~3~ Työnhaku

127 4 0
                                    

Alakerrasta kuului kovaa huutoa. "You can't leave me like this." "Goodbye, I will never miss you." Kuului kova ääni, varmaankin ovesta ja tuli hiljaisuus. Jollain on ainakin joskus ollut joku tärkeä henkilö vierellään. Hieroin unisena silmiä ja nousin ylös. Laitoin vaaleansiniset farkut ja mustan t-paidan.

Pesin hampaat ja avasin hiukseni leteiltäni, jotta sain kiharat, päätin kuitenkin tehdä vielä kaksi pientä lettiä, jotka sidoin pääntakaa yhteen.

Aamupalaksi tein itselleni hedelmäsalaatin. Söin siitä osan ripeästi parvekkeellani, juoden samalla vettä.

Ovelta kuului koputus. Laitoin nopeasti astiat tiskikoneeseen ja riensin ovelle. Avasin oven ja näin kaksi tummaa ja tuntematonta miestä sen lehden ihanan sohvan kanssa.

"Are you Clara Flygare?" "Yes, I am." "This is your sofa, where you want it?" "Thank you. Come to my apartment." Miehet kävelivät perässäni olohuoneeseeni. "Put it here." "Alright." "The prise is 600 AUD." "Here you are." Sanoin ja ojensin 600 Australian dollaria toiselle miehelle. "Thank you.", hän sanoi. "You have beautiful apartment." "Thank you.", sanoin, jonka jälkeen he lähtivät.

Hienoa, minun piti ehtiä sinne työnhakuun. Nappasin kännykän, lompakon ja avaimet keittiönpöydältä ja kiiruhdin eteiseen. Asetin mustat, hieman korkeat korkokengät jalkaani, kävelin asunnostani ulos, lukitsin oven ja juoksin portaat alas. Alaovelta käännyin vasemmalle. Menin suoraan, jonka jälkeen oikealle. Kävelin vielä noin 200 metriä kunnes pääsin perille.

Avasin korkean talon oven ja astuin sisälle. Heti ovella nuori mies kysyi: "Are you looking for work?" "Yes." "Walk forward." "Thank you." Saankohan vielä töitä, olenhan vasta 16-vuotias yhdeksänneltä luokalta päässyt.

"Hello, can you find work here for sixteen years of age?", kysyin naiselta jonka löysin edestäni "Wait a little moment."..... "Few are find." "Are you interested in workin at Sydney airport." "Absolutely", vastasin itsevarmana. Olen aina halunnut lentäjäksi, lentoemännäksi tai joksikin muuksi, joka liittyy mitenkään lentämiseen. "Great, look for this list the most interesting.", hän sanoi ja ojensi minulle listan. Aloin selaamaan sitä: matkustajalentokoneen siivous, yksityislentokoneen siivous, ennen lentoa väritysvihkojen ja muiden jakaminen pikkulapsille, ruokien lastaus matkustuslentokoneisiin, ruokien lastaus yksityislentokoneisiin ja postien lajitteleminen lentoasemalla. Nämä kaikki edistäisi minua ammattihaaveessani. Saisin valita niistä yhden. "I'll take the last one." "Great, you get more information, walk only up the stairs and turn right. The door is second." "Thank you very much.", sanoin vielä ja lähdin.

Kävelin portaat ylös, käännyin oikealle ja koputin toiseen oveen. Kului ehkä kymmenen sekuntia, kunnes oven avasi nuori nainen. Hän sanoi iloisesti: "Come to my room." Kävelin sisälle huoneeseen. "Do you need something?" "I need information on Sydney airport post sorting." "Yes, here you are." Hän sanoi iloisesti ja ojensi minulle kaksisivuisen paperinipun. Nopeata toimintaa ajattelin. Luin sen huolellisesti kokonaan kahteen kertaan ja se tuntui juuri hyvältä minulle. Toisen paperin lopussa oli tietojentäyttö- ja allekirjoituskohta. Täytin sen rehellisesti ja laitoin loppuun vielä allekirjoituksen. Nainen ojensi minulle vielä toisen paperin, jonka täytin tismalleen samalla tavalla. Hän otti sen takaisin itselleen ja sain pitää niistä toisen. "This was then here. You will find it all important." "Thank you so much and byebye." "Byebye.", hän vielä sanoi.

Lähdin huoneesta ulos, käännyin vasemmalle ja portaat alas. Vielä suoraan eteenpäin ja ulko-ovesta ulos.

Minulla oli niin hyvä mieli, että kuljin suoraapäätä kauppaan. Suunnistin karkkihyllylle ja otin sieltä suklaalevyn, kiersin vielä kaupan läpi ja nappasin mukaani mehua, leipää, kalaa ja muuta hyvinkin tavallista ruokaa. Maksoin ostokset ja kävelin kotiin.

