Tuhansien tähtien maa

~25~ Yksin ohjausta

Olen nyt opiskellut lento-opintoja ja lukiohommia vuoden edestä. Enää jäljellä on noin puolitoista vuotta lento-opintoja ja 2 vuotta lukiota. Elämä on ollut rankkaa, mutta täysin opiskelun arvoista.

Olemme saaneet käydä jo monta kertaa tutustumassa erilaisiin lentokoneisiin. Olemme myös saanet käydä koelennoilla, muttemme ole vielä itse lentänyt lentokonetta. Tänään olisi sen aika.

Zacharylla ja Aydenilla on ollut hieman helpompaa, he meinasivat jatkaa lukiota vasta kun olemme samassa kohdassa. En ole vielä viettänyt heidän kanssa aikaa, muuten kuin Australian Aviatonilla.

Olen jutellut muutaman kerran Adamin, joka vieläkin istuu vieressäni, kanssa, mitä mieleen tulee. Hän on kyllä löytänyt luokalta jo toisen kaverin.

Luokaltamme ei ole enää tippunut oppilaita pois, koska testit ovat olleet hyvin harjoiteltuja ja suht helppoja.

Kaikki viikonloput, kesäloman ja muut lomat olen käyttänyt vain ahkeraan opiskeluun. Alexanderille ja Melissalle on riittänyt aikaa liian vähän. Olen kyllä käynyt Melissan kanssa pari kertaa kahvilla ja Alexanderilla kylässä, mutta haluisin enemmän.

Nyt on 28.12.18 ja kohta alkaa uuden vuoden loma. Jouluvaloja on jo paljon, ainakin minun talossani. Täällä on jo niin lämmin.

Heräsin seitsemältä. Avasin verhot ja nousin ylös. Olin niin iloinen siitä, että olin saanut opiskeltua sekä lentäjäksi, että lukio-opetusta. Menin vaatekaapilleni ja vaihdoin sieltä päälleni mustan t-paidan, jonka päälle laitoin neuleen, jossa oli tasaisesti aika pieniä reikiä, laitoin myös mustat farkut.

Tein aamuhommat ja hiuksista laitoin vain etummaiset hiukseni taakse kiinni. Söin jogurttia, johon pilkoin banaaninpaloja. Nappasin tavarat mukaan, mukaanlukien päivän ruoan ja juomapullon. Lähdin kulkemaan kohti kouluani.

Juoksin portaat alas ja ulos päästyäni en pystynyt kuin haaveilemaan siitä, että milloin minulla olisi aikaa käydä ostamassa oma auto, olin kuitenkin jo 18.

Vietin 18-vuotis synttärit Alexanderin ja Melissan kanssa. Me kävimme ravintolassa syömässä. Michelle olisi halunnut mukaan, mutta minä sanoin ettei häntä ole kutsuttu.

Ehdin myös vuoden aikana käydä Alexanderin ja Melissan 18-vuotis synttäreillä. Olimme siis kaikki nyt täys-ikäisiä.

Kuljin bussilla Australian Aviatonille. Olin perillä tasan kahdeksalta. Tänään olisi taas lentopäivä, mutta saisimme itse kokeilla lentämistä.

Tunti alkoi puoli yhdeksän ja kertasimme lentämisestä opiskelemamme asiat, joita me tarvitsisimme tänään lentäessä. Puoli kymmeneltä lähdimme kävelemään kohti lentokoneita. Olin viimeksi ollut lentokoneessa noin kaksi kuukautta sitten. Ja tänään saisin itse kokeilla lentämistä. Minua jännitti todella paljon. Pelkäsin, että tekisin jotain väärin, vaikka ohjaaja varmasti seuraisi tarkasti. Olimme muutenkin opiskelleet tehokkaasti juuri tätä päivää varten.

Osa oppilaista jäi luokkaan. Minun ryhmääni kuului minä, Zachary ja neljä muuta. Menimme pitkin käytäviä. Olin varmaan eniten jännittynyt. Pääsimme halliin, jossa oli pieniä lentokoneita ja ohjaajia.

Joku niistä ohjaajista käveli luokseni ja sanoi: "Hey I'm Gavin Eston." "I'm Clara Flygare.", vastasin puolestaan. "Come.", hän pyysi ja ohjasi minut yhden lentokoneen eteen, sen merkki oli Cessna Citation Mustang. Yllätyin sen koosta. Luulin, että lentäisimme ihan pienellä lentokoneella. "Wow.", huokaisin.

Gavin avasi minulle lentäjänpaikan oven. Kipusin kyytiin jännittyneenä ja innoissaan. Tämä olisi ensimmäinen kerta itse ohjaamassa oikeaa lentokonetta.

Gavin tuli kyytiin toiselle puolelle. Minulla oli jotenkin itsevarma olo, koska olin harjoitellut jo niin paljon ja kerran aiemmin käynnistänyt lentokoneen.

"You can try.", kuulin. Nyökkäsin. Keskityin täysin, etten painaisi mitään väärää. Minun piti muistaa katsoa polttoainemittaria ja muita mittareita. Painelin nappeja ja sain käynnistettyä lentokoneen ihan itse.

