Tuhansien tähtien maa

~4~ Lentokentällä

Herätyskelloni soi. En todellakaan olisi jaksanut herätä vielä, mutta oli pakko. Tänään olisi ensimmäinen työpäiväni Sydneyn lentoaseman postien lajittelussa. En saanut kunnolla nukuttua koko yönä jännitykseni takia. Ei minua yleensä ole jännittänyt mikään näin paljoa. Tämä oli poikkeus. Olisin vain halunnut jatkaa nukkumista, mutta herätyskelloni ei jättänyt minua rauhaan. Kello oli vasta 6.30, mutta en ehtisi töihin, jos en nousisi nyt.

Pomppasin sängystä ylös ja suuntasin kohti vaatekaappiani. Otin yömekkoni pois ja vaihdoin sen mustiin, tiukkoihin ja lähes käyttämättömiin farkkuihin ja vaaleanpunaiseen tummanpunaisien ruusujen koristelemaan paitaan. Otin vielä harmaat sukat.

Kiiruhdin vessaan, pesin hampaani ja harjasin hiukseni, jotka laitoin vielä korkealle poninhännälle.

Söin aamupalaksi puuroa, johon laitoin mustikoita ja mansikoita pakkasesta. Söin puuron kaikessa rauhassa. Pakkasin vielä pinkkiin kassiini kännykän, lompakon ja avaimet. Laitoin valkoiset Vanssini jalkaan ja lähdin ulos asunnostani.

Menin hissillä samaan aikaan alas, kun joku keski-ikäinen saman kerroksen naapurini. Avasin oven ja astuin raikkaaseen ulko-ilmaan. Kävelin ensin hetken aikaa, kunnes tajusin, että minulla kestäisi liian kauan. Etsin lähimmän bussiaseman ja löysin bussin, jolla pääsi Sydneyn lentoasemalle.

Pääsin perille ja kävelin lentoasemalle sisälle. Kuljin paikkaan, joka oli merkitty paperiini. Se oli henkilökunnan tiloissa, jonne pääsin näyttämällä tyytyväisen näköiselle varmaan lentoaseman siivoojalle papereitani. Kuljin vielä suoraan eteenpäin ja huomasin vasemmalla oven, jossa luki "Post Office". Koputin oveen ja odotin muutaman sekuntin. Kello oli 7.55, joten olin onneksi ehtinyt ajoissa paikalle.

Oven avasi nainen, jonka henkilökortissa luki: "Alice Smith". "Hello. Are you Clara Flygare?" "Hi, yes I am.", vastasin. "I am Alice Smith. Nice to meet you." "Likewise", sanoin. "I am your employer, come inside." Seurasin naista sisälle huoneeseen, jossa oli kasapäin postia. "This is your workroom. Sort these posts into the right boxes.", työnantaja kertoi ja näytti posteja jotka olivat yhdessä isossa mustassa laatikossa ja minun piti lajitella ne ensin maan mukaan ja sitten kaupunkien, onneksi minulla oli sentään sovellus, josta voisin sitten katsoa missä mikäkin kaupunki sijaitsi. "Okay." "I will go now. Pull this twine if you need help." "Alright", ehdin sanoa vielä ennen kuin Alice poistui huoneesta jättäen minut yksin ahertamaan postien kanssa.

Aloitin lajittelemisen Australiasta, siirryin sitten Japaniin, Espaniaan, Englantiin, Saksaan, Yhdysvaltoihin. Yllätyin täysin kun huomasin joukossa olevan myös Suomesta tulleita posteja. Lajittelin innoissaan Helsingistä tulleet kolme postia, Vaasasta kaksi ja Kuusamosta kaksi postia omiin lokeroihinsa.

Siinä kesti neljä tuntia ja minulla ehti tulla kova nälkä. Juuri silloin huoneeseen astui Alice ja sanoi, että voisin pitää puolentunnin ruokatauon. Huokaisin helpotuksesta ja poistuin huoneesta.

Menin keskelle ihmisvilinää ja lähdin etsimään sopivaa ruokapaikkaa, koska en tajunnut ottaa eväitä mukaan. Viiden minuutin etsimisen jälkeen löysin ruokapaikan, Good Food. Ainakin nimi oli lupaava. Ostin itselleni kanakeiton ja kahvin. Söin ruokani, joka oli todella hyvää. Kello alkoi olemaan jo niin paljon, että minun piti palata takaisin töihin.

Kävelin takaisin postihuoneeseeni, jossa Alice vielä oli. Kerroin Alicelle, että postit on nyt lajiteltu ja hän ehdotti, että voisin viedä posteja henkilökunnalle, jotka olivat tällä lentoasemalla töissä. Suostuin mielelläni, en olisikaan halunnut viettää koko päivää samassa huoneessa. Otin Alicen antamat postit ja lähdin kantamaan niitä paperikassissa oikeille omistajilleen.