Käytin hissiä, avasin asuntoni oven ja menin sisälle. Otin korkokenkäni pois jalastani ja kävelin keittiöön. Aloin heti tehdä ruokaa, kello oli jo kolme ja olin syönyt vasta hedelmäsalaatiin. Tein itselleni riisiä ja kalaa. Söin ruokani nälkäisenä, jonka jälkeen siirryin suklaalevyyni. Söin siitä kaksi riviä ja laitoin loput kaappiin. Nappasin kännykkäni mukaan ja kävelin huoneeseeni hyppäsin sängylleni. Olin vajaa tunnin kännykällä, kunnes nukahdin.

Heräsin kuudelta. Nousin ylös ja kävin nappaamassa keittiöstä omenan, kaksi leipää ja jogurtin. Aloin syömään niitä ja mietin mitä tekemistä keksisin. Syömisen jälkeen nappasin kamani ja lähdin ulos.

Kiertelin Sydneyn keskustassa ja pysähdyin pieneen kahvilaan, jonka nimi oli "Little Heart". Avasin kahvilan oven, joka kilkahti tuloni merkiksi. Menin tutkimaan mitä leivonnaisia kahvilasta tänään löytyisi. Päädyin pieneen suklaamoussekakkupalaan, jonka päällä oli suklaaperhonen.

"Hello, how can I help you?", myyjä kysyi. "Hi, can I have this?" Kysyin ja osotin kakkupalaa. "Yes, it is 5 AUD." "Can I have also little coffee?" "Yes, it is 4 AUD." "Here you are.", sanoin ja ojensin rahani hänelle. "You are welcome.", hän sanoi ja ojensi kakkuni ja kahvini minulle.

Kävelin herkkujeni kanssa ikkunapaikalle, josta näkyi hyvin vilkasta kaupunki liikennettä. Söin herkkuni samalla lukien päivän lehteä. Herkuttelun jälkeen kävin viemässä astiani astianpalautukseen ja poistuin kahvilasta.

Jatkoin matkaani samaan suuntaan ja minua vastaan tuli kauniin näköinen mekkokauppa, jonka näyteikkunassa kimalteli vaaleanpunahopeinen kaunis mekko.

Astelin liikkeeseen ja menin suoraan katsomaan sitä kaunista mekkoa lähemmältä. Säpsähdin hieman kun takaani kuului ääni: "Would you like to fit it?" "Yes, please." Myyjä otti mekon ripustimesta ja ojensi sen minulle, hän neuvoi vielä missä sovituskopit on.

Astuin sovituskopin sisälle ja aloin riisumaan häiretsiviä vaatteita. Puin mekon päälleni ja katsoin itseäni peilistä. Mekko oli hyvin kaunis ja sopi minulle täydellisesti. Siinä oli ihan lyhyet ja pitsiset hihat. Alahelma ylettyi hieman yli polvien ja vyötäröstä alaspäin mekko oli kauniin pitsinen ja tuuhean näköinen. Yläosassa mekossa oli vaaleanpunaiselle kankaalle tehtyjä hopeisia kuvioita. Otin vielä pari kuvaa kännykälläni mekosta. Riisuin mekon ja laitoin omat vaatteeni päälleni.

Astelin ulos pukukopista ja kävelin suoraan kassalle. "Hi, I take this.", sanoin. "Hi, yes it is 80 AUD." Annoin rahani myyjälle, joka asetteli mekkoni kauniiseen paperikassiin ja antoi sen minulle. "Byebye", sanoin. Ja hän vastasi samalla tavalla minulle. Kävelin ovelle ja kaupasta ulos.

Kävelin kotiini, jolloin kello oli yhdeksän. Otin kenkäni jaloistani. Menin huoneeseeni kassin kanssa, josta otin mekkoni ja ripustin sen siististi kaappiini. Laitoin myös kassin kaappiin, voisin säilyttää siinä jotakin.

Kävin syömässä loput aamuisesta hedelmäsalaatista parvekkeellani, jonka jälkeen avasin hiukseni ja pesin vielä hampaani. Vielä pikainen iltasuihku.

Astelin märkine hiuksine huoneeseeni ja vaihdoin paivän vaatteeni tummansiniseen yömekkooni. Asettelin pyyhkeen tyynyn päälleni, ettei tyynyni kastuisi ihan kokonaan. Laitoin vielä herätyksen aamulle. Olin alkamassa jo nukkumaan, kunnes muistin päiväkirjani. Kirjoitin vielä päivän tapahtumat päiväkirjaani ja käperryin takaisin peiton alle nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Miten Clara selviää ensimmäisestä työpäivästään?

984 words

TheQueenOfAustralia

Tuhansien tähtien maaWhere stories live. Discover now