~24~ Lentäjätesti

25 1 0
                                    

Heräsin keskiviikko aamun. Minua jännitti. Minulla olisi tänään se ilmailutesti. Vaikka olin harjoitellut jo Nathanin kanssa, pelkäsin etten muistaisi jotain pientä asiaa. Halusin saada siitä ehdottomasti 20/20.

Avasin verhot ja nousin ylös. Menin kylpyhuoneeseen ja otin kädestäni laastarin pois. Siihen ei ollut enää paljoa vuotanut. Laastarissa näkyi vain pieni tahra kuivunutta verta. Vaihdoin sen silti uuteen pieneen laastariin.

Kävin pesemässä hampaat ja harjaamassa hiukset. Kiharsin hiukset ja laitoin niihin punaisen ruusukoristeen, jonka jälkeen menin takaisin huoneeseeni.

Valitsin kaapistani mustat reikäiset farkut ja ison punaisen hupparin, jossa luki mustalla "Crazy".

Söin vesimelonia ja leipää. Pakkasin mustaan reppuuni kirjat, paperit ja penaalin, jossa oli kynä, kumi ja viivotin. Otin myös salaatin päivän evääksi. Nappasin kännykän ja avaimet mukaan ja lähdin kohti Australian Aviatonia, uutta opiskelupaikkaani.

Saavuin perille ja kävelin Australian Aviatoniin sisälle. Menin suoraan luokkaan 16, jossa oli jo muutamia oppilaita. Kello oli vähän yli 8. "Hello Clara.", kuulin tutun matalan äänen. Zachary. "Hi.", sanoin Zacharylle ja hän käveli viereeni. Kävelimme paikoillemme istumaan. Zachary kulki tänne omalla autollaan. Ayden käveli luokkaan ja heti hänen perässään Adrian. "Okay. Good morning students. Read page seven.", Adrian meni suoraan asiaan.

Avasin kirjan ja aloin lukea kappaletta neljä, jonka sivu oli seitsemän. Kappale oli 5 sivua pitkä. Sen jälkeen tein aiheesta 5 tehtävää. Kaikki näytti niin keskittyneiltä, että minua jopa häiritsi. Olin juuri saanut tehtyä tehtävät, kun Adrian ilmoitti, että seuraavaksi olisi testin vuoro. Testistä ei kannattanut saada alle 19 pistettä. Uusinta tehdään vasta myöhemmin, joten opinnot siirtyvät siinä tapauksessa toiselle kurssille.

Kirjat piti laittaa pois, vain kynä ja kumi sai olla pöydällä. Adrian jakoi kaikille tyhjän paperin. Hän heijasti kysymykset taululle ja testiä sai alkaa tekemään. Silmäilin kysymyksiä ja huomasin, että suurin osa niistä oli helppoja. Aloin raapustamaan vastauksia paperilleni. Yritin muotoilla vastaukseni mahdollisimman hienoiksi. Osasin vastata kaikkeen, mutta yhdestä en tiennyt kirjoitinko yhden vaikean sanan oikein ja se alkoi kuumottamaan. Halusin vastata täydellisesti jokaiseen kysymykseen. Sain paperin valmiiksi kolmantena. Minua ennen sai Zachary ja joku muu poika.

Testin jälkeen oli tauko, jolloin opettajalla oli aikaa tarkistaa testit. Hyödynsin heti sen ajan lukemalla lukioasioita. Onneksi olin käynyt koko peruskoulun hyvillä arvosanoilla, että uusien asioiden opettelu tuntui vain täytteen rakentamiselta valmiille pohjalle. Ysiltä päästyäni keskiarvoni oli 9.5 ja lukuaineista 9.7. Olin niistä ylpeä.

Tauon jälkeen, kun Adrian oli saanut korjattua testit, pyysi hän meidät takaisin luokkaan. Melkein kaikki olivat odottavan näköisiä. Joistain huomasi, että he eivät edes halunneet testiä, he ilmeisesti tiesivät jo putoavansa kurssilta.

Adrian aloitti luettelemisen ja jokainen kävi vuorollaan hakemassa testinsä itselleen. "Clara.", kuulin hänen sanovan. Nousin ylös ja hain testini itselleni. En halunnut katsoa numeroani ennen kuin olin päässyt takaisin istumaan, joten odotin siihen asti. Päästyäni takaisin käänsin paperini, jossa näkyi 19+/20. Pääsin läpi. Halusin heti tietää, mikä meni väärin. Se oli ajatusvirhe ja minua harmitti.

Ayden halusi heti tietää, miten muilla meni, hän itse sai 19/20 ja Zachary 20-/20. Zacharyllä oli vain yksi kirjain väärin, niin että sana muistutti yhtä paljon toista sanaa, eikä Adrian voinut tietää, kumpaa Zachary tarkoitti.