Selviydyin ensin pääkäytävälle, josta minun piti jatkaa matkaa yhdelle lentäjälle, joka odotti minua Australian Brisbaneen lähtevällä portilla 15. Portti 11, 12, 13, 14...
15, eli oikealle. Kirjeen pitäisi olla viimeistään viiden minuutin kuluttua perillä. Näin miehen, joka seisoi portin 15 edessä selvästi lentäjän asu yllä. Olin varma, että hän oli se oikea. Kävelin miehen luokse ja sanoin: "I was told that I should bring this to you." "Thank you, this is what I expected." Hymyilin hänelle ja toivotin vielä hyvää päivänjatkoa.

Jatkoin matkaa kohti sisäänkäyntiovia, jossa olisi vartija, jolle seuraava kirje kuuluisi toimittaa. Minulla kesti sinne noin kuusi minuuttia. Kirjeen luovutus meni suunnilleen samalla tavalla, kuin edellinenkin.

Kolmen tunnin aikana ehdin vielä viedä varmaan neljäkymmentä kirjettä. Olin ihan poikki. Niin monta tuntia lentoasemaa pitkin ravaamista.

Työpäivän lopuksi kiirehdin vielä nopeasti Alicen luokse postihuoneeseeni ennen kuin hän lähtisi. Alice oli vielä huoneessa. Hän kysyi heti miten ensimmäinen työpäiväni meni. Vastasin tietenkin, että hyvin, vaikka tiesin jo satavarmaksi, että päivä oli ensimmäinen ja viimeinen päivä Sydneyn lentoaseman postien lajitteliana, en kuitenkaan kertonut sitä Alicelle. Alice antoi päivän palkkani suoraan käteeni ja sanoi, että minusta oli suuri apu, ja se oli tietenkin ihana kuulla. Keräsin tavarani ja toivotin Alicelle hyvät päivänjatkot. Alice oli mukava, mutta postityö ei ollut minun juttuni.

Pääsin ulos lentoasemalta ja etsin itselleni sopivan bussin. Kello oli kymmentä yli neljä ja halusin vain kotiin nukkumaan. Bussi pysähtyi juuri oikealle pysäkille ja kävelin loppumatkan kotiin.

Käytin hissiä ja avasin uupuneena asuntoni oven. Otin Vanssini pois jalasta ja jatkoin matkaani pesuhuoneeseen. Kävin rentouttavassa suihkussa ja kiersin pyyhkeeni hiusteni ympärille. Kävelin keittiöön ja otin jääkaapista jogurtin. Söin sen ja menin huoneeseeni, sängylleni nukkumaan.

Heräsin päiväuniltani kuudelta ja yllättävän pirteänä. Kävelin kirjoituspöytäni ääreen ja avasin läppärini. Menin nettiin Sydneyn lentoaseman sivuille. Laitoin viestiä Alicelle, että lopetan postityöt. Minulle tuli heti hyvä mieli, sillä en halua työskennellä paikassa, joka minua ei kiinnosta. Selasin sivuilta vielä uutta työpaikkaa. Ei kestänyt kauaakaan kun löysin juuri sopivan, se oli ilmeisesti keskellä lentoaseman isoa käytävää smoothientekopaikka, josta kuljin päivän aikana monta kertaa ohi. Kojun nimi oli "Fresh Drinks".
Laitoin viestiä kyseiseen ilmoitukseen ja jäin odottamaan vastausta.

Sillä aikaan kävin keittämässä kahvia. Kaadoin kahvini hyvin kauniskuvioiseen kahvikuppiini ja otin kaapissa olevasta suklaalevystäni seuraavat kaksi riviä suklaata ja laitoin levyn takaisin kaappiin.

Kävelin kahvini ja suklaideni kanssa takaisin läppärini äärelle, johon oli tullut myöntävä vastaus aloin hymyilemään. Olisikohan se parempi työpaikka. Sain postitöistäni palkaksi 110 AUD, joka olisi kyllä ollut juuri sopiva hinta minulle ainakin ensikertalaiseksi.

Keräsin kamani ja lähdin ulos. Kävelin pitkin kaunista rantatietä ja lopulta päädyin rannalle. Otin kengät ja sukat pois. Käärin hieman farkkuja, joka oli hyvin vaikeaa, kun ne olivat niin tiukat. Rannalla oli suurimmaksi osaksi nuoria, ehkä minun ikäisiäni. Olin saada sydänkohtauksen, kun joku tökkäsi olkapäätäni. Käännyin ympäri. "Come celebrate with we.", ehkä ikäiseni poika pyysi. "I don't come", vastasin päättäväisesti. "Please." "No.", sanoin pikaisesti ja lähdin rannalta pois. Kuka hän oli ja miksi juuri minä. Kutsusta tuli hyvä mieli, mutta onneksi järki tuli mukaan, enkä lähtenyt vieraiden mukaan "juhlimaan".

Kävelin kotiin. Tämä saisi riittää. Söin pastasalaattia parvekkeella ja huomasin kun se nuorisoporukka siellä rannalla juhli. He olivat menneet uimaan. Tähän aikaan. Menin takaisin sisälle. Pesin hampaat, avasin ja harjasin hiukset. Kävelin huoneeseeni. Kiskoin farkkuni jalasta ja vaihdoin paidan tuttuun yömekkoon. Kirjoitin vielä päiväkirjaan ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Viihtyykö Clara uudessakaan työpaikassa, vai vaihtaako hän vielä töitänsä?

1037 words

TheQueenOfAustralia