Tuhansien tähtien maa

~13~ Tähtitaivas

Heräsin herätyskelloni kovaan ääneen. Sammutin kellon. Avasin verhot ja vain katselin ulos. Aamu oli juuri valjennut ja kadulla oli muutamia ihmisiä ja autoja. Taivaalla oli muutama pilvi, varmaan samanverran, kuin eilen lentokoneesta katsellessani. Minä kaipasin sitä hetkeä niin paljon jo nyt. En tiedä miten pystyn vastustamaan kiusausta opiskelujen alkaessa mennä katsomaan Chloea. Tiesin koodinkin: 1621, sitä en unohtaisi ikinä. Se oli koodi ihanuuksien luo, Chloen luo. Miksi Nathan kertoi sen minulle?

Nousin ylös ja menin vaatekaapilleni. Valitsin ohutkankaisen valkoisen paidan, jossa oli kaikenlaisia kuvioita ja viininpunaiset farkut. Otin yömekon pois ja vaihdoin päivävaatteet päälleni.

Tein aamuhommat ja jätin hiukseni auki. Aamupalaksi söin rahkaa ja hyvää, pehmeää sämpylää. Istuskelin loput ajasta parvekkeellani. Näin juuri sopivasti rantaa sekä kaupunkia. Siitä tulikin mieleen, että olen käynyt vain yhdesti uimassa täällä ollessani.

Muutaman minuutin päästä minun pitikin lähteä. Olin herännyt niin aikaisin, että ehtisin kävellä lentoasemalle.

Laitoin kengät jalkaan, otin tavarani ja lähdin ovesta ulos. Hölkkäsin rappuset alas ja alaovelta lähdin kävelemään kohti lentoasemaa. Kävelin pysäkkini ohi, josta kulki juuri bussi, mutta en mennyt siihen, en tänään.

Kävelin myös muutamien paikkojen ohi, joista Nathan oli lentokoneessa minulle kertonut. 45 minuutin kuluttua olin perillä.

Kuljin tutuista ovista sisälle. Näin Alicen. Hän käveli minua kohti. Lähdin kävelemään pois päin, kunnes kuulin huudon ja pysähdyin. "Wait me.", Alice huusi vihaisesti ja juoksi vierelleni. "What?", kysyin tympääntyneenä. "I tried to call you yesterday.", Alice sanoi ärsyttävän ylimielisesti. "I didn't get a call.", vastasin totuudenmukaisesti. "Don't lie.", Alice sanoi tiukasti ja tuijotti minua silmiin, aivan kuin etsien valheita. "That was the truth.", puolustin, mutta hän ei selvästikään uskonut minua. Olinko hänen silmissään huonoin ystävä, minkä voi saada? "I can't stand you.", Alice sanoi hampaita kiristellen. "Same.", heitin takaisin. "I hope I'll never see you again.", Alice sanoi vihaisesti ja lähti pois.

Siinä oli viimeinen pisara: ystävyys todellakin loppu. Sinne meni, pois minun elämästäni. En ollut saanut mitään puhelua. Mistä hän edes yritti soittaa, vai oliko se vitsi. Hätävalhe Alicelta, että hän voisi lopettaa ystävyytemme kokonaan, mutta miksi hän minua vihaa? Varmaan koska olen Melissan ystävä ja hänestä en luovu.

Kävelin Fresh Drinksille, jossa Melissa oli. "Hello.", tervehdin häntä. "Hi.", Melissa vastasi. "I hate Alice and Alice hate me.", kerroin suoraan. "Because I.", Melissa sanoi toivottomana. "It is not your reason.", sanoin nopeasti. Hän ei voi aina syyttää itseään. "Are you sad?", hän kysyi. "Better this way.", sanoin ja hymyilin pienesti. En halunnut olla liian loukkaava Alicea kohtaan, olihan hänkin ihminen. "You are my friend, no she.", jatkoin. "You are the best.", Alice sanoi. Hymyilin, oli ihanaa kuulla juuri nuo sanat. "I go now. See you.", sanoin. "See you.", hän vastasi.

Lähdin pois. Menin Nathanin huoneeseen ja aloin opiskella. Tarvitsin jotain muuta ajateltavaa, kuin Alice.

Opiskelin kauan lentokoneen moottoreista. Ruokatauolla söin lämmintä kasvissosekeittoa ja ihanan pehmeää patonkia. Ruoan jälkeen jatkoin opiskeluja. Viiden aikaan lopetin.

Keräsin kamani ja kävelin oven ulkopuolelle käytävään. Tuijotin pitkään Chloen ovea, mutta en minä sinne voinut mennä, menettäisin vain Nathanin luottamuksen. Lähdin vastakkaiseen suuntaan ja kävelin koko rakennuksesta ulos.

Kuljin bussilla kotiin. Juoksin rappuset ylös, koska hissi oli varattu. Kotona siivosin ja kävin suihkussa. Minulla alkoi olemaan nälkä, pizzanälkä. Epäröin hetken, kunnes aloin soittaa Alexanderille.

"Hi.", matala ääni vastasi. "Hi. Are you hungry?", kysyin ja minua huvitti kysymykseni ja ilmeisesti Alexanderiakin, koska hän naurahti ja vastasi sitten: "Maybe." "Then, I come to you and we will come to out.", sanoin hieman kysyvään sävyyn. "Okay, come here. I am ready now." "Wow, I come.", sanoin ja lopetin puhelun. Olipas hän nopea.