Hyvä että me kolme pääsimme kuitenkin läpi, toisin kuin eräät. Sain vilkaistua edessä istuvani paperia ja hänen kaverinsa paperia, toisella oli 16/20 ja toisella 17-/20. He siis ainakin lähtevät kurssilta. Toinen niistä ainakin oli sen toisen tytön kaveri, joka sitten tulikin pojan luokse ja alkoi kovaan ääneen selittää, että hän sai vain 18+/20. Adrian käveli kolmikon luokse ja sanoi heille hiljaa jotain, jonka jälkeen nuoret lähtivät samalla selittäen toisilleen ja vilkuillen ympärille.

Hienoa, nyt olen ainoa tyttö 18 oppilaan ryhmässä. Yhden hyvän puolen sentään löysin, nyt minun ei tarvitse istua enää yksin. Juuri silloin Adrian alkoi kailottaa uusia istumajärjestyksiä.

Olin hyvin pettynyt. Ainut kuka vaihtoi paikkaa, oli se poika, kuka oli istunut tytön vieressä ja se tuli viereeni. "Hello, I'm Adam Grant.", hän esitteli heti itsensä välinpitämättömästi. "Clara Flygare.", kerroin nimeni.

"Next test is tomorrow. Piece 6. Test is so hard.", Adrian ilmoitti.

Kaikki otti heti kappaleen esiin ja alkoi selaamaan sitä. Minä myös. Kappaleessa puhuttiin sähkövarauksista ja siitä miksi lentokone ei räjähdä ilmassa. Miksi paine ei lentokoneessa kasva liian suureksi? Olin opiskellut näistäkin jo melkein kaikki. Oliko Nathan valmistamassa minusta salaa lentäjää?

Kahdelta oli ruokatauko. Kaivoin salaattini repusta ja aloin syödä sitä. Melkein kaikki lähtivät ostamaan ruokaa. Mukaanlukien Zachary ja Ayden. Söin siis kaikessa rauhassa salaattini ja join vettä, jonka jälkeen menin luokkaan odottamaan. Laskin matikanlaskuja siihen asti, kunnes jatkoimme muita opiskeluja.

Päivä lento-opintojen osalta kesti neljään asti, kunnes pääsin siirtymään luokkaan 13 maantiedon lukiotunnille. Tunnin jälkeen minulla oli vielä kemiaa ja vähän matikkaa. Pääsin lähtemään kotiin vasta kahdeksalta. Minua väsytti, mutta onneksi tuntien välissä on aina taukoa, jonka aikana voi vähän rentoutua.

Melissa oli soittanut. Ehkä hän halusi viettää kanssani aikaa, mutta minulla sitä aikaa ei todellakaan ollut. Elämästä tuli liian kiireistä. En edes tiennyt, missä vaiheessa saisin käytyä lukioni loppuun. Ainakin pystyn tekemään sitä hidasta vauhtia. Samoin olin opiskellut jo lento-asioita, joten nekään ei vielä tunnu liian haasteelliselta.

Saavuin kotiin ja nälkä oli taas yllättänyt. Söin risottoa ja salaattia ruoaksi tai iltapalaksi. Kävin pesemässä hampaat. Tein kotitöitä niin paljon kun jaksoin, se oli oikeastaan aika vapauttavaa, kun ei tarvinnut miettiä kouluasioita.

Kännykkäni alkoi soida. Äiti. "Hello tai siis moi.", vastasin. "Hei. Ihana kuulla ääntäsi. Miten menee?", äiti kysyi. "Todella hyvin. Olen viihtynyt." En halunnut kertoa mistään negatiivisesta, kuten ajan totaalisesta puutteesta ja stressistä, jota varmasti alkaa tulemaan. "Hyvä, käytkö töissä vai opiskelemassa?", äiti halusi tietää. "Noo käyn opiskelemassa.", vastasin. "Hienoa. Tiedätkö vielä mikä sinusta tulee?", äiti kysyi innokkaana. "Nooh en mä vielä.", valehtelin. En halua kertoa ainakaan vielä. "Ei sinun tarvitsekaan vielä tietää, mutta hyvä kuitenkin että opiskelet. Se antaa hyvän pohjan.", äiti selitti. "Joo niimpä.", minua ahdisti puhua tästä aiheesta. Lentäjä-opinnot piti vielä olla salaisuus.

"Miten Claudialla menee?", kysyin vaihtaen puheenaihetta. "Hyvin. Oottelee jo sinua takaisin.", äiti kertoi. "Kerro sille, että minulla on kaikki hyvin äläkä unohda terveisiä minulta.", pyysin. "Hyvä on.", hän sanoi. "Hei, hei.", sanoin. "Hei, hei.", äiti vastasi ja lopetin puhelun.

Kävin harjaamassa hiukseni. Olin jo menossa nukkumaan, kunnes muistin, että minun pitäisi käydä suihkussa. Irrotin kädestäni laastarin, joka oli puhdas.

Kävin suihkussa ja kuivasin hiukseni niin hyvin, kuin pystyin. Menin takaisin huoneeseeni. Kirjoitin päiväkirjaan, hyppäsin sänkyyni. Suljin verhot, menin makuulle ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kuka saa ensiksi selville, että Clara on opiskelemassa lentäjäksi?

1020 words

TheQueenOfAustralia

Tuhansien tähtien maaWhere stories live. Discover now