Laitoimme kuulokkeet päähän ja minä sain kuunnella miltä kiitoradalta voisimme nousta lentoon. Vaikka minulla oli ohjain, oli myös Gavinilla ja ne molemmat liikkuivat samaan tahtiin. "Are you ready.", Gavin kysyi. "Of course.", vastasin muka pelottomana.

Lähdin itse rullaamaan konetta. Sen ohjaus käsin itse tuntui pelottavalta. Gavin aukaisi hallin oven kaukosäätimellään ja olimme ensimmäiset ketkä pääsivät ulos.

Tiesin tarkalleen, mistä kohtaa nousisimme lentoon. Rullasin kiitoradan alkuun ja painoin kaasua niin, että lähdimme kovaa vauhtia eteenpäin. Gavinia varmaan huvitti se, kuinka keskittynyt olin.

Lähestyimme lentoon lähdön kohtaa. Vedin ohjaimesta ylös ja kone nousi lentoon. Se tunne oli ihana. Lensimme vain ylöspäin. Lentopäiväksi oli valittu kaunis ja pilvetön sää ihan pienellä tuulella, joka ei haitannut lentoa. Maa loittoni allamme, mutten uskaltanut tuijottaa sinne.

Ylhäällä aloimme mennä suoraan eteenpäin. Gavin jutteli minulle rauhallisesti hänen ensimmäisestä lennosta ja kaikesta muusta, mikä vain liittyi ilmailuun. Pystyin rauhottumaan aika hyvin. Sain itse ohjata lentokonetta, mutta välillä Gavin sanoi, ettei mennä samaan suuntaan enempää. Kiertelin Sydneyn yllä ja sain ohjata koko matkan.

Oli aika laskeutua, se oli jännittänyt minua eniten koko lentämisessä. Painoin ohjainta pohjaan ja kone lähti laskeutumaan. Se sattui hieman päähän, mutta vähemmän kuin yleensä. Lähestyimme maata mielestäni kovaa vauhtia. Minua pelotti, kuinka kovaa tömähtäisimme maahan.

Renkaat tömähtivät maahan ja lentokone liikkui kovaa vauhtia maalla pitkin kiitorataa, kunnes sen vauhti hiljeni ja hiljeni. Hidastin vauhtia kävelyvauhtiin ja ohjasin lentokoneen takaisin siihen samaan halliin, mistä lähdimmekin. Olimme ensimmäiset.

Vein meidät oikealle paikalle ja kipusimme pois kyydistä. Lento oli täysin kokemuksen arvoinen. Olin vain vielä varmempi, että haluan lentäjäksi.

Muut pääsivät takaisin pikkuhiljaa. Näin kun Zachary hyppäsi lentokoneesta pois.

Loppu opiskelupäivän olimmme luokassa. Oppilaat eivät osanneet rauhoittua lennon jälkeen vaan luokasta kuului kokoajan pientä supinaa."Be quiet.", opettaja huomautteli vähän väliin, että hän pystyisi opettamaan taas uusia asioita.

"Have a nice day.", hän sanoi kolmelta. Muut lähtivät, mutta minä jäin lukiotunneille. Minulla olisi tänään matikankoe. Olin harjoitellut siihen mielestäni riittävästi.

Menin matikanluokkaan, jossa oli jo muita opiskelioita. Opiskeliat olivat pääosin lento-opintojen opiskelioita. Olin ilmoittanut, että kävisin lukiotunneilla aina lento-opintojen jälkeen. Ayden oli myös jatkanut lukiota, ja Zachary oli tulossa vasta vähän myöhemmin.

Avasin eväspurkin ja söin pastasalaattini. Join vettä vesipullostani.

Opettaja tuli luokkaan. "Be quiet.", hän huusi. Luokka hiljeni hetkessä. "The test starts now.", hän jatkoi ja alkoi jakamaan papereita.

Sain paperin eteeni ja aloin heti täyttämään sitä. Koe vaikutti haastavalta, muttei mahdottomalta. Kaikki olivat ihan hiljaa ja se auttoi minua keskittymään. Sain vastattua jokaiseen kysymykseen ainakin jotain.

Palautin kokeen toisiksi viimeisenä, jonka jälkeen menin äidinkielentunnille, joka oli alkanut kolme minuuttia sitten.

Pidin siitä, että sain käydä hieman erilaista lukiota. Meillä ei ollut koeviikkoja ja päivät olivat epäsäännöllisiä. Siitä mistä en pitänyt yhtään oli, että pääsin aina kotiin vasta illalla tai ainakin melkein illalla. Tänään lukiopäiväni loppui seitsemältä, mutta itse minä sen päätin. Minulle oli ehdotettu, että ensin kävisin vain lukiota, muttten halunnut niin. Pysyin kyllä opiskeluissa mukana aivan hyvin näinkin.

Saavuin kotiin kaupan kautta kello 15 vaille 8. Kävin suihkussa ja tein ruokaa. Söin riisiä ja kanaa.

Pesin hampaat ja harjasin hiukset. Menin huoneeseeni ja vaihdoin vaatteeni yömekkoon. Kirjoitin päiväkirjaan. Menin sänkyyn suljin verhot ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Milloin Clara saa tehdä ensimmäisen soololentonsa?

1025 words

TheQueenOfAustralia