tai no varmaan monikin tyttö tykkää räpistä, mutta minä en kuuntele ikinä muuta kuin sitä, paitsi jos joku kaverini pakottaa minut kuuntelemaan sitä. Makoilin vain sängylläni kuunnellen musiikkia, kunnes kuulin ulko-oven sulkeutuvan. Kello oli vasta 4, joten se ei ainakaan ollut äitini tai Andrea, joten jäljelle jää vaan yksi vaihtoehto, Lucas. Olin hänelle todella vihainen, koska hän jätti minut sinne odottamaan eikä edes viitsinyt ilmoittaa, että ei pääse viemään minua. Ääliö!

Rynnin portaiden puoleenväliin, josta näkyi hyvin aulaan, jossa Lucas seisoikin kypärä kädessään ilmeettömänä niinkuin usein ja selkä minuun päin.

"Miksi ihmeessä herra Salo ei voinut ilmoittaa minulle, että on myöhässä?" Kysyin tiukalla, mutta kuitenkin normaalilla äänellä. Lucas säpsähti katsomaan minuun päin ja muuttui.. vihaisen näköiseksi? Miksiköhän?

"Syy on kyllä kokonaan sinun neitiseni", hän sanoi ja asteli lähemmäs minua, kunnes oli portaiden alapäässä. Minäkin aloin siinä samassa muuttua vihaiseksi. Miten hän voi syyttää tästä minua?!

"Miten niin?" kysyin ja sanoi Lucaksen naurahtamaan kylmästi.

"Sä et ole kertonut kaikkea itsestäsi. Mä kuulin sun ja sen vanhemman hepun keskustelun vessassa", hän sanoi ja asteli muutaman askeleen lähemmäs minua. Välissämme oli enää vain metri. Tunnelma oli outo sillä emme sanoneet mitään vaan katsoimme toisiamme vihaisiin silmiimme.

Lucaksen NK.

Kuusi tuntia taakse päin:

Näin kuinka Sandra yritti ottaa puhelimensa 'salaa' taskustaan, vaikka hän ei siinä onnistunutkaan, sillä pystyin näkemään sen selvästi. Tunnin aihe oli monista kiinnostava, mutta omasta mielestäni se oli jo niin loppuun koluttu juttu, että jopa minä pystyin muistamaan kaiken siitä. Sandran naama muuttui heti vakavaksi kun hän luki ilmeisesti jonkin viestin, jonka hän oli äsken saanut. Melkeimpä heti sen saatuaan Sandra pyysi lupaa päästä vessaan ja tietenkin hän sai luvan. Meidän koulussamme opettajat luottavat täysin sinisilmäisesti oppilaisiin, joka on aika outoa, mutta hyvä juttu meille oppilaille. Olin kuitenkin utelias ja halusin tietää enemmän Sandrasta joten menin tietenkin hänen peräänsä.

"Mä meen käymään vessassa!" sanoin opettajalle enkä jäänyt odottelemaan häneltä vastausta, sillä tiesin varsin hyvin mikä se olisi. Kävelin lähimpiä käytäviä pitkin etsien Sandraa, mutta en siltikään nähnyt hänestä vilaustakaan. Mutta kun olin kävelemässä poikien vessan ohi kuulin sielä huudahduksen.

"Etkö sä tajuu, että me molemmat voidaan tulla keihästetyiks?!" Kuului tuttuakin tutumman ihmisen huuto, nimittäin Sandran. Ihmettelin mitä ihmettä hän tarkoitti, mutta kun kuulin lopun osan keskustelusta tajusin.. Sandra oli veloissa, huumediilereille. Ja minä, Lucas Alexander Salo, en todellakaan aio olla sellasten kanssa tekemisissä. Vaikka olen yksi koulun suosituimmista pojista niin en siltikään ole mikään huumehörhö. Itseasiassa meidän koulussamme kaikki voivat juoda ja polttaa, mutta tietääkseni ainakaan kukaan tuntemani henkilö ei ole kokeillutkaan huumeita saatika sitten jäänyt niihin koukkuun. En voi kerta kaikkiaan sietää huumeita! Ja nyt tiedän, että asun sellaisen huumeiden käyttäjän kanssa saman katon alla.

Ja no sen jälkeen juoksin jonnekkin, kunnes näin Iineksen tulevan minun luokseni. Hän on yksi kouluni suosituimmista tytöistä ja myös yksi iso huora. Hän on varmaan maannut jokaisen tämän koulun pojan kanssa, mukaan lukien minun itseni kanssa. Ja nyt saattoi käydä niin, että teimme sen taas.. koulun siivouskomerossa. Se auttoi minut unohtamaan Sandran, ainakin hetkeksi.

Noin tiedän tää on aika sekava osa, mutta HOPE YOU LIKE IT! <3