Pesin hampaani ja olin valmis. Otin kamani mukaan ja lähdin yläkertaan.

Koputin kahdesti Alexanderin oveen. Alexander avasi oven ja lähdimme kävelemään alakertaan. Olimme ensin ihan hiljaa, kunnes kysyin: "Have you talked with Connor.", Avasin alaoven, josta lähdimme kävelemään keskustaan päin. "Little bit.", hän vastasi. Kyselin vielä lisää ja sain vastaukseksi, että Connor oli samaa mieltä Alicen kanssa, eikä aikonut muuttaa mieltään. Melissa oli kuitenkin vienyt Alicelta poikaystävän. Tämä oli ihan käsittämätöntä miten tuosta voi tulla noin paha riita. "I'm no longer a friend with Alice.", kerroin. "Same", Alexander huokaisi. Olikohan Alexanderkin käynyt samanlaisen loppukeskustelun kun minä ja Alice?

Menimme johonkin ihanan tuoksuiseen pizzeriaan. Tilasimme yhteisen ihanan tonnikalapizzan, samanlaisen, mitä olin syönyt Melissan kanssa työpäivän aikana. Valitsimme ikkunapöydän ja istuimme vastakkain tummille nahkasohville.

En pystynyt pitämään enää sisälläni eilistä ihanaa kokemusta, vaan kerroin Alexanderille, että olin eilen Nathanin kanssa yksityislentokone Chloella lentämässä. Alexander oli järkyttynyt ja hyvin hyvin kiinnostuneen oloinen. Pizzamme tuli ja söimme sitä samalla, kun juttelimme. Kerroin myös, että en ollut enää Fresh Drinksillä töissä, vaan nyt opiskelin lentoemännäksi, vaikka minusta tuntuikin, että Nathan aikoi tehdä minusta lentäjän. Alexander onnitteli minua.

Pizza oli ihanaa. Täällä pitäisi todellakin käydä uudestaan ja monta kertaa. Cokiksessakaan, eikä sisätiloissa ollut mitään valittamista.

Kun olimme molemmat valmiita, kävelimme vielä ulos kiertelemään. Me kiertelimme pitkin katuja ja Alexander näytti minulle hänen lempipaikkojaan. "Luckily you asked me to out.", Alexander sanoi. Niin onneksi. Minä hymyilin. Tämä ilta oli ollut todella ihana. Kello oli jo puoli kymmenen, mutta en halunnut kotiin. Ulkona oli niin lämmintä.

Kävelimme rauhallisesti kohti lähintä puistoa samalla jutellen kauniista iltaisesta Sydneystä. Olin aina rakastanut yötä. Äiti saisi sydänkohtauksen, jos tietäisi, että kuljin näin myöhään pimeellä vielä vieraassa maassa.

Puisto oli kauniisti valaistu ja aika pieni. Menimme pieneen mäkeen makaamaan. "This is beautiful place.", sanoin rauhallisena. "Yes." Nurmikko tuntui ihanan pehmeältä ja minä kohdistin katseeni suoraan ylös. Pilvet olivat menneet pois ja taivaalla tuikki tuhansia tuhansia tähtiä. Oli niin kaunista. "We sometimes have to go on a hot air balloon flight.", Alexander sanoi. "Of course.", sanoin ja mietin kuinka ihanaa se olisi. En ollut koskaan ennen ollut kuumailmapallolennolla.

En edes tiennyt kauan me siinä maattiin ja mietittiin, missä meidän pitäisi käydä. Listassa oli kuumailmapallolento, huvipuisto, ranta ja jos joskus pystyisin ohjata itse pienlentokonetta, tulisi hän mukaan, se oli jo nyt päätetty.

Tuijottelimme kirkkaita tähtiä ja etsimme niistä tähtikuvioita. Olimme aika huonoja siinä, mutta ainakin yritimme ja meillä oli todella hauskaa. Käytimme paljon mielikuvitusta ja etsimme vanhojen siasta uusia keksiämme tähtikuvioita.

Onneksi tänään oli perjantai ja ajasta ei ollut huolta, mutta aina tuli jossain vaiheessa lähtemisen vuoro.

Nousin istumaan. Hiukseni ja vaatteeni olivat ihan ruohossa, mutta ei voinut mitään. "Get up, please.", pyysin. Alexander nousi ja veti minut perässään ylös, seisomaan asti. Kävelimme pois puistosta tielle, jota pitkin pääsisimme kotiin. "What time is it?", kysyin samalla itsekin miettien. "Half past ten.", hän sanoi katsottuaan ensin hopeista rannekelloaan.

Kuljimme hitaasti alaovellemme. Ovi oli jo lukossa. Avasin sen avaimellani ja pääsimme sisälle. Kävelimme hissille ja kuljimme sillä minun kerrokseeni. Astuimme hissistä pois. "Good night Clara.", Alexander toivotti ja halasi minua. "Good night and see you.", vastasin ja hymyilin. Irrotin otteeni hänestä ja Alexander käveli takaisin hissiin. Minä avasin oveni ja menin asuntooni.

Otin kengät pois, pesin hampaat ja harjasin hiukset. Menin huoneeseeni, kirjoitin päiväkirjaan ja vaihdoin vaatteeni yömekkoon. Kömmin sänkyyni ja aloin levollisena nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toteuttaako Clara ja Alexander heidän unelmansa?

1121 words

TheQueenOfAustralia